Arvostele runoni!

Vierailija

Arvostele runoni ylä- tai alapeukulla. Sanallinenkin arvostelu käy!

Silloin kun lähdin, oli vielä toivoa.
Silloin kun lähdin, oli valo ja lehdet.
Silloin kun lähdin, oli häivähdys kesästä.
Nyt kun olen tullut, on toisin.
Nyt kun olen tullut, on pimeys ja paljaat oksat.
Sormet voi lämmittää lapasilla, mutta millä voi lämmittää mielen?

Sivut

Kommentit (18)

5lasta

Jättäisin pois nuo toistot, eli yhden kerran vain tuo fraasi

Silloin kun lähdin,

oli vielä toivoa.
valo ja lehdet.
häivähdys kesästä.
Nyt kun olen tullut, on toisin

Pimeys ja paljaat oksat.
Sormet voi lämmittää lapasilla,

mutta millä voi lämmittää mielen?

Milestäni se napakoituu näin. leikittele säejaolla7 lausejaolla ja välimerkeillä, että saat ajatuksen ulos oikein.

Runossa on ihan kiva ajatus. Se on hiukan naiivi, muttei ärsyttävällä tavalla. Ihan söpö ja talveen sopiva, voisi käydä vaikka itse tehdyn kortin runoksi.

Vierailija

Mielestäni et tuo tuossa varsinaisesti mitään omaa, vaan olet käyttänyt jo monta kertaa käyttettyjä vertauksia. Tuon tyylin runoja on monia ja tämä ei ollut sieltä hyvästä päästä.

Ehdotan, että jos runoilu kiinnostaa niin yrität tuoda runoosi enemmän sinua ja sinun ajatuksiasi. Sinun vertauksiasi eikä vertauksia, jotka on jo moneen kertaan käytetty. 

Ja tässä oli vain yksi mielipide ja haluan painottaa, että itse en osaa runoilla enkä tosiaan ole mikään runojen tuntija muutenkaan.

Vierailija

Hihi, nyt pitää mun leikkiä runoilijaa myös. Joten ylä ja alapeukut kehiin tälle yrittelmälle :D

Kevät ja sinä hymyilet, kosketat

lämpö läikähtää sisälläni

Mene minne vaan, olen mukana 

Roikun helmassasi kuin liekki, polttaen tietä sydämeesi

Kesä ja sinä naurat, suutelet

tuli polttaa sydäntäni

Mene minne vaan, olen mukana.

Riudun sisälläsi kuin liekki, tukahduttaen sydämesi

Syksy ja sinä pelkäät, välttelet

pakkanen hiipii sisälleni

Mene minne vaan, olen mukana

Kidun vieressäsi kuin liekki, jota sade kastaa

Talvi ja sinä olet siellä, missä minä en

Pakkanen jäädytti sydämeni

Mene minne vaan, olen mukana

Mene minne vaan, liekki on sammunut

5lasta

4, sinullakin on vähän tuota kliseisyyttä, jota kakkonen moitiskeli. Vuodenkierto noin, että luetellaan keväästä kesään, syksystä talveen, on minusta kovin kulunut juttu, etenkin yhdistettynä liekehtivään sydämeen ja palavaan rakkauteen.

Varoisin myös runoilussa lauseenvastikkeita, niistä tulee heti aika jäykkä olo: polttaen, tukahduttaen.

Sinun runossasi toistaminen ei oikeastaan haittaa minua, se sopii ihan hyvin, jos tästä kehkeytyy esimerkiksi laulunsanat!

Pidin tästä kielikuvasta: "Roikun helmassasi kuin liekki"

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
4, sinullakin on vähän tuota kliseisyyttä, jota kakkonen moitiskeli. Vuodenkierto noin, että luetellaan keväästä kesään, syksystä talveen, on minusta kovin kulunut juttu, etenkin yhdistettynä liekehtivään sydämeen ja palavaan rakkauteen.

Varoisin myös runoilussa lauseenvastikkeita, niistä tulee heti aika jäykkä olo: polttaen, tukahduttaen.

Sinun runossasi toistaminen ei oikeastaan haittaa minua, se sopii ihan hyvin, jos tästä kehkeytyy esimerkiksi laulunsanat!

Pidin tästä kielikuvasta: "Roikun helmassasi kuin liekki"

Haha :D Halusin hirveesti joskus nuorempana kirjoittaa sanotuksia, mutta ajattelin etten osais joten en koskaan edes yrittänyt, joten hauska että sulle tuli heti laulunsanat mieleen tästä kyhäelmästä. Ja kiitos arvostelusta!

- 4

Vierailija

Kevät ja sinä

hymyilet - kosketat

lämpö  sisälläni

Menet mihin vain, olen mukanasi.

Roikun helmassasi kuin liekki

poltan tietä sydämeesi

Kesä ja sinä naurat,

suutelet

Menet mihin vain, olen mukanasi.

Riudun sisälläsi kuin liekki,

tukahdutan sydämesi

Syksy ja sinä pelkäät

välttelet

pakkanen sisälläni

Menet mihin vain, olen mukanasi.

Vieressäsi liekki

jonka sade kastaa

Talvi ja sinä olet,

missä minä en.

Pakkanen sydämeeni.

Menet mihin vain, olen mukanasi.

Liekki on sammunut

Vierailija

Ja tämäkin vielä lyhennettynä:

Lähtiessäni oli toivo.

Valo, lehdet,

häivähdys kesästä.

Saavuin - nyt on toisin

Vain pimeys, paljaat oksat.
Sormet lämpiävät lapasissa.

Millä lämmitän mieleni?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ja tämäkin vielä lyhennettynä:

Lähtiessäni oli toivo.

Valo, lehdet,

häivähdys kesästä.

Saavuin - nyt on toisin

Vain pimeys, paljaat oksat.
Sormet lämpiävät lapasissa.

Millä lämmitän mieleni?

Hyvä ...

Vierailija

Lumihiutaleen usean peittämä

Tuo kauniisti kiiltävä maisema

Luo pehmeän kuvan, niin turvallisen

Aivan kuin sinä, kuuran höystämä

Toki jokaisella meillä on poutamme, myrskymme

Sinullakin puolesi on

Mut sisältä koskaan yhtä kuraista

En kanssani päästänyt suuteloon

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat