onko kukaan täällä lukenut kirjaa MYYTY?

on julkaissut Nadia Muhsinin haastattelun 2000 (numerot 5,6 ja 7 muistaakseni) joissa Nadia Muhsin sanoo olevansa onnellinen Jemenissä, eikä halua sieltä pois. Sivuilta löytyy haastattelu myös audiona.



Kaikki voivat miettiä mikä on todellinen totuus. Mukavat rahat ovat sisko ja äiti saaneet kirjoista...



Äitihän oli myös jo tyttöjä ennen lähettänyt muistaakseni kaksi lasta Jemeniin,jotka eivät koskaan olleet tulleet takaisin...

Kovasti on nyt vuosien varrella tullut epäilyjä, että Zana-sisko ja äiti olisivat vääristelleet ja liioitelleet asioita saadakseen mm. rahaa kirjoista ja lehtijutuista. Äitihän oli aiemmin päästänyt kaksi lastaan, vanhimman poikansa ja vanhimman tyttärensä Jemeniin, mutta eipä hän näiden perään ole kysellyt. Minusta mm. tämä antaa erittäin ristiriitaisen kuvan tilanteesta ja äidistä. Jos äiti haluaa tyttärensä takaisin miksi hän ei ole koskaan ollut kiinnostunut saamaan kahta vanhempaa lastaan takaisin? Miksi hän päästi Zanan ja Nadian Jemeniin, vaikka kahta aiempaa lasta ei ollut kuulunut takaisin.



Nadia on vakuuttunut olevansa tyytyväinen Jemenissä lastensa kanssa. Hänellähän on ollut mahdollisuus lähteä pois, mutta ei ole halunnut. Hän on myös kertonut ihmettelevänsä miksi hänen sisarensa ja äitinsä valehtelevat tilanteesta.

Kirjallehan on pari " jatko-osaa" . Äidin kirjoittama Lasteni tähden (tjsp) ja Zanan Lupaus Nadialle. Näissä kirjoissa kerrotaan, että äiti oli antanut isän viedä Jemeniin kaksi vanhinta lastaan, isä ei tuonut heitä takaisin ja äiti yritti ulkoministeriön ja muiden tahojen kautta turhaan saada apua lasten takaisin saamiselle. Lapsia syntyi tiheään tahtiin ja tämä vei äidin keskittymistä pois kaapatuista lapsistaan. Isä halusi viedä Zanan ja Nadian Jemeniin lomalle ja äiti suostui sillä isä lupasi että samalla kaksi vanhinta lasta tulevat myös kotiin. Ja äiti uskoi :O



Nadia olisi myös päässyt takaisin Englantiin mutta olisi joutunut jättämään kaikki lapsensa Jemeniin. Nyt on asunut siellä suurimman osan iästään joten varmaan aika vaikea kuvitella edes paluuta. Onnellisuudesta en tiedä eikä varmasti haastatteluihin ole uskominen. Kirjoissa myös kerrotaan, että Zana ja äiti ovat käyttäneet kirjoista saamansa rahat pääosin Nadian pelastamiseen, ovat epätoivoissaan tulleet huijatuksi jne.



MINUN mielestäni äiti vaikuttaa varsinaiselta...ööö...tuulipäältä ja kynnysmatolta, miten voi sellaisen ronttimiehen antaa viedä lapset kauas pois??!! Noh, paha toisaalta mennä arvostelemaan kun ei sen tarkemmin tiedä totuutta tapahtumien kulusta, mutta aika uskomattomalta vaikutti.



Samaa luokkaa olevia kirjoja on Liza Marklundin " Uhatut" , joka kertoo ruotsalais naisesta Maria Erikssonista joka rakastuu arabimieheen, saavat lapsen ja lopulta mies tekee hänen elämästään helvettiä. Myös ajatuksia herätti tuo Maria Eriksson...vaaransi lapsensa hengen useaan otteeseen uskomalla ja luottamalla psykopaatti kihlattuunsa. Tälle kirjalle on myös jatko-osa " Turvapaikka" .



