Lue keskustelun säännöt.
Arvostele runoni!
23.11.2015 |
Arvostele runoni ylä- tai alapeukulla. Sanallinenkin arvostelu käy!
Silloin kun lähdin, oli vielä toivoa.
Silloin kun lähdin, oli valo ja lehdet.
Silloin kun lähdin, oli häivähdys kesästä.
Nyt kun olen tullut, on toisin.
Nyt kun olen tullut, on pimeys ja paljaat oksat.
Sormet voi lämmittää lapasilla, mutta millä voi lämmittää mielen?
Kommentit (18)
Mielestäni et tuo tuossa varsinaisesti mitään omaa, vaan olet käyttänyt jo monta kertaa käyttettyjä vertauksia. Tuon tyylin runoja on monia ja tämä ei ollut sieltä hyvästä päästä.
Ehdotan, että jos runoilu kiinnostaa niin yrität tuoda runoosi enemmän sinua ja sinun ajatuksiasi. Sinun vertauksiasi eikä vertauksia, jotka on jo moneen kertaan käytetty.
Ja tässä oli vain yksi mielipide ja haluan painottaa, että itse en osaa runoilla enkä tosiaan ole mikään runojen tuntija muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hihi, nyt pitää mun leikkiä runoilijaa myös. Joten ylä ja alapeukut kehiin tälle yrittelmälle :D
Kevät ja sinä hymyilet, kosketat
lämpö läikähtää sisälläni
Mene minne vaan, olen mukana
Roikun helmassasi kuin liekki, polttaen tietä sydämeesi
Kesä ja sinä naurat, suutelet
tuli polttaa sydäntäni
Mene minne vaan, olen mukana.
Riudun sisälläsi kuin liekki, tukahduttaen sydämesi
Syksy ja sinä pelkäät, välttelet
pakkanen hiipii sisälleni
Mene minne vaan, olen mukana
Kidun vieressäsi kuin liekki, jota sade kastaa
Talvi ja sinä olet siellä, missä minä en
Pakkanen jäädytti sydämeni
Mene minne vaan, olen mukana
Mene minne vaan, liekki on sammunut
4, sinullakin on vähän tuota kliseisyyttä, jota kakkonen moitiskeli. Vuodenkierto noin, että luetellaan keväästä kesään, syksystä talveen, on minusta kovin kulunut juttu, etenkin yhdistettynä liekehtivään sydämeen ja palavaan rakkauteen.
Varoisin myös runoilussa lauseenvastikkeita, niistä tulee heti aika jäykkä olo: polttaen, tukahduttaen.
Sinun runossasi toistaminen ei oikeastaan haittaa minua, se sopii ihan hyvin, jos tästä kehkeytyy esimerkiksi laulunsanat!
Pidin tästä kielikuvasta: "Roikun helmassasi kuin liekki"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
4, sinullakin on vähän tuota kliseisyyttä, jota kakkonen moitiskeli. Vuodenkierto noin, että luetellaan keväästä kesään, syksystä talveen, on minusta kovin kulunut juttu, etenkin yhdistettynä liekehtivään sydämeen ja palavaan rakkauteen.
Varoisin myös runoilussa lauseenvastikkeita, niistä tulee heti aika jäykkä olo: polttaen, tukahduttaen.
Sinun runossasi toistaminen ei oikeastaan haittaa minua, se sopii ihan hyvin, jos tästä kehkeytyy esimerkiksi laulunsanat!
Pidin tästä kielikuvasta: "Roikun helmassasi kuin liekki"
Haha :D Halusin hirveesti joskus nuorempana kirjoittaa sanotuksia, mutta ajattelin etten osais joten en koskaan edes yrittänyt, joten hauska että sulle tuli heti laulunsanat mieleen tästä kyhäelmästä. Ja kiitos arvostelusta!
- 4
Kevät ja sinä
hymyilet - kosketat
lämpö sisälläni
Menet mihin vain, olen mukanasi.
Roikun helmassasi kuin liekki
poltan tietä sydämeesi
Kesä ja sinä naurat,
suutelet
Menet mihin vain, olen mukanasi.
Riudun sisälläsi kuin liekki,
tukahdutan sydämesi
Syksy ja sinä pelkäät
välttelet
pakkanen sisälläni
Menet mihin vain, olen mukanasi.
Vieressäsi liekki
jonka sade kastaa
Talvi ja sinä olet,
missä minä en.
Pakkanen sydämeeni.
Menet mihin vain, olen mukanasi.
Liekki on sammunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tämäkin vielä lyhennettynä:
Lähtiessäni oli toivo.
Valo, lehdet,
häivähdys kesästä.
Saavuin - nyt on toisin
Vain pimeys, paljaat oksat.
Sormet lämpiävät lapasissa.
Millä lämmitän mieleni?
Vierailija kirjoitti:
Ja tämäkin vielä lyhennettynä:
Lähtiessäni oli toivo.
Valo, lehdet,
häivähdys kesästä.
Saavuin - nyt on toisin
Vain pimeys, paljaat oksat.
Sormet lämpiävät lapasissa.Millä lämmitän mieleni?
Hyvä ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olit kanssani silloin,
olet kanssani aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lumihiutaleen usean peittämä
Tuo kauniisti kiiltävä maisema
Luo pehmeän kuvan, niin turvallisen
Aivan kuin sinä, kuuran höystämä
Toki jokaisella meillä on poutamme, myrskymme
Sinullakin puolesi on
Mut sisältä koskaan yhtä kuraista
En kanssani päästänyt suuteloon
Miksi runon pitäisi olla mahdollisimman lyhyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi runon pitäisi olla mahdollisimman lyhyt?
Siksi koska ihana tiennyt niityllä
ajan huvenneet
hymyili
Vierailija kirjoitti:
Miksi runon pitäisi olla mahdollisimman lyhyt?
Siksi koska ihana tiennyt niityllä
ajan huvenneet
hymyili
Koska pidempiä pätkiä kutsutaan lauluiksi.
Miksi runon pitäisi olla mahdollisimman lyhyt?
Siksi ihana tiennyt niityllä
ajan huvenneet
hymyili
Koska pidempiä pätkiä kutsutaan
lauluiksi.
ripustin portilta mielessäni kaiken
aloitti savussa tuuli
hiuskarvan varassa hämärässä
Ei runon tarvitse olla lyhyt, mutta siinä ei saa olla "turhia" sanoja, jotka eivät ole aivan välttämättömiä -- siitä se syntyy. Kun kirjoitat mieti miksi sanot mitä sanot. Ja onko pakko sanoa juuri niinkuin sanot, kärsiikö sisältö tai rytmi jos jätät juuri sen sanan pois.
Jättäisin pois nuo toistot, eli yhden kerran vain tuo fraasi
Silloin kun lähdin,
oli vielä toivoa.
valo ja lehdet.
häivähdys kesästä.
Nyt kun olen tullut, on toisin
Pimeys ja paljaat oksat.
Sormet voi lämmittää lapasilla,
mutta millä voi lämmittää mielen?
Milestäni se napakoituu näin. leikittele säejaolla7 lausejaolla ja välimerkeillä, että saat ajatuksen ulos oikein.
Runossa on ihan kiva ajatus. Se on hiukan naiivi, muttei ärsyttävällä tavalla. Ihan söpö ja talveen sopiva, voisi käydä vaikka itse tehdyn kortin runoksi.