Voiko hautajaisiin laittaa mustat kapeat farkut ja mustan kauluspaidan?

Mitä helvetin vanhuksia täällä on paikalla kommenteista päätellen. Tulkaa jo pois sieltä keskiajalta,kyllä voi nuori aikuinen laittaa farkut. Mullakin oli mummon hautajaisissa mustat siistit farkut ja musta jakkutakki. Ei ketään kiinnosta toisten pukeutuminen jos on asiallisesti pukeutunut. Ja noi hautajaisetiketti vinkit on varmaan 80-90 luvulta

Vierailija kirjoitti:

Todella tökeröä mennä farkuissa hautajaisiin.

Ei ole kun on todella siistit (= uudet,tai suurinpiirtein lähes uutta vastaavat)

Silloin ne menevät mustista paremmistakin  housuista ja sehän meillä  länsimaissa on se surun väri (kaukoidässä se  muuten  on valkoinen)

Kun pusero tai yläosa on asiallinen niin ei niihin kokomustien farkkujen saumoihin kukaan siellä jaksa kiinnittää huomiota.

Kiiltävät niitinpäät (jos niitä niissä farkuissa on saa peittoon jollain mustalla (esim. "Humbrol") tarkkaan pienen vesiväripensselin kärjellä sijoitetulla minimaalisella maalitipalla.Mattaväri peittää niitin kiillon aivan kokonaan.)

Tietenkin ne maalit lähtevät niistä niiteistä pois jo heti  seuraavassa pesussa,mutta eihän niiden tarvitse kestääkään kuin hautajaisten ajan.

Niiteistäänhän kaikki farkut huomataan ja farkuiksi  tunnistetaan joka tapauksessa ensiksi ja näin ne saa siis väliaikaisesti tarkkuustyönä piiloon  ( mieluiten muuten ihan suurennuslasin avulla vielä,ettei vaan tulisi söhrättyä kömpelöllä kädellä  ylimääräistä maalia housuihin).

Itse maalaus onnistuu melkein jopa säikeiseksi pureksitulla tulitikun päälläkin sillä maalin tarvehan on lähes olematon määrä sitä niitin pään peittämiseksi .)

Näin olen itse muuttanut farkut väliaikaiseen tarpeeseen aivan juhlahousun näköisiksi.

Ellei kukaan aivan lähelle tule tuijottamaan, niin täydestä menevät ja aivan  juhlahousuista vakavempiinkin tilaisuuksiin käyvät ja sopivat .

Merkkiä ei sentään niistä tarvitse poistaa-peitä yläosasi esim. jollain jakulla,niin menee samalla  se merkkikin siinä peittoon.

Up

Vierailija kirjoitti:

Mitä helvetin vanhuksia täällä on paikalla kommenteista päätellen. Tulkaa jo pois sieltä keskiajalta,kyllä voi nuori aikuinen laittaa farkut. Mullakin oli mummon hautajaisissa mustat siistit farkut ja musta jakkutakki. Ei ketään kiinnosta toisten pukeutuminen jos on asiallisesti pukeutunut. Ja noi hautajaisetiketti vinkit on varmaan 80-90 luvulta

Jaa sullakin oli farkut hautajaisissa...no sittenhän se on ihan sopivaa maailmanlaajuisesti?

Googlaa hautajaisvaatteet, niin saat tuliterät suositukset nykyaikaan.

Ei ole myöskään sopivaa kommentoida kenenkään hautajaisasua tai edes kiinnittää niihin huomiota hautajaisissa.

Vastaan näin suntiona eli kirkon työntekijänä ja sadoissa siunaustilaisuuksissa siksi olleena että vallan hyvin voit laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 22. En ole koskaan aikaisemmin ollut hautajaisissa, siksi kyselenkin. Farkut on ihan tasaisen mustat, tosin melko kapeat ja käytän niitä melko usein, joten siksi mietin, että onko ne sopivat ja pitäisikö valita joku toinen vaihtoehto. Minulla olisi myös musta kellohelmainen polvipituinen mekko, mitä olen myös miettinyt.

Ap

Hautajaisiin suorat housut tai hame yleensä. Tuo mekko kuulostaa parhaalta tarjoamaltasi vaihtoehdolta. Älä mene käytetyissä arkifarkuissa, jotka olivat ostaessasi siistit ja mustat.

Jos jostain syystä on oltava periaatteen vuoksi farkut, silloin hanki uudet. Ei se pukeutuminen ole vainajaa varten, vaan teitä toisianne. Jos et ole ollut ennen hautajaisissa, kannattaa kokeilla etiketin mukaan. Kun muilla on yhtenevät asut, huomaa erottuvan pukeutumisen helposti.

Siellä surun keskellä ei ole itsellekään mukava, jos omat vaatteet tulee mieleen. Jotain useammin hautajaisissa käyneelle se voi häiritä ihan, kun on tottunut hautajaisten tunnelmaan liittyvän se pelkistetty, siisti musta pukeutuminen.

Jos epäröit, juttele jonkun muun kanssa, joka tulee paikalle.

Nuorelle, teini-ikäiselle siistit pikimustat farkut ok, mikäli kengät ja yläosa "hillityn juhlavat". Kyllähän farkkuja paljon näkee juhlissakin, mutta sitten kysymys onkin kokonaisuuden hallinnasta, eli mihin yhdistää ne farkut ja millaiset farkut ovat. Kokonaisuus voi olla tämän mukaan nappivalinta tai täysi hirvitys..

Mutta mutta.. En tajua tätä ajatusta, että arvokkaisiin juhliin mennään nykyään kaiken maailman virttyneissä trikoohirvityksissä ja farkuissa. Että kunhan vaan on puhdasta.. Juhlavaatteeita on monen hintaisia, eli kysymys on enemmän viitseliäisyydestä kuin lompakon paksuudesta, mitä siihen tulee.

Kotona jokainen voi pukeutua kuten tykkää. Mutta tietty tilaisuuden kunnioitus pukeutumalla olisi kiva säilyttää vaikka niin modernilla 2000-luvula eletäänkin. Jos vainaja on toivonut, että kaikilla on värikkäät shortsit jalassa, niin sitten muuhun pukeutuminen on epäkohteliasta. Mutta vanhemman ihmisen hautajaisiin tai kun eri ohjeistusta ei ole, on turvallisinta ja kohteliainta valita päälle perinteistä mustaa ja juhlavampaa sellaista. Juhlapukeutumisen tulee erota arkipukeutumisesta!

Mä en ole koskaan ymmärtänyt mitä niin kamalaa farkkumateriaalissa on. Jos housut on mustat niin eihän niistä syynäämättä edes huomaa mitä se kangas nyt tarkkaan ottaen on. 

Jos minä laittaisin hautajaisiin farkut se nimenomaan eroaisi arkipukeutumisesta, en omista yksiäkään farkkuja. Ihme käsitys sekin että farkut ovat ihan perusvaate. Nekin voivat olla siistit, jopa juhlavat. Eikä minulle tullut mikään venähtänyt/kulahtanut trikoopaita mieleen ap:n aloitusviestin vaatemietinnöistä.

Voi laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan ymmärtänyt mitä niin kamalaa farkkumateriaalissa on. Jos housut on mustat niin eihän niistä syynäämättä edes huomaa mitä se kangas nyt tarkkaan ottaen on. 

Kyllä denimin näkee kaukaa. Farkut ei yleensä ekan pesun jälkeen myöskään ole oikeasti mustat. Tätä ei tosin ehkä kotona peilistä näe, vaan vasta sitten kun vieressäsi seisovalla henkilöllä on päällään oikeasti mustat ( haalistumattomat) vaatteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan ymmärtänyt mitä niin kamalaa farkkumateriaalissa on. Jos housut on mustat niin eihän niistä syynäämättä edes huomaa mitä se kangas nyt tarkkaan ottaen on. 

Kyllä denimin näkee kaukaa. Farkut ei yleensä ekan pesun jälkeen myöskään ole oikeasti mustat. Tätä ei tosin ehkä kotona peilistä näe, vaan vasta sitten kun vieressäsi seisovalla henkilöllä on päällään oikeasti mustat ( haalistumattomat) vaatteet.

No mutta jos tunnistaakin niin mikä siinä on niin hirveää? Jos ovat siistin näköiset niin miksi se materiaali nimenomaan tekee niistä epkunnioittavat ja kamalat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan ymmärtänyt mitä niin kamalaa farkkumateriaalissa on. Jos housut on mustat niin eihän niistä syynäämättä edes huomaa mitä se kangas nyt tarkkaan ottaen on. 

Kyllä denimin näkee kaukaa. Farkut ei yleensä ekan pesun jälkeen myöskään ole oikeasti mustat. Tätä ei tosin ehkä kotona peilistä näe, vaan vasta sitten kun vieressäsi seisovalla henkilöllä on päällään oikeasti mustat ( haalistumattomat) vaatteet.

No mutta jos tunnistaakin niin mikä siinä on niin hirveää? Jos ovat siistin näköiset niin miksi se materiaali nimenomaan tekee niistä epkunnioittavat ja kamalat?

Silitetyt, siistit ja vekit, niin kyllä musta denim voi näyttää todellakin suorilta housuilta. Ap on kertonut, että farkut on sellaiset, jotka ovat olleet käytössä. Ilman sen kummempaa tietoa minä ainakin yleistän asian siihen, mitä kadulla näen ja ajattelen arjen kannalta siisteiksi. Mustassa tai tummanharmaassa ympäristössä vähän kuluneet ja epätasaisesti haalistuneet erottuvat.

Tuskin lähimmät hänelle siitä sanoo, mutta kun itse menee tilaisuuteen, se voi vaivata. Vaikka etukäteen ajattelee kuolemaa luonnollisena tilanteena, monella tuppaa suru tulemaan. Muidenkin tunteet tunkevat, omat muistot vaikuttavat ja tilaisuuden hartaus korostaa sitä. Surullisena kummallisimmat asiat alkavat häiritä, vaatetus voi olla sellainen. Sama koskee heitä, jotka on ympärillä.

Jos isä on sanonut siistit, ap tietää mitä hän siistillä tarkoittaa ja täällä varmistaa menisikö siistit käyttöhousut hautajaisten siististä. Veikkaan, että jos hänestä ne täyttäisi suoraan isänsä tarkoittaman siistin määritelmän, hän ei kokisi tarvetta kysyä.