Lue keskustelun säännöt.
Ystävä tilasi minulle syntymäpäivälahjaksi lahjakortin hierontaan vaikka tietää että häpeän selkäni arpea
24.11.2015 |
Mitä tästä pitäisi ajatella? Selästä leikattu (hyvänlaatuinen) kasvain ja siitä jäänyt arpi on suuri (n. 30cm *20cm) kuhmurainen ja punainen, tiedän itsekin että hirveän ruma.
Leikattu siis jo seitsemän vuotta sitten ettei se siitä enää muutu/parane/siloitu.
Tämä ystävä on ainoa jonka kanssa olen kehdannut käydä saunassa äitini ja mieheni lisäksi, paitsi nyt lapsena tietty perheen kanssa mutta viimeiseen 20 vuoteen en ole antanut kenenkään muun nähdä selkääni kuin äidin, mieheni ja tämän ystäväni.
Olemme monet kerrat jutelleet aiheesta ja tietää todellakin että häpeän selkääni enkä näytä sitä muille.
Miksi hän tilasi minulle juuri hieronta-lahjakortin kun siellä maataan mahallaan selkä paljaana ilman paitaa vieraan ihmisen edessä?
En haluaisi loukata ystävääni kysymällä, mutta miten muuten voisin saada tietää mitä hän on ajatellut?
Aina ennen ottanut tämän huomioon ja esim. kun yhteinen ystävämme (joka ei tiedä arvestani) ehdotti jokavuotista tyttöjen reissua kylpylään, niin hän oli ehdottanut ettei kylpylään vaan lähdimmekin laskettelemaan. Tunnusti myöhemmin että teki sen ehdotuksen minun takiani, ettei minun olisi tarvinnut keksiä tekosyitä kieltäytyä kylpyläreissusta.
Kommentit (43)
No hieman omituista, ottaisin asian esille ystävän kanssa ja kysyisin voisiko lahjakortin vaikka vaihtaa toisenlaiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö sinun hakea jotakin ammattiapua tuohon häpeän tunteeseen?
Ei ole normaalia, ettet voi elää tavallista elämää sen takia.
Tai miksi et voi kertoa (mahdollisille) ihmettelijöille, mistä se on tullut?
Ei kasvaimen leikkaamisessa ole mitään hävettävää!
Arpi on merkki eletystä elämästä.
Ehkä sun pitäis lopettaa toi turhasta häpeeminen.
Olisiko jo aika aikuistua ja hyväksyä itsensä vikoineen ja puutteineen. Jota toki ei arpi ole, mutta noin periaatteena viittaan vikoihin kun virheetöntä ihmistä ei ole niin silloin ei pidä vaatia täydellisyyttä.
Voi siellä ihan selällääkin maata, kun esim hierotaan hartioita, päänahkaa, reisiä, jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieroja on verrattavissa lääkäriin. Se on ammattilainen ja tekee vaan työtään. Nähnyt varmaan vaikka mitä. Ei ole mikään henkilökohtainen tuttava tms.
Tosin en silti tajua mitä hävettävää on kasvaimessa.
Miksi arpea pitää hävetä? Hierojat ovat varmasti nähneet kuule jos jonkinmoisia arpia ja epämuodostumia, eikä heidän käsittelyssä mitään tarvitse hävetä. Ystäväsi ei tehnyt minusta mitään väärää ja sinun on aika ottaa askel eteenpäin elämässäsi. Rohkaise itsesi ja mene hierojalle.
Minulla on arpia, kun on rinnasta leikattu kasvaimia. Arven ovat jotenkin liikakasvuisia ja omat lapset sanoo, että "ällöjä". Mutta en häpeä niitä ja käyn uimahallissa ja hierojalla ja en peittele. En näe syytä, miksi pitäisi peitellä.. Olen mielummin arpinen ja elossa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun pitäis lopettaa toi turhasta häpeeminen.
