Perinnöttömäksi tekeminen (lakiosuus)

Vaikeeta sitä on ymmärtää niitä jotka jättävät omat lapsensa ilman perintöä. Elämä on kyllä aikalailla epäonnistunut jos tuollaisia miettii. 

Itse pyrin kasvattamaan omaisuutta jotta lapsille jäisi enempi. Muuta syytä siihen ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ap. - voit jättää lapsesi perinnöttä hyvillä mielin vaikka he eivät olisikaan tehneet mitään rikollista. Perintö ei ole mikään raha-automaatti, olet lapsesi kasvattanut ja elättänyt aikuisuuteen asti, ja siinä heille kaikki se mitä heidän pitääkin saada.

Ällöttää ihmiset jotka pitävät perintöä automaattisesti lapsille kuuluvana asiana. Näin ei ole, on jokaisen oma asia mitä omaisuudellaan tekee, ja jos ennen kuolemaansa päättää hassata kaiken  / säätiöidä / antaa hyväntekeväisyyteen niin se on erittäin hyväksyttävää ja täysin OK, ja vieläpä täysin oikein niille itsekkäille jotka jo kuola valuen mukamas heille kuuluvaa perintöään odottavat.

Terveisin tyyppi, jolle on tuloillaan suuri perintö, ja joka jatkuvastu muistuttaa vanhemmilleen että on heiltä jo lapsuudessa kaiken tarvittavan saanut, ja joka haluaa että he nauttivat viimeisistä vuosistaan matkustellen ja vaikka tuhlaillen, täysillä ja perintöjä miettimättä.

 

Eli asia ei koske sinua. Mutta rannalta on aina kiva huudella kun ulapalla on hätä.

Perinnöttä jääminen syystä tai toisesta on nykyään tärkein eriarvoisuutta ruokkiva tekijä. KUn ihmiset keskimäärin perivät 100k euroa, ilmanjääneet ovat merkittävästi keskimääräistä köyhempiä.

Helvetti, ota vastuu omasta elämästäsi äläkä odota muilta armopaloja! Aikuinen ihminen saa ihan itse kerättyä omaisuutta ja jos ei saa niin syyllinen katsoo peilistä takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ap. - voit jättää lapsesi perinnöttä hyvillä mielin vaikka he eivät olisikaan tehneet mitään rikollista. Perintö ei ole mikään raha-automaatti, olet lapsesi kasvattanut ja elättänyt aikuisuuteen asti, ja siinä heille kaikki se mitä heidän pitääkin saada.

Ällöttää ihmiset jotka pitävät perintöä automaattisesti lapsille kuuluvana asiana. Näin ei ole, on jokaisen oma asia mitä omaisuudellaan tekee, ja jos ennen kuolemaansa päättää hassata kaiken  / säätiöidä / antaa hyväntekeväisyyteen niin se on erittäin hyväksyttävää ja täysin OK, ja vieläpä täysin oikein niille itsekkäille jotka jo kuola valuen mukamas heille kuuluvaa perintöään odottavat.

Terveisin tyyppi, jolle on tuloillaan suuri perintö, ja joka jatkuvastu muistuttaa vanhemmilleen että on heiltä jo lapsuudessa kaiken tarvittavan saanut, ja joka haluaa että he nauttivat viimeisistä vuosistaan matkustellen ja vaikka tuhlaillen, täysillä ja perintöjä miettimättä.

 

Eli asia ei koske sinua. Mutta rannalta on aina kiva huudella kun ulapalla on hätä.

Perinnöttä jääminen syystä tai toisesta on nykyään tärkein eriarvoisuutta ruokkiva tekijä. KUn ihmiset keskimäärin perivät 100k euroa, ilmanjääneet ovat merkittävästi keskimääräistä köyhempiä.

Höpökukkuu. Teen kaikkeni ettei minulle jäisi perintöä, enkä jää mistään paitsi enkä ole ketään köyhempi jos perintö jää saamatta. Itse olen töitä tekemällä asuntoni ja mökkini maksanut ja se minulle riittää, en halua että vanhempani eläkepäivillään säästävät tai suunnittelevat elämäänsä niin että minulle jäisi jotain - ennemminkin toisin päin; jos heillä ei olisikaan mitään, niin minun kuuluisi vastavuoroisesti elättää ja tukea heitä eläkepäiviensä loppuun asti.

Tehkää ihmiset töitä ja säästäkää, älkääkä odottako perintöjen ratkaisevan ongelmianne. Varsinkin, kun sellaisen saaminen ei ole mitenkään varmaa, ja hyvä niin!

Oma ainoa vanhempasi ei ehkä ollut koomassa neljää vuotta siinä vaiheessa kun teit uravalintojasi. Eli höpökukkuu vaan itsellesi. En tiedä oletko paljon katsellut ympärillesi, mutta Suomessa on nykyään työttöminä n. 20 prosenttia työvoimasta ja köyhyyttä on paljon työtätekevienkin keskuudessa. Ja se on tosiasia, että keskimäärin suomalainen perii n. 100k euroa, ja moni tietysti paljon enemmänkin. Ne, jotka jätetään ilman, ovat ihan taatusti köyhempiä kuin ne, jotka perivät. Kyseessä ei ole mikään ongelmienratkaisu vaan tosiasia. Jos itselläsi olisi lapsia, jättäisitkö heidät ilman perintöä kun tiedät, että suurin osa heidän ikätovereistaan tulee perimään satoja tuhansia? Jos kyllä, olet aika erikoinen tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ap. - voit jättää lapsesi perinnöttä hyvillä mielin vaikka he eivät olisikaan tehneet mitään rikollista. Perintö ei ole mikään raha-automaatti, olet lapsesi kasvattanut ja elättänyt aikuisuuteen asti, ja siinä heille kaikki se mitä heidän pitääkin saada.

Ällöttää ihmiset jotka pitävät perintöä automaattisesti lapsille kuuluvana asiana. Näin ei ole, on jokaisen oma asia mitä omaisuudellaan tekee, ja jos ennen kuolemaansa päättää hassata kaiken  / säätiöidä / antaa hyväntekeväisyyteen niin se on erittäin hyväksyttävää ja täysin OK, ja vieläpä täysin oikein niille itsekkäille jotka jo kuola valuen mukamas heille kuuluvaa perintöään odottavat.

Terveisin tyyppi, jolle on tuloillaan suuri perintö, ja joka jatkuvastu muistuttaa vanhemmilleen että on heiltä jo lapsuudessa kaiken tarvittavan saanut, ja joka haluaa että he nauttivat viimeisistä vuosistaan matkustellen ja vaikka tuhlaillen, täysillä ja perintöjä miettimättä.

 

Eli asia ei koske sinua. Mutta rannalta on aina kiva huudella kun ulapalla on hätä.

Perinnöttä jääminen syystä tai toisesta on nykyään tärkein eriarvoisuutta ruokkiva tekijä. KUn ihmiset keskimäärin perivät 100k euroa, ilmanjääneet ovat merkittävästi keskimääräistä köyhempiä.

Höpökukkuu. Teen kaikkeni ettei minulle jäisi perintöä, enkä jää mistään paitsi enkä ole ketään köyhempi jos perintö jää saamatta. Itse olen töitä tekemällä asuntoni ja mökkini maksanut ja se minulle riittää, en halua että vanhempani eläkepäivillään säästävät tai suunnittelevat elämäänsä niin että minulle jäisi jotain - ennemminkin toisin päin; jos heillä ei olisikaan mitään, niin minun kuuluisi vastavuoroisesti elättää ja tukea heitä eläkepäiviensä loppuun asti.

Tehkää ihmiset töitä ja säästäkää, älkääkä odottako perintöjen ratkaisevan ongelmianne. Varsinkin, kun sellaisen saaminen ei ole mitenkään varmaa, ja hyvä niin!

 

Oma ainoa vanhempasi ei ehkä ollut koomassa neljää vuotta siinä vaiheessa kun teit uravalintojasi. Eli höpökukkuu vaan itsellesi. En tiedä oletko paljon katsellut ympärillesi, mutta Suomessa on nykyään työttöminä n. 20 prosenttia työvoimasta ja köyhyyttä on paljon työtätekevienkin keskuudessa. Ja se on tosiasia, että keskimäärin suomalainen perii n. 100k euroa, ja moni tietysti paljon enemmänkin. Ne, jotka jätetään ilman, ovat ihan taatusti köyhempiä kuin ne, jotka perivät. Kyseessä ei ole mikään ongelmienratkaisu vaan tosiasia. Jos itselläsi olisi lapsia, jättäisitkö heidät ilman perintöä kun tiedät, että suurin osa heidän ikätovereistaan tulee perimään satoja tuhansia? Jos kyllä, olet aika erikoinen tapaus.

Niin, toiset nyt on vaan köyhempiä kuin toiset. Kannattais hyväksyä elämän tosiasiat eikä yrittää räpiköidä vastaan, niin pääsee helpommalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ap. - voit jättää lapsesi perinnöttä hyvillä mielin vaikka he eivät olisikaan tehneet mitään rikollista. Perintö ei ole mikään raha-automaatti, olet lapsesi kasvattanut ja elättänyt aikuisuuteen asti, ja siinä heille kaikki se mitä heidän pitääkin saada.

Ällöttää ihmiset jotka pitävät perintöä automaattisesti lapsille kuuluvana asiana. Näin ei ole, on jokaisen oma asia mitä omaisuudellaan tekee, ja jos ennen kuolemaansa päättää hassata kaiken  / säätiöidä / antaa hyväntekeväisyyteen niin se on erittäin hyväksyttävää ja täysin OK, ja vieläpä täysin oikein niille itsekkäille jotka jo kuola valuen mukamas heille kuuluvaa perintöään odottavat.

Terveisin tyyppi, jolle on tuloillaan suuri perintö, ja joka jatkuvastu muistuttaa vanhemmilleen että on heiltä jo lapsuudessa kaiken tarvittavan saanut, ja joka haluaa että he nauttivat viimeisistä vuosistaan matkustellen ja vaikka tuhlaillen, täysillä ja perintöjä miettimättä.

 

Eli asia ei koske sinua. Mutta rannalta on aina kiva huudella kun ulapalla on hätä.

Perinnöttä jääminen syystä tai toisesta on nykyään tärkein eriarvoisuutta ruokkiva tekijä. KUn ihmiset keskimäärin perivät 100k euroa, ilmanjääneet ovat merkittävästi keskimääräistä köyhempiä.

Höpökukkuu. Teen kaikkeni ettei minulle jäisi perintöä, enkä jää mistään paitsi enkä ole ketään köyhempi jos perintö jää saamatta. Itse olen töitä tekemällä asuntoni ja mökkini maksanut ja se minulle riittää, en halua että vanhempani eläkepäivillään säästävät tai suunnittelevat elämäänsä niin että minulle jäisi jotain - ennemminkin toisin päin; jos heillä ei olisikaan mitään, niin minun kuuluisi vastavuoroisesti elättää ja tukea heitä eläkepäiviensä loppuun asti.

Tehkää ihmiset töitä ja säästäkää, älkääkä odottako perintöjen ratkaisevan ongelmianne. Varsinkin, kun sellaisen saaminen ei ole mitenkään varmaa, ja hyvä niin!

