Mikä siinä on, ettei nykyisin auteta lähimmäistä?

Olen välillä täysin poikki, kun mies on niin paljon poissa kotoa. Lasten kanssa on ihan mukavaa olla kotona, mutta haluaisin joskus päivällä esim. hoitaa asioita tai lorvailla kaupungilla ihan muuten vaan, käydä vaikka kampaajalla tms... Omat vanhempani eivät asu lähelläkään, miehen vanhemmat ovat töissä. Muutama ystävä on myös kotona lasten kanssa tai ovat työttömänä tms, mutta koskaan eivät tarjoudu auttamaan.

Itse jos näen ystäväni olevan väsynyt, saatan tarjoutua ottamaan lapsia vähäksi aikaa, tai menen käymään mukanani ruokaa että toinen saisi vaikka lepoa edes ruoanlaitosta. Olen autollisena kuskannut kavereita kaupoille ja asioille jne. Teen sitä ihan mielelläni, jos vaan siitä on ystävälle apua. Mutta sitten kun itse pyydän, että voisiko ottaa lapsia pariksi tuntia että pääsen asioille, niin aina on jotain... Ihmeellistä miten kaupassa käynnissä tai siivoamisessa tai suurinpiirtein hiusten pesussa kestää koko päivä eikä voi auttaa ystävää.. Kukaan ei koskaan tarjoudu avuksi, eikä ole kivaa itse aina mankua apua! Olen aivan poikki... =(

Miksei voisi kavereiden kanssa perustaa sellaista " tukirengasta" , että autetaan toinen toisiamme vastavuoroisesti? En ihmettele yhtään jos äidit ovat lopen uupuneita, kun ei samanlaista verkostoa ehkä ole kuin " ennen vanhaan" monella oli =/