Ehkä ap:n ystävä onkin ajatellut juuri näin ostaessaan hierontalahjakortin.Siellä hierojalla sen arven näkee kuitenkin vain yksi tyyppi,toisin kuin vaikka kylpylässä.Jos siis varovaisesti alkaisi totutella "normaaliin" elämään aloittamalla hierojalla käynnistä.Ei kai hyvä ystävä ainakaan kiusallaan hankkisi sopimatonta lahjaa.
No onhan sitä kropassa muutakin hierottavaa kuin selkä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdyn kyllä edellisiin kommentteihin, että tuo (turha) häpeäminen rajoittaa elämääsi nyt vähän turhan paljon ja olet ehkä rakentanut asiasta isomman kun se onkaan.
Itse olen hieroja/fysioterapeutti ja olen nähnyt työssäni kaikenlaista, arpia varsinkin kun kuntoutettavana käy onnettomuuksissa loukkaantuneita yms. Eli en usko että arpesi hetkauttaa hierojaa mihinkään suuntaan.
Mutta, hieronnan tulisi olla mukava ja rentouttava kokemus. Voisit kysyä ennen hierontaa että saisiko tilalle jonkin muun samanhintaisen hoidon, tai esim jalkojen hieronnan jos selkähieronta tuntuu vielä henkisesti vaikealta. Uskallan väittää että tuollainen muutos lahjaan olisi helppo toteuttaa.
Helppo se on sieltä sanoa että lopeta turhasta häpeäminen, pelkään että se hieroja suunnilleen pyörtyy kun näkee selkäni tai varsinkin kun tajuaa että joutuu koskemaan siihen.
Ensin kiusattiin ala-ja yläasteaika siitä kasvaimesta ennen kun se leikattiin (liikuntatunneilla tuli väkisin ilmi) ja ne jotka tiesivät niin juorusivat muille. Lopulta tiesi koko koulu ja varsinkin poikia kiinnosti millainen kasvain on kyseessä. Liikuntatunnit oli helvettiä (vaatteiden vaihto) poikien ja tyttöjen pukukoppien alla n. 30cm rako eli selkäni oli vapaasti nähtävissä kun muut pitivät paikallaan, yksi nosti paitaani ja loppu luokka nauroi, pojat kurkkien sieltä alta. Sain tökeröitä lempinimiä "Syöpä-Stiina" "Kasvain-Kaisa" Minulta kyseltiin jopa yläasteella koulun käytävillä "Hyi vittu, tarttuuks toi" Kukaan ei halunnut istua vieressäni, olla pari missään tehtävässä. Minusta kirjoiteltiin pilkkaviestejä, tunteja odotellessa kaikki istuivat käytävällä mahdollisimman kaukana minusta. Lisätkää tuollaisia esimerkkejä 300 listaan.
Että nytkö vain lopetan "turhasta" häpeämisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tiedoksi että edellistä viestiä kirjoittaessa itkin. Tuli taas paskat muistot mieleen. (ei ole teidän vika)
ap
Vaikka ystäväsi tietää asiasta hän ei ehkä ajattele asiasta kuten sinä, hän ei osaa asiaa hävetä ja ajattelee arvestasi joka tapauksessa varmaan eri mittasuhteessa kuin sinä itse. Hänelle se on luultavasti vain arpi joka ei estä hierontaan menemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap monilla ihmisillä on arpia tai muita siihen verrattavia juttuja, joita itse häpeilevät. Musta on kuitenkin surullista, että et anna itsellesi lupaa nauttia kylpylästä tai hieronnasta. Hierojat on aivan varmasti nähneet vaikka mitä.
(Ja totta kai se tuntuu sinusta pahalta jos sinua on asiasta kiusattu. Mutta oikeasti, se hieroja on nähnyt kaikenlaista.
- Erilaisesta epämuodostumasta, siitä kiusattu ja hierojalla käyvä 14)
Vierailija kirjoitti:
Helppo se on sieltä sanoa että lopeta turhasta häpeäminen, pelkään että se hieroja suunnilleen pyörtyy kun näkee selkäni tai varsinkin kun tajuaa että joutuu koskemaan siihen.
Ensin kiusattiin ala-ja yläasteaika siitä kasvaimesta ennen kun se leikattiin (liikuntatunneilla tuli väkisin ilmi) ja ne jotka tiesivät niin juorusivat muille. Lopulta tiesi koko koulu ja varsinkin poikia kiinnosti millainen kasvain on kyseessä. Liikuntatunnit oli helvettiä (vaatteiden vaihto) poikien ja tyttöjen pukukoppien alla n. 30cm rako eli selkäni oli vapaasti nähtävissä kun muut pitivät paikallaan, yksi nosti paitaani ja loppu luokka nauroi, pojat kurkkien sieltä alta. Sain tökeröitä lempinimiä "Syöpä-Stiina" "Kasvain-Kaisa" Minulta kyseltiin jopa yläasteella koulun käytävillä "Hyi vittu, tarttuuks toi" Kukaan ei halunnut istua vieressäni, olla pari missään tehtävässä. Minusta kirjoiteltiin pilkkaviestejä, tunteja odotellessa kaikki istuivat käytävällä mahdollisimman kaukana minusta. Lisätkää tuollaisia esimerkkejä 300 listaan.
Että nytkö vain lopetan "turhasta" häpeämisen?
Kuten sanoin, hanki ammattiapua, että pääset eroon traumoistasi!
Vai meinasitko koko loppu elämäsi piilotella itseäsi ja tehdä elämäsi tahallaan hankalaksi?
Olet nyt aikuinen ihminen, samoin on hieroja/fysioterapeutti, joka on aivan varmasti nähnyt pahempaakin.
Vierailija kirjoitti:
Ja tiedoksi että edellistä viestiä kirjoittaessa itkin. Tuli taas paskat muistot mieleen. (ei ole teidän vika)
ap
Kuule, ne hierojat hieroo amputaatiopotilaita, vanhoja kurttunahkoja, arpisia ihmisiä...
Ehkä ystäväsi ei todellakaan ajatellut. Hänelle ei ole tullut mieleenkään, että jotain arpea (vaikka se olisi kuinka pahan näköinen) pitäisi jotenkin hävetä.
Hieronta tekee hyvää. Kosketus tuntuu hyvältä. Yritä ylittää itsesi ja mene sinne. Voit sanoa etukäteen, että sinulla on selässä arpi, hieroja ottaa sen ammatillisesti huomioon. Hän varmaan kysyy, onko se kosketusarka, onko ihossa kiinnikkeitä tms mikä pitää ottaa huomioon.
Yritä nauttia kosketuksesta. Ei ehkä onnistu ensimmäisellä kerralla, mutta kynnys madaltuu.
Sinä olet ystäväsi mielestä lahjan arvoinen. Hemmottelun arvoinen. Hän näkee sinussa paljon muuta kuin yhden arven.
Vierailija kirjoitti:
Ja tiedoksi että edellistä viestiä kirjoittaessa itkin. Tuli taas paskat muistot mieleen. (ei ole teidän vika)
ap
Kysy voisiko sen hierojan vaihtaa terapiaan. Olisiko jo aika antaa anteeksi se koulukiusaaminen. Ymmärrä oma parhaasi, että tuollainen ei ole hyväksi sinulle!
Mitä edes väliä, mitä joku yksittäinen, outo ihminen on mieltä? Ihan sama. Jos miehesi ja perheesi on asian kanssa sinut, kyllä sinunkin pitäisi olla. Minä en häpeäsi pätkään tuollaista. Uimahallissa häpeän läskejäni ja roikkuvatsaa, mutta ne ovatkin itsehankittuja nolostuksen aiheita.
Joku?