 

Oma ainoa vanhempasi ei ehkä ollut koomassa neljää vuotta siinä vaiheessa kun teit uravalintojasi. Eli höpökukkuu vaan itsellesi. En tiedä oletko paljon katsellut ympärillesi, mutta Suomessa on nykyään työttöminä n. 20 prosenttia työvoimasta ja köyhyyttä on paljon työtätekevienkin keskuudessa. Ja se on tosiasia, että keskimäärin suomalainen perii n. 100k euroa, ja moni tietysti paljon enemmänkin. Ne, jotka jätetään ilman, ovat ihan taatusti köyhempiä kuin ne, jotka perivät. Kyseessä ei ole mikään ongelmienratkaisu vaan tosiasia. Jos itselläsi olisi lapsia, jättäisitkö heidät ilman perintöä kun tiedät, että suurin osa heidän ikätovereistaan tulee perimään satoja tuhansia? Jos kyllä, olet aika erikoinen tapaus.

Niin, toiset nyt on vaan köyhempiä kuin toiset. Kannattais hyväksyä elämän tosiasiat eikä yrittää räpiköidä vastaan, niin pääsee helpommalla.

Kaikkien ihmisten ongelmia on vaikea ratkaista, mutta edes omia lapsia voisi yrittää auttaa. Ja kun periminen kuitenkin on laillista, minusta on surullista, että sen vuoksi yhteiskunta jakautuu taas voittajiin ja häviäjiin. Ei lapsi sille mitään voi, että omat vanhemmat ovat joko köyhiä tai ilkeitä.

Meidän suvuissa perintö ei ole yhden sukupolven hankkimaa. Minusta on mukava ajatella, ettei mikään sukupolvi varsinaisesti omista maita ja mantuja vaan on vain vuorollaan niitä hoitamassa. Kaikkien sukupolvien tehtävänä on jossain vaiheessa antaa saamansa omaisuus eteenpäin ja mieluusti vielä vähän paremmassa kunnossa!

Sun kannattaa ihan eläessäs nauttia itse varoistasi ja jos tosiaan tahdot lahjoittaa niin tee se elinaikanasi.. Eipä jää mitään perittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ap. - voit jättää lapsesi perinnöttä hyvillä mielin vaikka he eivät olisikaan tehneet mitään rikollista. Perintö ei ole mikään raha-automaatti, olet lapsesi kasvattanut ja elättänyt aikuisuuteen asti, ja siinä heille kaikki se mitä heidän pitääkin saada.

Ällöttää ihmiset jotka pitävät perintöä automaattisesti lapsille kuuluvana asiana. Näin ei ole, on jokaisen oma asia mitä omaisuudellaan tekee, ja jos ennen kuolemaansa päättää hassata kaiken  / säätiöidä / antaa hyväntekeväisyyteen niin se on erittäin hyväksyttävää ja täysin OK, ja vieläpä täysin oikein niille itsekkäille jotka jo kuola valuen mukamas heille kuuluvaa perintöään odottavat.

Terveisin tyyppi, jolle on tuloillaan suuri perintö, ja joka jatkuvastu muistuttaa vanhemmilleen että on heiltä jo lapsuudessa kaiken tarvittavan saanut, ja joka haluaa että he nauttivat viimeisistä vuosistaan matkustellen ja vaikka tuhlaillen, täysillä ja perintöjä miettimättä.

 

Eli asia ei koske sinua. Mutta rannalta on aina kiva huudella kun ulapalla on hätä.

Perinnöttä jääminen syystä tai toisesta on nykyään tärkein eriarvoisuutta ruokkiva tekijä. KUn ihmiset keskimäärin perivät 100k euroa, ilmanjääneet ovat merkittävästi keskimääräistä köyhempiä.

Höpökukkuu. Teen kaikkeni ettei minulle jäisi perintöä, enkä jää mistään paitsi enkä ole ketään köyhempi jos perintö jää saamatta. Itse olen töitä tekemällä asuntoni ja mökkini maksanut ja se minulle riittää, en halua että vanhempani eläkepäivillään säästävät tai suunnittelevat elämäänsä niin että minulle jäisi jotain - ennemminkin toisin päin; jos heillä ei olisikaan mitään, niin minun kuuluisi vastavuoroisesti elättää ja tukea heitä eläkepäiviensä loppuun asti.

