Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet työkaveristasi, jolle kasautuu paljon sairauspoissaoloja?
21.11.2015 |
Löytyykö ymmärrystä vai tuntuvatko jatkuvat poissaolot kohtuuttomalta?
Itse yritin alussa ymmärtää, mutta valitettavasti se ymmärrys on loppunut. Tuntuu ikävältä, kun jokainen nuha on syy jäädä kotiin, työhön liittyvät epämukavuustekijät aiheuttavat perjantai- ja maanantaisaikkuja ja joutuu jatkuvasti paikkailemaan toisen tekemättömiä töitä.
Ymmärrän, jos on ihan oikeasti kunnolla sairas ja ei pysty töissä olemaan, mutta kyllä tuo lyhyiden sairauspoissaolojen kasaantuminen kertoo valitettavan paljon ihmisen työmoraalista.
Kertokaapa te, jotka jäätte usein kotiin, miten teillä kotona suhtauduttiin työn tekemiseen. Kävivätkö vanhemmat töissä. Itselläni lähinnä niin, että en kehtaa olla poissa töistä, vaikka olisinkin sairaana. Siksi en voi ymmärtää ihmisiä, jotka jäävät aivan mitättömistä syistä sairauslomalle.
Kommentit (38)
Kyllä minä ainakin ajattelen, että niillä kollegoilla, joilla on paljon lyhyitä poissaoloja on työssäviihtymis tai jaksamisongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnosta lainkaan. Kunhan pomo hommaa sijaisen niin siinäs saikuttaa. Omassa elämässä on tarpeeksi tekemistä, jotta jaksaisin enää muiden salattuja elämiä mietiskellä.
ärsyttää vaikka eivät voi sille mittään, mutta aina joutuu selittämään sijaiselle asiat kun nekin vaihtuu jos edes saa niitä
Mä kans aattelen, että ehkä kuvioon liittyy stressiä ja jonkinlaista mielialaongelmaa. On tietysti ihmisiä, joille tulee tosi usein jotain flunssia, mutta kyllä silloinkin perimmäinen syy on jossain muualla. Joku tuollainen pikkutauti on siunaus kotiin jäämiselle.
En uhraa muiden asioille ajatustakaan, elleivät itse siitä minulle jostain syystä kerro. Se ei yksinkertaisesti kuulu minulle, koska en ole työnantaja/palkanmaksaja. Työnvieroksujia kyllä on, mutta on myös sellaisia kroonisia sairauksia, jotka voivat oireilla usein, esim migreeni. Meille muille työntekijöille asia ei kuulu. Kylmästi sanottuna : se on työnantajan murhe. Hän kyllä potkii huonot työntekijät pihalle. Ja jos ei potki, niin edelleen: se on työnantajan murhe. Me muut tuurataan kyllä tarvittaessa, mutta eihän me koneita olla. Se tehdään mikä pystytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No taidan aatella että hyvää puheeksiottokeskustelua sulle vaan.
Meillä ne puidaan siellä esimiehen kanssa, mutta ei meillä tuollaista taida edes esiintyä. Syystä kaikki on pois ja joskuntoivoisi että saikkua saisi enemmän, kun on joku on niin puolikuntoisena töissä...
Vierailija kirjoitti:
En uhraa muiden asioille ajatustakaan, elleivät itse siitä minulle jostain syystä kerro. Se ei yksinkertaisesti kuulu minulle, koska en ole työnantaja/palkanmaksaja. Työnvieroksujia kyllä on, mutta on myös sellaisia kroonisia sairauksia, jotka voivat oireilla usein, esim migreeni. Meille muille työntekijöille asia ei kuulu. Kylmästi sanottuna : se on työnantajan murhe. Hän kyllä potkii huonot työntekijät pihalle. Ja jos ei potki, niin edelleen: se on työnantajan murhe. Me muut tuurataan kyllä tarvittaessa, mutta eihän me koneita olla. Se tehdään mikä pystytään.
No ei se kyllä ole pelkästään työnantajan murhe. Se on usein myös muiden työntekijöiden murhe. Noille lyhyille poissaoloille kun ei mitään sijaisia pystytä palkkaamaan ainakaan meillä.
Typerää väittää, ettei asia kosketa mitenkään koko työyhteisöä. Ei lusmujakaan niin vain helpolla voida pellolle potkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota jaksamis puolta olen ihmetellyt. Usein poissaolot tuntuu olevan työhönsä tympääntyneillä, en päästä itseäni samaan jamaan. Ei oo hääviä katsella työkaveria, joka on yleensä negatiivisella asenteella töissä ja vuosikausia jo ollut. Ei voi olla mukavaa, toivosin, että sais rohkeutta vaihtaa työpaikkaa. Kyllähän se sillon vituttaa kun on tiukka päivä töissä ja kas, taas tulikin sopivasti flunssa ja hommat kasaantuu muille.
Mulla on työ, jossa yleensä kärsin minä itse ja teen sitten omalla ajalla työni, joten ei häiritse ketään, mutta olen havainnut, että moni muu voi vähän flunssaisesan tehdä töitä, mutta kun minä en vain voi. Seurauksena on usean viikon sairauskierre, jossa lopulta pahimmillaan seuraa keuhkokuume. Olen muuten terve kuin pukki, mutta jostain syystä vain todella herkkä saamaan flunssan jälkitauteja. Eli olen juuri se, joka on lievän nuhan takia pois töistä päivän tai kaksi.
Viihdyn töissä. Se ei ole ongelma. Onneksi en ole alalla, missä työt kaatuisivat muiden niksaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen näinkin outoja: toivottavasti paranee/toivottavasti lapsi paranee. Yks yläasteen maikka oli paljon pois ja jengi keksi tietty vaikka mitä levotonta alkkisjuttua. Loppulukuvuodesta sen lapsi kuoli syöpään, ei paljon huutelijoita naurattanu:(
Maanantai- ja perjantaipoissaoloista ajattelen että juoppo. Samoin viikonlopun jälkeisistä ma-ke poissaoloista. Toisille niitä kertyy jatkuvasti, toisille ei lainkaan. Yhäreillä eniten, kun firman tilastoja tarkastellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maanantai- ja perjantaipoissaoloista ajattelen että juoppo. Samoin viikonlopun jälkeisistä ma-ke poissaoloista. Toisille niitä kertyy jatkuvasti, toisille ei lainkaan. Yhäreillä eniten, kun firman tilastoja tarkastellaan.
Yhäreillä eniten eli hekö ovat se todennäköisin juoppolauma? Mulle tulee ensimmäisenä mieleen, että yksinhuoltajille kertyy omien sairasteluiden lisäksi lasten hoidoista johtuvat poissaolot. Alle kouluikäisillä on jatkuvasti kaikki mikä päiväkodeissa kiertää. Monella yh;lla ei ole sitä toista vanhempaa jakamassa vastuuta ja poissaoloja.
Toisaalta ajattelen, että eihän ne itse sille mitään voi. Toisaalta meillä on töissä yksi ihminen, joka ei ole varmaan kuukausiin ollut perjantaina töissä. Poissaoloja on toki hänellä muutenkin, mutta lisäksi aina ne perjantait. Jännä.
Sijaisia meille ei oteta, joten luonnollisesti sairastamattomat tekevät sitten poissaolevienkin hommat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja taas on porvarin orjat vauhdissa. Hyvä hyvä :)
Olemme toimistotöissä. En ole tänä vuonna sairastanut päivääkään. Lähin alaiseni on ollut sairauslomalla viikon töistä ja viikon lomalla (lomaviikko siis jäi säästöön). Nämä ovat helppoja tapauksia, koska luotan häneen täysin ja viikkon sairauslomaa ei voi huijata lääkäriltä flunssaoireilla (selkäkivulla ehkä onnistuisi).
Edellisessä työparissa mulla oli alainen, joka sairasti silloin tällöin niitä päivän - kahden sairauslomia. Ei edes kovin usein, mutta lyhyet poissaolot eivät vaikuta luottamusta herättäviltä.
Eniten asiassa ärsyttää surkea kommunikaatio. Meillä yleensä juuri kukaan ei tiedä jos joku on kipeä eikä myöskään kuinka pitkään on poissa mutta silti sijaistamme toisiamme. Eli suunnilleen joka viikko toistuu se että joku tulee kysymään missä x on, kukaan ei tiedä ja sitten kysytään kuka sijaistaa henkilöä x ja kukaan ei tiedä. Sitten kun sijaistat henkilöä x niin ei ole käsitystä siitä kauanko sijaistat ja henkilön x palatessa koska voit olettaa että hän on täysin työkykyinen ja selvittänyt rästityöyt.
Mietin, että ottaa varmaan kompensaatiota huonosta palkasta. Tavallaan ymmärrän. Itse en silti moraalisesti kykene samaa tekemään, vaikka oma tilanteeni on paljon rankempi. Mietin myös, että mitenhän käy, kun tulee lakimuutos saikuista, ottaako vain töissä sitten rennommin.
Kun tämä "sairastunut" jossain vaiheessa vaivautuu tulemaan töihin haisten vanhalta viinalta niin ei paljon sympatiapisteitä heru. Esimies ei tee mitään vaikka ongelma on ilmeinen ja jatkunut vuosia.
En ajattele oikeastaan mitään. Minulla on tarpeeksi muutakin ajateltavaa, eikä muiden poissaolot tai niiden syyt kiinnosta paskan vertaa.