Oikeasti hyvä kirja on mielestäni Mende Nazerin " Orja" , kertoo sudanilaisen tytön kaappauksesta orjaksi ja lopulta päätyy Lontooseen missä vasta pääsee pakenemaan. Mielenkiintoinen ja kauniisti kirjoitettu, samalla valottaa myös Sudanin tilannetta ja etnisiä puhdistuksia.

Olen lukenut Zanan ja Nadian kertomukset vuosia sitten, kuten myös kirjat kuten Prinsessa +sen jatko-osan ja nähnyt elokuvan " Lastani ette saa" yms. Marklundin ja Nazerin kirjat olen lukenut parin viime vuoden aikana, sen jälkeen kun palasin Suomeen...

Pointtini on vain se,että vaikka olin jo aiemmin kuullut em. kertomuksista ja kauhistellut niitä, se ei estänyt minua joutumasta vastaavaan tilanteeseen. Kun itse on joutunut olemaan vastoin omaa tahtoa tuntemattomassa maassa, täysin lannistettuna, jatkuvassa pelossa ja paineessa yli 2 vuotta ennen kuin pääsin pakenemaan, näkee nuo tarinat aivan toisesta näkökulmasta. Jos minä kirjoittaisin kokemukseni kirjaksi,ei sitä kukaan uskoisi todeksi tai että olisin ainakin liioitellut asioita. Tähän asti minua on melko hyvin uskottu kun vielä nyt 2 v pakenemisen jälkeen joudun taistelemaan omista ja lasteni oikeuksista, mutta niitäkin hetkiä tulee, jolloin joudun kokemaan syyllisyyttä, koska " eihän tuollaista voi tapahtua kenellekään kuin elokuvissa" , enkä ole edes kaikkein pahimpia asioita kertonut. Totta kuitenkin on,että vielä nykypäivänäkin näiden kirjojen kertomusten kaltaisia tapahtumia tapahtuu ihan oikeassa elämässäkin, minä ja lapseni ikuisine arpineen olemme siitä yksi todiste...

Awa-79:

Pointtini on vain se,että vaikka olin jo aiemmin kuullut em. kertomuksista ja kauhistellut niitä, se ei estänyt minua joutumasta vastaavaan tilanteeseen. Kun itse on joutunut olemaan vastoin omaa tahtoa tuntemattomassa maassa, täysin lannistettuna, jatkuvassa pelossa ja paineessa yli 2 vuotta ennen kuin pääsin pakenemaan, näkee nuo tarinat aivan toisesta näkökulmasta.

Ajattelin vain kommentoida samansuuntaisesti, eli itse tunnustan myös kummastelevani moista puolensapitämättömyyttä, MUTTA täytyy sanoa, että kyllä melkein enemmän kummastelen niitä naisia, jotka antautuvat ihan täällä kotomaassaan esim. sellaiseen " uusperhesuhteeseen" , jossa antaa uuden " isän" kohdella omaa lihaa ja vertaan toisen luokan kansalaisena mahdollisten omien ja/tai uusien yhteisten lasten kustannuksella. Miljoonat, ellei miljardit, naiset elävät eri puolilla maailmaa väkivaltaisessa ja/tai alisteisessa parisuhteessa ja yhteiskunta-asemassa (ja nk. länsimaissa myös! " Battered woman' s syndrome" ). Voimia heille toivoisin... Kuten sanoin, minusta on paljon " anteeksiantamattomampaa" (lasten kannalta) antaa täällä länsimaisessa Lintukodossa kohdella lapsiaan - ja itseäänkin - ala-arvoisesti, koska täällä on mahdollista saada oikeasti apua eikä otsaan enää lyödä leimaa kuten vielä 70-luvulla (äitini suostui elämään väkivaltaisessa parisuhteessa parikymmentä vuotta, koska ei kehdannut kertoa kenellekään..), mutta en osaa edes kuvitella, millaista voisi olla yrittää pyristellä tyysten toisenlaisessa kulttuurissa valtavirtaa vastaan, vaikka suomukset sittemmin putoaisivatkin silmiltä... Kun ei tukea saa edes kanssasisarilta, jotka ovat kasvaneet uskomaan ihan oikeasti, että miehen sana on laki. Niin varmaan kyseisen jemeniläisen äidinkin tapauksessa. Sydän varmaan vuoti verta, mutta minkäs teet?! Etenkin kun on tosiaan vähän niinkuin entisajan Suomessa: kesät raskaana ja talvet ilman kenkiä... Hän uskalsi lopulta varmaankin ottaa yhteyttä ministeriöihin sun muihin vain, koska oli asunut demokratiassa (?) useamman vuoden. Se mahdollisti myös toisen tyttären pakenemisen ja " selviämisen" . Muistan nähneeni brittidokumentin Nadiasta ja sisaresta - ja myönnän sinisilmäisenä olleeni järkyttynyt paitsi koko tarinasta, myös siitä, ettei Jemeniin jäänyt sisar todella h a l u n n u t enää palata... Hän vaikutti pohjoismaisen naisen silmin täysin alistetulta ja alistuneelta - englantikaan ei tainnut olla enää hallussa! - mutta vaikea sanoa, mitä itsekään tekisin tilanteessa, jossa kaikki lapset olisi jätettävä eikä heitä näkisi enää koskaan... Huh.

niinpä.



Todellakin, eivät kaikki halua tänne länsimaiseen " vaoauteen" . Meillä ihmisillä on elämässä niin erilaisia arvoja ja tavoitteita.

... sekä Lastani ette saa, Prinsessa, Orja jne.

Mikäli haluatte mielenkiintoista vaihtelua lukemistoon, niin suosittelen lämpimästi teosta NAMU TYTTÖ ÄITIEN MAASTA. Kirjoittaja Namu Yang Erche. Kertoo Kiinan vähemmistöstä mosut, mielenkiintoinen elämänkerta. Suosittelen....

Kirjan kirjoittaja Betty Mahmoody mm. oli Iranissa ollessaan aina onnellinen eikä koskaa kertonut amerikkalaisille ystävilleen mistään ongelmista. Kirjasssan kuitenkin kertoo toista. Samoin kirjassa on kuinka hän ja Mahtob pakenivat Iranista Turkin vuoriston kautta. Tämä on täysin mahdotonta, että nainen ja pikkutyttö pystyisivät sitä kautta pakenemaan talvipakkasessa. Siellä ei edes mies pysty tuolla tavoin pakenemaan vuoriston kautta. Lisäksi se vuoristo on erittäin vaikeakulkuinen ja mahdotonta siis, että pikkutyttö voisi edes äitinsä kanssa sitä kautta paeta.



Betty Mahmoody on kirjoittanut kirjan rahat mielessään. Helppohan se on miehestä ja koko Iranin kansasta kertoa valheita. Tästä tapauksesta on tehty mm. suomalaisten toimesta dokumentti Bozorg " Moody" Mahmoodysta ja siinä saa asioihin aivan toisen kuvan. Betty Mahmoody on valehtelija, joka petti koko Iranin kansan kertoessaan valheita asioista. Dollarinkuvat mielessään kirjoitti kirjansa.

on sitä ennenkin vankeja karannut 100% varmoista vankiloista ja ihmisiä selvinnyt hengissä onnettomuuksista joista ei kaiken järjen mukaan VOI selvitä. Enpä nyt menisi ihan valehtelijaksi ja rahan ahneeksi väittämään, ellen sitten jostain syystä tuntisi Bettya ja hän olisi minulle tämän tunnustanut. Niin, kyllähän Myyty kirjan Zana ja Nadja myös lähettivät kotiin kasetin ja kortteja joissa kertoivat olevansa onnellisia. Heidät pakotettiin siihen. Toki asioilla on aina kaksi puolta, ja on hyvä että myös Mahmood on kertonut asiasta oman versionsa, mutta kyllä se faktaa on että tuollaisia kauheuksia tapahtuu (kuten Awa kertoi). Jotkut tarinat voivat olla väritettyjä, osa ehkä suoranaista valhettakin mutta kuka pystyy toisen puolesta kertomaan että kyseessä on huijaus? Enkä kyllä ymmärrä miten yksi ihminen pystyi pettämään koko Iranin kansan kertomalla omasta perhehelvetistään...

...vain nämä henkilöt kirjojen tai tarinoiden takana tietävät sen totuuden. Minäkin olen tässä parin vuoden aikana saanut kuulla,että se " sana sanaa vastaan" , minulla ei ole todisteita, mitä minulle ja lapsilleni tapahtui asuessamme heidän isän kanssa ulkomailla. Jos heidän isä tulisi takaisin Suomeen, hän kertoisi jotain aivan muuta! Hän jopa vannoi,että tulee syyttämään MINUA lasten kidnappaamisesta. Jos kertoisin, miten pääsimme lopulta 1,5v suunnittelun jälkeen pakenemaan, tuskin minua uskoisit, koska " kaikki" sanoisi se on mahdotonta. Palatessamme Suomeen pelkäsin niin paljon,että ensimmäiset viikot olin vielä aivan hiljaa kokemuksistamme kun yritin hoitaa asunto- ,kela- yms. asioita. Viedessäni lapset neuvolaan, hoitaja huomasi,että en ole aivan kunnossa ja hänen huolestuttua lähti " asiat purkautumaan" ja sain apua,miten toimia siinä tilanteessa. Myös koko sen ajan kun olimme ulkomailla, puhelimessa kerroin vanhemmille ja kaikille, jotka sattuivat soittamaan,että elämämme on siellä todella hyvin ja olemme onnellisia, vaikka monesti olin puhelimessa pahastikin haavoittuneena. Vanhemmillani ei ollut aavistustakaan todellisuudesta. Ja kuten sanoin, olemme nyt Suomessa, ns. turvassa, olen yli 2v. taistellut " virallisen vapauden puolesta" ...Kukaan ei voi ymmärtää, miten nykypäivän Suomessa asiat voivat olla niin monimutkaisia kuten tästä meidän jutusta on tehty. Lyödään lyötyä lisää... Moni sanoo, miksi en ole " nostanut haloota" tästä meidän jutusta -juuri sen takia,että uskon nykypäivän Suomessa saisin vain lokaa niskaani.

Haluasiin vaihtaa muutaman ajatuksen kanssasi, olisiko sinulla halukkuutta/mahdollisuutta ottaa yhteyttä sähköpostitse?



S-postiosoitteeni on:

ulkomamma@netti.fi

Lukekaa Lastani ette saa-kirjan jatko-osa. Betty Mahmoody kertoo siinä, miten hän perusti järjestön pelastamaan niitä, joiden lapset on kaapattu. Siinä hän kertoo erilaisisista ihmisistä ja eri kansallisuuksista. Nämä jutut eivät ole pelkästään muslimeista. Lisäksi siinä hän kertoo, miten eräs hänen tuttunsa iranilainen aviomies luki hänen ensimmäinen kirjansa. Sen jälkeen tämä aviomies tajusi, että ehkä hänkään ei aina kohtele vaimoaan oikein ja muutti käytöstään. Tämä Mahmoodyn ystävä on onnellisesti naimisissa iranilaisensa kanssa. Se kirja kertoo paljon Betty Mahmoodista ja osoittaa, että hän ei todellakaan ollut huijari ja että hän ymmärtää tämän asian paljon laajemmin kuin mitä ensimmäistä kirjaa lukiessa luulisi.



Sitä paitsi meillä Suomessakin on omat lapsikaappaajamme. Miksi siis ei voisi joku iranilainenkin lapset kaapata, jos kerran tavallinen maijameikäläinenkin on niin tehnyt. Olen kerran lainannut Kerstin Campoyn kirjan, missä hän yritti parjata ex-miestään. Hän itse kertoo kirjassaan, miten hän kaikille kertoi, että kaikki on ihan hyvin, vaikka heillä oli miehensä kanssa kovia riitoja, missä nyrkitkin olivat mukana. Ei sitä sellaisia asioita heti kaikille huudella - tai useimmat eivät ainakaan niin heti tee.

emme me ulkopuolisina voi koskaan tietää mitä tapahtui.

Eivätkä nämä Suomen surullisen kuuluisat lapsikaapparit taida ihan maijameikäläisiä olla. Ainakaan itse ko kirjan lukiessani ajattelin kyllä ihan jotain muuta, kuin että onpas tavallista...