Nainen - varo akateemisia miehiä, jos...

...tahdot sivistyneen miehen. Jutun juoni on näet siinä, että akateeminen sivistys on lähes aina pelkkä puhetapa. Kun kaivaa pintaa syvemmältä ja pyytää akateemiselta mieheltä tiedollisia perusteluja, niitä ei tule, koska niitä ei ole.

Jos tahdot sivistyneen miehen, ota lukenut mies. Sivistys syntyy kovasta työstä ja sen herättämästä ajattelusta eikä akateemisesta tutkinnosta, jonka suorittaminen tasonsa menettäneessä yliopistolaitoksessa perustuu pikemminkin tylsyyden sietoon kuin ajattelun aktiivisuuteen ja terävyyteen.

Tässä jutussa ilmiö on kuvattu hyvin, koko juttu linkissä: http://www.hs.fi/tiede/a1376875812781

"Tietäminen on yksi asia, tietämisen tunne toinen asia.

Onko teille käynyt koskaan niin, että luette lehdestä jostakin uudesta teoriasta. Teoria voi koskea mitä vain, sanotaan vaikka supersymmetriaa, esi-isiemme oletettua hyperseksuaalisuutta tai rikottujen ikkunoiden hypoteesia.

Kun tulette kotiin, kerrotte siitä innoissanne puolisollenne, mutta kaikki ei menekään niin kuin pitäisi.

On­gel­ma ei ole suu­ren suu­ri niin kauan kuin pu­hum­me vain WC-pön­töis­tä ja ter­mos­taa­teis­ta. Va­li­tet­ta­vas­ti tie­tä­mi­sen il­luu­sio jyl­lää myös po­li­tii­kas­sa, jos­sa ky­sy­myk­set ovat usein mon­ta mit­ta­luok­kaa mo­ni­mut­kai­sem­pia.

Kuvitellaan siis, kuinka istutte pöydän ääreen ja aloitatte. Puolisonne touhuaa jotakin, pilkkoo vaikka vihanneksia. Lehdessä kaikki vaikutti niin johdonmukaiselta, mutta nyt huomaatte, että puheenne takeltaa ja ajatus katkeilee. Puolisonne antaa teille armollisen jatka vain -katseen, ja koetatte napata teorian päästä kiinni. Samalla teidät kuitenkin valtaa valitettava tietoisuus siitä, miten vähän asiasta tiedätte.

Mutta sitten tapahtuu jotain, mikä muuttaa pelin. Puolisonne tarttuu johonkin, mitä olette juuri sanonut ja väittää vastaan. Ottaen huomioon, ettei hän tiedä asiasta pöläystäkään, hän löytää kadehdittavan sujuvasti monta vasta-argumenttia. Millä vaivattomuudella hän pyyhkäiseekään roskakoriin olettamukset, jotka überälykkäät aivot jossakin Princetonissa ovat kehittäneet.

Sepä saa teidät sisuuntumaan. Mikä asiantuntija hän luulee olevansa? Korotatte ääntänne. Nousette ehkä seisomaan. Ja väitätte nyt vastaan niin, että täältä pesee. Puheenne juoksee kuin noiduttuna. Uskottavalta kuulostavat perustelut putoavat suustanne kuin kaupan hyllyltä.

Jos puolisonne edelleen tohtii väittää vastaan, on edessä nolo loppunäytös. Näytös, jossa huomaatte puolustavanne suu vaahdossa näkemystä, joka vielä hetki sitten oli teille täysin tuntematon. Näytös, jossa vain muutamassa minuutissa olette hypähtäneet lähes täydellisestä tietämättömyydestä lähes täydelliseksi asiantuntijaksi ja teorian vankkumattomaksi kannattajaksi."