Tehkää ihmiset töitä ja säästäkää, älkääkä odottako perintöjen ratkaisevan ongelmianne. Varsinkin, kun sellaisen saaminen ei ole mitenkään varmaa, ja hyvä niin!

 

Oma ainoa vanhempasi ei ehkä ollut koomassa neljää vuotta siinä vaiheessa kun teit uravalintojasi. Eli höpökukkuu vaan itsellesi. En tiedä oletko paljon katsellut ympärillesi, mutta Suomessa on nykyään työttöminä n. 20 prosenttia työvoimasta ja köyhyyttä on paljon työtätekevienkin keskuudessa. Ja se on tosiasia, että keskimäärin suomalainen perii n. 100k euroa, ja moni tietysti paljon enemmänkin. Ne, jotka jätetään ilman, ovat ihan taatusti köyhempiä kuin ne, jotka perivät. Kyseessä ei ole mikään ongelmienratkaisu vaan tosiasia. Jos itselläsi olisi lapsia, jättäisitkö heidät ilman perintöä kun tiedät, että suurin osa heidän ikätovereistaan tulee perimään satoja tuhansia? Jos kyllä, olet aika erikoinen tapaus.

Niin, toiset nyt on vaan köyhempiä kuin toiset. Kannattais hyväksyä elämän tosiasiat eikä yrittää räpiköidä vastaan, niin pääsee helpommalla.

Kaikkien ihmisten ongelmia on vaikea ratkaista, mutta edes omia lapsia voisi yrittää auttaa. Ja kun periminen kuitenkin on laillista, minusta on surullista, että sen vuoksi yhteiskunta jakautuu taas voittajiin ja häviäjiin. Ei lapsi sille mitään voi, että omat vanhemmat ovat joko köyhiä tai ilkeitä.

Ja sille, että kuuluu häviäjiin ei lapsi itse voi mitään, vaan odottaa rahulia tilille kuin Manu illallista? Aika säälittävää. Moni on opiskellut ja tehnyt kovasti hommia tullakseen rikkaaksi aikuisena, mutta jos ei rahkeet riitä, niin kyllä se varmaan ottaa koville.

Vierailija kirjoitti:

Sun kannattaa ihan eläessäs nauttia itse varoistasi ja jos tosiaan tahdot lahjoittaa niin tee se elinaikanasi.. Eipä jää mitään perittävää.

Jotenkin tosi surullista verrata näitä kahta edellistä kommenttia toisiinsa. Ensimmäisessä kirjoittaja istuu ison omaisuuden päällä, hoitaa sitä ja on sitoutunut kasvattamaan sitä seuraavaa sukupolvea varten. Ja varmaan se seuraava sukupolvikin on kasvatettu huolehtimaan omaisuudestaan vastuullisesti kun vuoro tulee. Omaisuus kasvaa sukupolvelta seuraavalle.

Sitten joku elämämkoululainen pohtii, että kyllä hän pistää kaiken haisemaan ettei vaan lapsille jäisi mitään. Eikä niitä lapsia varmaan ole kasvatettukaan arvostamaan mitään. Tasan ei käy nallekarkit tosiaan. Mutta harmittaa kyllä niiden ihmisten puolesta, joiden vanhemmat kuuluvat tähän kakkosryhmään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ap. - voit jättää lapsesi perinnöttä hyvillä mielin vaikka he eivät olisikaan tehneet mitään rikollista. Perintö ei ole mikään raha-automaatti, olet lapsesi kasvattanut ja elättänyt aikuisuuteen asti, ja siinä heille kaikki se mitä heidän pitääkin saada.

