Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mikä on sinusta vanhemmuuden kaikkein ikävin puoli?

Vierailija

Valvominen? Rahanmeno? Huoli? Vapauden menetys? Vammat?

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

Minusta se, että kun ihmisiä tässä vain ollaan, pelkään, että seuraavien 20 vuoden aikana saatan sanoa tai tehdä jotain, josta lapseni saa trauman. Vaikka väsyneenä töistä tullessani ja lasten alkaessa kinata keskenään että "nyt turvat tukkoon ja omiin huoneisiinne ja pysykää siellä aamuun asti" tai muuta vastaavaa pikaistuksissani. Että miten ihmeessä pysyä tasaisen oikeudenmukaisena, turvallisena ja rakastavana joka hetki seuraavat vuosikymmenet?

vauvan äiti

Vierailija

Jatkuva riittämättömyyden tunne. Joka päivä huomaa ettei lapselleen ole pystynyt antamaan tarpeeksi aikaa ja huomiota.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minusta se, että kun ihmisiä tässä vain ollaan, pelkään, että seuraavien 20 vuoden aikana saatan sanoa tai tehdä jotain, josta lapseni saa trauman. Vaikka väsyneenä töistä tullessani ja lasten alkaessa kinata keskenään että "nyt turvat tukkoon ja omiin huoneisiinne ja pysykää siellä aamuun asti" tai muuta vastaavaa pikaistuksissani. Että miten ihmeessä pysyä tasaisen oikeudenmukaisena, turvallisena ja rakastavana joka hetki seuraavat vuosikymmenet?

vauvan äiti

Tämä on ihan aiheellinen pelko.

Minä olen sattunut syntymään tavallista herkemmäksi, ja vaikka äitini on tehnyt parhaansa eikä ole lyönyt laimin vastuitaan, niin vain minäkin koen olevani pahasti haavoilla lapsuudestani. Äitini kun ei ole kovinkaan herkkä eikä oikein osannut suhtautua minuun oikein.

Käytös, joka on aikuisesta täysin normaalia, voi aiheuttaa lapsessa pysyvää haittaa.

Itse en tule lapsia hankkimaan, koska tiedän, ettei paraskaan vanhemmuus välttämättä riitä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minusta se, että kun ihmisiä tässä vain ollaan, pelkään, että seuraavien 20 vuoden aikana saatan sanoa tai tehdä jotain, josta lapseni saa trauman. Vaikka väsyneenä töistä tullessani ja lasten alkaessa kinata keskenään että "nyt turvat tukkoon ja omiin huoneisiinne ja pysykää siellä aamuun asti" tai muuta vastaavaa pikaistuksissani. Että miten ihmeessä pysyä tasaisen oikeudenmukaisena, turvallisena ja rakastavana joka hetki seuraavat vuosikymmenet?

vauvan äiti


Vanhempikin saa välillä väsyä ja olla hermostunut. Täydellinen ei tarvitse olla.

Vierailija

Jollain vauvavuoden yövalvomisilla ei ole juurikaan painoarvoa kokonaiskuvassa, se on niin hyttysen pissa valtameressä.

Omalla kohdallani tuskallisinta on ollut se, että omien lasten kautta joutuu elämään uudestaan kaikki ne kouluajan traumat ja draamat. Sitä oli ehtinyt jo pitkäänkin olla onnellinen ja rauhallinen kaikessa aikuisuudessaan, ja yhtäkkiä on taas maailmassa jossa joku ei halua olla jonkun kanssa välitunnilla ja kaikki muut saavat aina kaiken ja oma lapsi ei mielestään koskaan mitään, ja tunteisiin ei saa vastakaikua ja kaikki on niin ahdistavaa ja vaikeaa. Kaikki se sosiaalinen angsti oli ehtinyt jo unohtua, mutta yhtäkkiä se on taas ihan iholla ja melkein vielä kipeämpänä kuin ekaa kertaa, kun kyse on omasta lapsesta jota rakastaa enemmän kuin itseään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jatkuva riittämättömyyden tunne. Joka päivä huomaa ettei lapselleen ole pystynyt antamaan tarpeeksi aikaa ja huomiota.
tämä.. Ja monta muuta. Epäonnistumisen tunnetta on itselläni vaikea kestää kun jälkiviisaana huomannu että tekisi asioita toisin. Pelkään myös että teen virheitä jatkossa mitä alan katumaan.

Vierailija

Mulla se on varmaan se vastuu, mikä lapsista on. Musta tuntuu oikeastaan ihan päivittäin, etten oikein selviä vanhemmuudesta. Väsyn tosi helposti ja tuntuu että työssäkäynti vie voimat. En illalla kertakaikkiaan jaksaisi tarkistaa läksyjä ja vilmaa, tehdä r-harjoituksia, etsiä luistimia tai kurpputoritavaroita koulun kirppikselle. Tuntuu että väsyn tämän kaiken arjen alle. En vain osaa tätä hommaa.

Vierailija

Vasu-keskustelut, vanhempainillat, kevätjuhlat yms. paska on stressaavinta, turhinta ja kamalinta kidutusta.

Tätä mieltä on viiden lapsen äiti, kaksi vammaista lasta joista toinen kuoli jo vauvana.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vasu-keskustelut, vanhempainillat, kevätjuhlat yms. paska on stressaavinta, turhinta ja kamalinta kidutusta.

Tätä mieltä on viiden lapsen äiti, kaksi vammaista lasta joista toinen kuoli jo vauvana.

Miksi hankit lapsia? En vain ymmärrä. VIISI!? Eikö ensimmäisestä tai toisesta jo opi? Ja viimeistään ensimmäisestä vammaisesta?

Vierailija

Huoli lapsesta ja hänen tulevaisuudestaan. Sen olen kokenut kaikkein raastavimmaksi, vaikka tuo on vasta 2-vuotias. Kauhulla jo odotan sitä aikaa kun on niin vanha, että alkaa viihtyä kodin ulkopuolella kavereitten kanssa iltamyöhään :D

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasu-keskustelut, vanhempainillat, kevätjuhlat yms. paska on stressaavinta, turhinta ja kamalinta kidutusta.

Tätä mieltä on viiden lapsen äiti, kaksi vammaista lasta joista toinen kuoli jo vauvana.

Miksi hankit lapsia? En vain ymmärrä. VIISI!? Eikö ensimmäisestä tai toisesta jo opi? Ja viimeistään ensimmäisestä vammaisesta?

Tääkin kannattaa huomioida, eli paskaa suattaapi tulla niskaan niiltä "kolleekoilta", eli muilta vanhemmilta ja erilaisilta keräilyerävatipäiltä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat