Lue keskustelun säännöt.
Uus"perhe"elämää, en jaksa enää.
22.11.2015 |
Mulla ja iehellä on yksi yhteinen lapsi ja sitten on molempien omat lapset. Mun lapset asuvat kanssamme, miehen lapset ovat viikonloppuja 1-2 krt kuukaudessa.
Silloin, kun miehen lapset eivät ole täällä, on mies poissaoleva, ei osallistu kotitöihin, ruokailuihin, keskusteluihin tai oikeastaan mihinkään. Hän on työhuoneessa suurimman osan ajasta, ovi kiinni, kuulokkeet korvilla. Ei siis hoida edes meidän yhteistä lasta, joka on vasta alle vuoden ikäinen. Mies ei ole esimerkiksi vaihtanut vaippaa yhtään kertaa, ei ostanut ruokaa vauvalle, ei siis mitään.
Kun miehen lapset tulevat meille, mies muuttuu. Hän laittaa ruokaa, on aktiivinen, teemme yhdessä asioita niinkuin perheet tekevät. Vauvaakin pitää sylissään.
Haluaisin, että mies olisi edes joskus muulloinkin tuommoinen, kun lastensa kanssa. Mutta ei. Tai n ne viikonloput, kun omat lapseni ovat isällään, mies on kyllä minun kanssani ja siinä samassa tietysti vauvan kanssa. Ja illat, kun lapseni menevät nukkumaan vietämme yhdessä.
Mua surettaa ja ahdistaa tämä tilanne. Ero pyörii mielessä jatkuvasti. Miehessä on paljon hyvää, mutta en oikein pysty elämään näin.
Onko kenelläkään mitään rakentavaa sanottavaa. En kaipaisi mitään pilkkaviestejä nyt. Muutenkin ahdistaa ihan tarpeeksi.
Kommentit (54)
Kikkelis kokkelis mitäs läksit
Noei, mitä mies sanoo kun puhut asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaista sinulla olisi jos omat lapsesi olisivat suurimman osan ajasta jossain muualla?
Tällä välin sinun odotettaisiin hoitavan miehesi lapsia.
Mitä mies sanoo syyksi käytökselleen?
Ei sinun tarvitse tuollaista jäädä sietämään. Helpompi on lähteä, jos asiaa ei saa muuttumaan.
Oletteko kauan asuneet yhdessä?
Oletteko keskustelleet asiasta? Huomaako puolisosi että käyttäytyy noin? Osaako sanoa siihen jotain syytä?
Kannattaa puhua asiasta ja vaikka kehua sitä, kuinka ihanasti osallistuu perhe-elämään kun hänen lapsensa ovat kylässä ja että olisit onnellinen, jos olisi yhtä aktiivinen aina. Kandee jutella ja kysyä mistä kiikastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei se vaan hyväksy toisen miehen lapsia. En minäkään tykkää mun miehen kakaroista, mut on vaan siedettävä jos meinaan ukkoni pitää. Onneksi ne ei käy kauhean usein. Minkä ikäiset sinun lapset ovat? Jospa miehesi sitten kun lapsesi ovat isompia, omatoimisempia ja järkevämpiä alkaa viihtymään heidänkin seurassaan? Mut tekstistä ymmärtää ettei hän vaan viihdy sun lastesi seurassa.
Meilläkin on uusioperhe mutta toimiva sellainen.... Koska emme ole porsineet lisää lapsia vaan tyytyneet hoitamaan edelliset, jo olemassaolevat rakkaudella. Lisäksi olimme kauan yhdessä ennen muuttoa kimppaan jotta lapset saa tottua rauhassa. Huomaatko eron? Me onnellisia, te ette. Elämä valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elää teidän kanssa tylsää normiarkea ja kun lapsensa tulevat, alkaa suorittamaan. Ehkä ollut tuollainen poissaoleva ex-perheessäkin ja nyt sitten hyvittelee lapsilleen tätä, mutta ei huomaa että toistaakin ihan samaa kuviota nykyisessä arjessa.
En odota, että mies hoivaisi lapsiani. Haluaisin, että hän olisi läsnä edes joskus. Lapsetkin katsovat ihmeissään miestä, joka muuttaa ihan toiseksi, kun hänen lapsensa ovat paikalla. Olemme asuneet yhdessä noin kaksi vuotta ja tämä on mennyt vaan pahempaan. Alkuun mies kai sitten esitti jotain muuta.
En tiedä, mistä saisin voimaa lähteä. Pitäisi myydä asunto, löytää uusi jostain läheltä, ettei lasten tarvitsisi vaihtaa kouluja ja hoitopaikkoja. En vaan jaksaisi erotakaan. Ja kaikesta huolimatta välitän miehestä liikaa.
Olen yrittänyt puhuakin asiasta. JOskus mies saattaa hetkeksi muuttua, mutta ei jaksa kauaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka alkaa vapaaehtoisesti tuollaiseen pyöritykseen? Hulluutta! Ole seuraavalla kerralla tarkempi kumppanin valinnassa. Ei jatkoon...
Kuinkas aktiivinen isä kuvittelet olleen ensimmäiselle pesueelleen kun noin harvoin näkee? Oiskohan se ero johtunut nimenomaan tosta laiskuudesta ja itsekkyydestä?
Viikonlopun kuussa jaksaa laiskmuskin esittää ihanneisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sai teidät hankkimaan yhteisen lapsen? Vastaus ongelmiinne löytyy tämän kysymyksen vastauksesta.
Vierailija kirjoitti:
En odota, että mies hoivaisi lapsiani. Haluaisin, että hän olisi läsnä edes joskus. Lapsetkin katsovat ihmeissään miestä, joka muuttaa ihan toiseksi, kun hänen lapsensa ovat paikalla. Olemme asuneet yhdessä noin kaksi vuotta ja tämä on mennyt vaan pahempaan. Alkuun mies kai sitten esitti jotain muuta.
En tiedä, mistä saisin voimaa lähteä. Pitäisi myydä asunto, löytää uusi jostain läheltä, ettei lasten tarvitsisi vaihtaa kouluja ja hoitopaikkoja. En vaan jaksaisi erotakaan. Ja kaikesta huolimatta välitän miehestä liikaa.
Olen yrittänyt puhuakin asiasta. JOskus mies saattaa hetkeksi muuttua, mutta ei jaksa kauaa.
Kuinka kauan seurustelitte ennen yhteen muuttoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko kannattanut miettiä ennenkuin vonkasit varatun itsellesi....
Yhteinen lapsi on vahinko, kuten varmasti arvata saattaakin. Keskeytystä pohdittiin, mutta päädyimme kuitenkin pitämään lapsen. En ole katunut koskaan päätöstä, vauva on ihana ja täydellinen. En tiedä, mikä olisi tilanteemme ilman yhteistä lasta, olisimmeko edes enää yhdessä.
Luultavasti ilman yhtäkään lasta suhde toimisi hyvin. En tiedä, onko toivoa saada tätä toimimaan lasten kanssa. Sen tiedän kuitenkin, että jokainen lapseni on minulle maailman tärkein asia ja heidän hyvinvointinsa menee kaiken muun edelle.
Vierailija kirjoitti:
Olisko kannattanut miettiä ennenkuin vonkasit varatun itsellesi....
Koska uusioperheen ainut mahdollinen muotohan luonnollisesti on varattu miesrukka + haahka, joka hänet vääryydellä riisti vaimoltaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisko kannattanut miettiä ennenkuin vonkasit varatun itsellesi....
Mistä luit, että ap olisi vongannut varattua?
Ikävä kyllä julma totuus on että ei se tuosta parane. Viimeisenä yrityksenä voisit sanoa että olet viittä vaille valmis eroon, jos hän haluaa yrittää vielä niin kuukauden päästä pistät paperit vetämään. Ja sitten ehdotat terapiaa yhdessä. Jos ei reagoi oikein niin unohda odottelu ja ala valmistella papereita heti.
Mieti jos jäät ja tuota paskaa jatkuu se kymmenen vuotta vielä. Hukkaat parhaat vuotesi täysin ja yhteinen lapsenne kärsii (ja muut lapset oppii miten avioliitto toimii).
Ja menit sitten vonkaamaan tuollaista ukkoa itsellesi? Katso peiliin. Sieltä se vika löytyy.