Ällöttää ihmiset jotka pitävät perintöä automaattisesti lapsille kuuluvana asiana. Näin ei ole, on jokaisen oma asia mitä omaisuudellaan tekee, ja jos ennen kuolemaansa päättää hassata kaiken  / säätiöidä / antaa hyväntekeväisyyteen niin se on erittäin hyväksyttävää ja täysin OK, ja vieläpä täysin oikein niille itsekkäille jotka jo kuola valuen mukamas heille kuuluvaa perintöään odottavat.

Terveisin tyyppi, jolle on tuloillaan suuri perintö, ja joka jatkuvastu muistuttaa vanhemmilleen että on heiltä jo lapsuudessa kaiken tarvittavan saanut, ja joka haluaa että he nauttivat viimeisistä vuosistaan matkustellen ja vaikka tuhlaillen, täysillä ja perintöjä miettimättä.

 

Eli asia ei koske sinua. Mutta rannalta on aina kiva huudella kun ulapalla on hätä.

Perinnöttä jääminen syystä tai toisesta on nykyään tärkein eriarvoisuutta ruokkiva tekijä. KUn ihmiset keskimäärin perivät 100k euroa, ilmanjääneet ovat merkittävästi keskimääräistä köyhempiä.

Höpökukkuu. Teen kaikkeni ettei minulle jäisi perintöä, enkä jää mistään paitsi enkä ole ketään köyhempi jos perintö jää saamatta. Itse olen töitä tekemällä asuntoni ja mökkini maksanut ja se minulle riittää, en halua että vanhempani eläkepäivillään säästävät tai suunnittelevat elämäänsä niin että minulle jäisi jotain - ennemminkin toisin päin; jos heillä ei olisikaan mitään, niin minun kuuluisi vastavuoroisesti elättää ja tukea heitä eläkepäiviensä loppuun asti.

Tehkää ihmiset töitä ja säästäkää, älkääkä odottako perintöjen ratkaisevan ongelmianne. Varsinkin, kun sellaisen saaminen ei ole mitenkään varmaa, ja hyvä niin!

 

Oma ainoa vanhempasi ei ehkä ollut koomassa neljää vuotta siinä vaiheessa kun teit uravalintojasi. Eli höpökukkuu vaan itsellesi. En tiedä oletko paljon katsellut ympärillesi, mutta Suomessa on nykyään työttöminä n. 20 prosenttia työvoimasta ja köyhyyttä on paljon työtätekevienkin keskuudessa. Ja se on tosiasia, että keskimäärin suomalainen perii n. 100k euroa, ja moni tietysti paljon enemmänkin. Ne, jotka jätetään ilman, ovat ihan taatusti köyhempiä kuin ne, jotka perivät. Kyseessä ei ole mikään ongelmienratkaisu vaan tosiasia. Jos itselläsi olisi lapsia, jättäisitkö heidät ilman perintöä kun tiedät, että suurin osa heidän ikätovereistaan tulee perimään satoja tuhansia? Jos kyllä, olet aika erikoinen tapaus.

Niin, toiset nyt on vaan köyhempiä kuin toiset. Kannattais hyväksyä elämän tosiasiat eikä yrittää räpiköidä vastaan, niin pääsee helpommalla.

Kaikkien ihmisten ongelmia on vaikea ratkaista, mutta edes omia lapsia voisi yrittää auttaa. Ja kun periminen kuitenkin on laillista, minusta on surullista, että sen vuoksi yhteiskunta jakautuu taas voittajiin ja häviäjiin. Ei lapsi sille mitään voi, että omat vanhemmat ovat joko köyhiä tai ilkeitä.

Ja sille, että kuuluu häviäjiin ei lapsi itse voi mitään, vaan odottaa rahulia tilille kuin Manu illallista? Aika säälittävää. Moni on opiskellut ja tehnyt kovasti hommia tullakseen rikkaaksi aikuisena, mutta jos ei rahkeet riitä, niin kyllä se varmaan ottaa koville.

Arvomaailmasi on synkkä ja rakkaudeton. Onnea valitsemallasi polulla.

Vierailija kirjoitti:

Ja varmaan se seuraava sukupolvikin on kasvatettu huolehtimaan omaisuudestaan vastuullisesti kun vuoro tulee. Omaisuus kasvaa sukupolvelta seuraavalle.

Sitten joku elämämkoululainen pohtii, että kyllä hän pistää kaiken haisemaan ettei vaan lapsille jäisi mitään.

Mukuloidenkin pitää siis olla rahanahneita horoja sen takia, että vanhemmat ovat sellaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja varmaan se seuraava sukupolvikin on kasvatettu huolehtimaan omaisuudestaan vastuullisesti kun vuoro tulee. Omaisuus kasvaa sukupolvelta seuraavalle.

Sitten joku elämämkoululainen pohtii, että kyllä hän pistää kaiken haisemaan ettei vaan lapsille jäisi mitään.

Mukuloidenkin pitää siis olla rahanahneita horoja sen takia, että vanhemmat ovat sellaisia?

Ei tuossa mistään rahanahneudesta puhuttu vaan halusta auttaa lapsiaan, koska itseäänkin on samalla tavalla autettu. Jos jollakulla vanhemmalla on perittävää, minusta on vaan käsittämätöntä, että tämä haluaisi tieten tahtoen jättää oman lapsensa ilman perintöä. En vaan käsitä. Siinä on varmasti loukattu puolin ja toisin todella raskaasti sitä ennen. Toki suurin vastuu välien huonoudesta on aina vanhemmalla, koska tämä opettaa lapselleen kunnioittavan ja rakastavan asenteen toisia ihmisiä kohtaan, tai sitten ei. Niin metsä vastaa...

Minusta kannattaisi kuitenkin ensisijaisesti rakentaa elämänsä sen näköseksi että se ei ole riippuvainen siitä saako perinnön vai ei. Ja kuinka paljon se sitten loppujen lopuksi onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ollut niin surkea äiti lapsillesi, että kumpikin on epäonnistunut elämässään täydellisesti päätymällä rikollisiksi, olet mielestäni heille velkaa kaiken avun minkä voit antaa. Perintösi avulla he voisivat hoitaa päänsä kuntoon! Kuulostat kamalalta äidiltä. Jos omat lapseni oireilisivat niin pahasti kuin sinun, tekisin kaikkeni että he voisivat vielä toipua hyvään elämään, enkä todellakaan rankaisisi heitä vielä haudan takaakin.

Kuulostaa siltä, että olet täydellisen itsekäs vanhempi. Jos vaikka vain toinen pojistasi olisi epäonnistunut, voisi ajatella että lapsen syy, mutta jos kumpikin, niin kyllä syy löytyy varmasti kotioloista.

Vai isä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja varmaan se seuraava sukupolvikin on kasvatettu huolehtimaan omaisuudestaan vastuullisesti kun vuoro tulee. Omaisuus kasvaa sukupolvelta seuraavalle.

Sitten joku elämämkoululainen pohtii, että kyllä hän pistää kaiken haisemaan ettei vaan lapsille jäisi mitään.

Mukuloidenkin pitää siis olla rahanahneita horoja sen takia, että vanhemmat ovat sellaisia?

 

Ei tuossa mistään rahanahneudesta puhuttu vaan halusta auttaa lapsiaan, koska itseäänkin on samalla tavalla autettu. Jos jollakulla vanhemmalla on perittävää, minusta on vaan käsittämätöntä, että tämä haluaisi tieten tahtoen jättää oman lapsensa ilman perintöä. En vaan käsitä. Siinä on varmasti loukattu puolin ja toisin todella raskaasti sitä ennen. Toki suurin vastuu välien huonoudesta on aina vanhemmalla, koska tämä opettaa lapselleen kunnioittavan ja rakastavan asenteen toisia ihmisiä kohtaan, tai sitten ei. Niin metsä vastaa...

Ei mene aina nallekarkit noin päin, että vastuu välien huonoudesta on aina vanhemmilla. Et taida olla saanut vielä tarpeeksi elämänkokemusta. Oletko kuullut siitä, mitä viinan tai huumeiden jatkuva käyttö tekee aivosoluille tai luonteelle? Oletko esim. lukenut deliriumista?

Kyllä mummoni halusi auttaa lapsiaan, mutta juoppoa ei rahalla paranneta, ja hän katsoi että sen vähän, mitä hän elämänsä aikana sai raadetuksi kasaan, hän antaa niille, joille siitä on oikeasti hyötyä ja jotka eivät ole nostelleet häntä pitkin seiniä juoppohulluuskohtauksissaan.

Ei maailmaa tai juoppoa paranneta ikuisella ymmärtämisellä ja jeesaamisella.

terv. se kuuden lapsen mummon lapsenlapsi - ja mummoni oli kunnon ihminen, kuoli toissa talvena

valitettavasti lapset saavat kaikki testamentit rikki ja purettua jos niin haluavat ja tietävät että rahaa tai rahanarvoista omaisuutta olisi tulossa.

myydä voit eläessäsi tai lahjoittaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja varmaan se seuraava sukupolvikin on kasvatettu huolehtimaan omaisuudestaan vastuullisesti kun vuoro tulee. Omaisuus kasvaa sukupolvelta seuraavalle.

Sitten joku elämämkoululainen pohtii, että kyllä hän pistää kaiken haisemaan ettei vaan lapsille jäisi mitään.

Mukuloidenkin pitää siis olla rahanahneita horoja sen takia, että vanhemmat ovat sellaisia?

 

Ei tuossa mistään rahanahneudesta puhuttu vaan halusta auttaa lapsiaan, koska itseäänkin on samalla tavalla autettu. Jos jollakulla vanhemmalla on perittävää, minusta on vaan käsittämätöntä, että tämä haluaisi tieten tahtoen jättää oman lapsensa ilman perintöä. En vaan käsitä. Siinä on varmasti loukattu puolin ja toisin todella raskaasti sitä ennen. Toki suurin vastuu välien huonoudesta on aina vanhemmalla, koska tämä opettaa lapselleen kunnioittavan ja rakastavan asenteen toisia ihmisiä kohtaan, tai sitten ei. Niin metsä vastaa...

Ei mene aina nallekarkit noin päin, että vastuu välien huonoudesta on aina vanhemmilla. Et taida olla saanut vielä tarpeeksi elämänkokemusta. Oletko kuullut siitä, mitä viinan tai huumeiden jatkuva käyttö tekee aivosoluille tai luonteelle? Oletko esim. lukenut deliriumista?

Kyllä mummoni halusi auttaa lapsiaan, mutta juoppoa ei rahalla paranneta, ja hän katsoi että sen vähän, mitä hän elämänsä aikana sai raadetuksi kasaan, hän antaa niille, joille siitä on oikeasti hyötyä ja jotka eivät ole nostelleet häntä pitkin seiniä juoppohulluuskohtauksissaan.

Ei maailmaa tai juoppoa paranneta ikuisella ymmärtämisellä ja jeesaamisella.

terv. se kuuden lapsen mummon lapsenlapsi - ja mummoni oli kunnon ihminen, kuoli toissa talvena

Ja kotioloilla ei sitten ollut mitään tekemistä lapsen päihdeongelmien kanssa. Itse tunnen monta juoppoa, ja heillä kyllä oli kotioloissa kaikilla erittäin paljon vikaa.

Miten nämä vanhukset ovatkin nykyään niin katkeria ja vihaa täynnä. Mitä väliä sillä rahalla on enää kuoltua. Jos sillä voi vähän auttaa lastaan antaisi mennä. Yrittäisi muistella vaikka lastensa lapsuusaikoja, oliko heistä edes silloin jotain iloa.

Hyvän vanhemman lapsetkin voivat olla narsisteja tai muulla lailla luonnevikaisia.Kumma, että aina etsitään vikaa vanhemmista.