suhde joka ei ole suhde

Vierailija

Voiko tämä mies olla ihan tervepäinen? Hän pitää aktiivisesti yhteyttä aamuin, illoin ja jopa työvuorossa. Hän kutsuu hellittelynimillä, haluaa viettää yhteistä aikaa, on kiinnostunut asioistani, pyytää toimimaan makutuomarina, haluaa minua niin että vain tuijottaa lasittuneesti kun olemme yhdessä. Seksi on ihanaa ja toisen läheisyys kuin huumetta. Hän on hellä ja ihana ja tekee palveluksia ja tuntuu palvovan minua. Ja kuitenkaan meillä ei ole suhdetta koska häntä omien sanojensa mukaan ahdistaa heti jos sellaisesta sovitaan ja ei viikkoon kuulu mitään. Mutta kun "ollaan vain kavereita" niin hän ei saa minusta tarpeekseen. Mitä v* ttua oikeasti? Aikuisia ollaan.

Sivut

Kommentit (40)

Vierailija

Tuttua.... kyseessä on se, ettet ole kuitenkaan tarpeeksi hyvä tai hänellä on joku toinen kiikarissa, mutta tykkää susta kuitenkin paljon. Tuollainen hajottaa vaan pään! 

Vierailija

Pelimies. Se saa kiksit tuosta elämää suuremmasta ihastuksesta ja haluaa että olet koukussa, mutta ei halua sitoutua. Pelimiehet on ihania. Mutta niistä ei välttämättä saa itselleen pysyvää miestä. Seksi on hyvää.

Vierailija

Kun ei hän ole pelimiehen oloinen. :( Kärsii huonosta itsetunnosta ja sosiaalisista peloista, voiko ilmiö jotenkin selittyä sillä? Ei uskalla luottaa?

ap

Vierailija

No mä olin kerran suhteessa ja en halunnut olla suhteessa... luulen että mies yritti painostaa seurusteluun/toi sen esiin liian aikaisin. Tykkään että ainakin pari kk hengailtais ennen kuin mitään lyötäis lukkoon. Mutta loppujen lopuksi ehkä en ollut tarpeeksi kiinnostunut, vaikka tykkäsin olla... tarvitsin lähinnä sitä huomiota ja hyväksyntää jota sain häneltä paljon. Mulla oli kyllä ikävä ja juteltiin paljon ym, mutta en halunnut pitkäaikaiseksi sitä.

Vierailija

Höh, olen ihan samanlainen kuin tuo mies, mutta nainen. Ei minuakaan kiinnosta sopia mitään tai nimikoida suhdetta tiettyyn lokeroon. Eikö sitä voi vain elää ja nauttia?

Vierailija

Oletteko sopineet kumminkin, että ette ole muiden kanssa? Eikö se vois riittää alkuun? Mä ainakin ajattelen, että seurusteluun liittyy perheen tapaaminen yms velvollisuuksia, joten sosiaalisesti ahdistunutta voi hyvinkin kammottaa sellainen.

Vierailija

Ehkä mies on vaan hiljaa hyvä tulee-tyyppiä :) Mä olen naisena pari kertaa satuttanut itseni kunnolla htppäämällä suuna päänä uuteen suhteeseen niin enää ei kykene. Nyttemmin haluan rauhassa tutustua ja katsella mitä tapailusta kehittyy ennenkuin virallisesti seurustelua lyödään lukkoon.

Vierailija

Kohta vuosi pidetty yhteyttä ja puoli vuotta tapailtu kerran-pari viikossa. Se mikä minua eniten vaivaa on se että hän hallitsee täysin ns. suhteemme tunnemaailmaa. Hän saattaa lähettää hempeähköjä viestejä tai jotenkin osoittaa tunteitaan mutta jos minä yritän samaa niin hän lyö leikiksi ja vetäytyy. En ole vaatinut mitään tiivistä suhde-suhdetta tai odottanut rakkaudentunnustuksia mutta jos tykkään toisesta ja harrastan seksiä niin haluan kyllä myös osoittaa tykkäämistäni.

ap

Vierailija

Minusta turhaa kiusata itseään tuollaisessa "suhteessa". Jos se on miehelle noin vaikeaa seurustella oikeasti ja noin kauan olette pitäneet yhteyttä niin tilanne ei tule muuttumaan. Luultavasti se nyt vaan ei ole tarpeeksi kiinnostunut. Jos olisi kyse luottamusongelmasta niin se olisi sanonut että haluaa seurustella mutta on näitä ongelmia ja toivottavasti ymmärrät.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kun ei hän ole pelimiehen oloinen. :( Kärsii huonosta itsetunnosta ja sosiaalisista peloista, voiko ilmiö jotenkin selittyä sillä? Ei uskalla luottaa?

ap

Sitä voi keksiä vaikka mitä nimityksiä ja perusteluja, mutta se on pelimies.

Itsekin lankesin kertaalleen mieheen, joka oli hyvin herkkä (ja varmasti oikeasti onkin) ja kovia kokenut (ei valehtele, mutta aikuisen pitäisi kuitenkin jo päättää elämästään eikä jumittaa lapsuuden kokemuksiin).

Ja kaikki seurustelukumppanit olivat hänet jättäneet, nyyh. Ihmettelin alkuun, miten se voi olla mahdollista, noin ihana, herkkä mies! Miten julmia naiset voivatkaan olla, eivätkö ne tajunneet minkä kultakimpaleen ovat jättäneet löydettäväkseni!

Kunnes sitten olin lopulta itsekin siinä tilanteessa, että tajusin ettei suhteesta ikinä tulisi sitä, millaiseksi minä suhteen kaavailin. Vaikka mies puhui lapsista ja perheestä, niin hän ei pystynyt edes sitoutumaan seuraavaan tapaamiseen.

Joten se olin minä, joka pisti "suhteelle" pisteen.

Nyt, kaksikymmentä vuotta myöhemmin, tämä mies on yhä väärinymmärretty poikamies, minulla on se perhe, minkä halusin. Ja silti... aina kun näemme (harvoin, mutta hänellä on yhä kytköksiä yhteisiin tuttaviin) hän koskettaa jotain sisälläni, herättää toiveen että entä jos sittenkin asiat olisivat nyt toisin.

Jotain siellä sisällä on vaan niin peruuttamattomasti rikki, että hän olisi varmaan halunnut jonkun korjaamaan itsensä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kohta vuosi pidetty yhteyttä ja puoli vuotta tapailtu kerran-pari viikossa. Se mikä minua eniten vaivaa on se että hän hallitsee täysin ns. suhteemme tunnemaailmaa. Hän saattaa lähettää hempeähköjä viestejä tai jotenkin osoittaa tunteitaan mutta jos minä yritän samaa niin hän lyö leikiksi ja vetäytyy. En ole vaatinut mitään tiivistä suhde-suhdetta tai odottanut rakkaudentunnustuksia mutta jos tykkään toisesta ja harrastan seksiä niin haluan kyllä myös osoittaa tykkäämistäni.

ap

Älä ota henkilökohtaisesti noita puheita. Hän on rakastunut rakastuneena olemiseen, ei sinuun vaan tiettyihin piirteisiisi ja siihen mielikuvaan, jonka on luonut sinusta.

Se tarkoittaa myös sitä, että sinun tulee mukautua hänen käsikirjoitukseensa, jos alat sooloilla ja vaatia suurempaa roolia, niin hän kokee sen epämukavaksi. Mitä jos homma karkaa hänen hallinnastaan?

Hän ei pysty vuorovaikutukseen - sellaiseen aitoon, joka vaatii mukautumista ja jatkuvaa suunnan korjaamista. Nautiskele aikasi, mutta älä suotta odota sitoutumista, älä sitoudu itsekään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei hän ole pelimiehen oloinen. :( Kärsii huonosta itsetunnosta ja sosiaalisista peloista, voiko ilmiö jotenkin selittyä sillä? Ei uskalla luottaa?

ap

Sitä voi keksiä vaikka mitä nimityksiä ja perusteluja, mutta se on pelimies.

Itsekin lankesin kertaalleen mieheen, joka oli hyvin herkkä (ja varmasti oikeasti onkin) ja kovia kokenut (ei valehtele, mutta aikuisen pitäisi kuitenkin jo päättää elämästään eikä jumittaa lapsuuden kokemuksiin).

Ja kaikki seurustelukumppanit olivat hänet jättäneet, nyyh. Ihmettelin alkuun, miten se voi olla mahdollista, noin ihana, herkkä mies! Miten julmia naiset voivatkaan olla, eivätkö ne tajunneet minkä kultakimpaleen ovat jättäneet löydettäväkseni!

Kunnes sitten olin lopulta itsekin siinä tilanteessa, että tajusin ettei suhteesta ikinä tulisi sitä, millaiseksi minä suhteen kaavailin. Vaikka mies puhui lapsista ja perheestä, niin hän ei pystynyt edes sitoutumaan seuraavaan tapaamiseen.

Joten se olin minä, joka pisti "suhteelle" pisteen.

Nyt, kaksikymmentä vuotta myöhemmin, tämä mies on yhä väärinymmärretty poikamies, minulla on se perhe, minkä halusin. Ja silti... aina kun näemme (harvoin, mutta hänellä on yhä kytköksiä yhteisiin tuttaviin) hän koskettaa jotain sisälläni, herättää toiveen että entä jos sittenkin asiat olisivat nyt toisin.

Jotain siellä sisällä on vaan niin peruuttamattomasti rikki, että hän olisi varmaan halunnut jonkun korjaamaan itsensä.

Ei tällainen ole pelimies!
Minullakin on ihastus, joka sopii aloittajan antamaan kuvaan ja on rikkinäinen sisältä. Rakastuin kuin hullu ja sain elämäni sydänsurut kun mies ei kyennytkään mihinkään. Mutta en häntä syytä, hänellä ei ole vieläkään ketään, mulla on sentään laastarin kanssa perhe. Tajusin tämän miehen takia, ettei mnua koskaan voi kukaan rakastaa, tai rakastaahan tää laastarimies, mutta tunne ei ole molemminpuolinen. Sellaista en saa, koska kykenen rakastumaan vain onnettomiin ihmisiin, jollainen itsekin sisimmässäni olen, vaikka se olikin lapsuudenperheessäni kiellettyä. Tuntea siis itseään millään negatiivissävytteisellä tunteella eläväksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kohta vuosi pidetty yhteyttä ja puoli vuotta tapailtu kerran-pari viikossa. Se mikä minua eniten vaivaa on se että hän hallitsee täysin ns. suhteemme tunnemaailmaa. Hän saattaa lähettää hempeähköjä viestejä tai jotenkin osoittaa tunteitaan mutta jos minä yritän samaa niin hän lyö leikiksi ja vetäytyy. En ole vaatinut mitään tiivistä suhde-suhdetta tai odottanut rakkaudentunnustuksia mutta jos tykkään toisesta ja harrastan seksiä niin haluan kyllä myös osoittaa tykkäämistäni.

ap

Sinulla on täysin sama mahdollisuus vetäytyä miehen hempeillessä. Käytä sitä.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat