SYYS04VÄEN viikonloppu

tänään olen siivonnut, ulkoillut lasten kanssa ja nyt nautin hetken kanssanne. Kovin syvällisiä on juttunne ja en valitettavasti ehdi niihin kovin paneutua, loppuviikon pinot näköjään vielä lukematta, ei ehdi ei. Eilinen meni mummoloidessa ja sita ennen kävi kaveri lastensa kanssa. Kivaa seuraa ja touhua ollut. Ammupäivällä tosiaan sai itsestäni irti ja menimme kävelylle poikien kaa. Isompi rattikelkassa, pienempi pulkassa perässä ja koira vielä hihnassa vetämässä. Pian keksinkin sille vetoinnolle kohteen, laitoin rattikelkan narun hihnaan kii ja pidin liitoskohdasta hieman kiinni. Koiravanhus sai sitten auttaa mua olemalla vetojuhtana. Kylläpä silläkin kuorsauttaa makeasti! Ihana oli ulkoilla, kun pakkanenkin laskee, oli noin -13.



Pieni nuha kiusaaNyttystä, muilla ei vielä onneksi. Viime yö oli esikoisen kannalta tosi kamala, itki joka välissä varmaan tuhat kertaa yössä. Kiva varmaan oli isännälä nousta viideltä vaikka kyllä menimmekin taas unille ennen kymppiä. Ai niin jumppailtiinhan me hieman ja kuohkeutettiin kasvualustaa ;) Asiat on rullaanneet paremmin nyt, on menty ajoissa petiin ja jätetty konetta vähemmälle, vaikka kyllä tää vempele silti on iltaisinkin auki välillä.



Meinasin että jos oisin reipas ja leipoisin, itse asisaa häätyy mennä tarkistaan onkos meilä hiivaa, niin voisin pulat pyöräyttää. Tätikin tulee käymään, niin ois tarjottavaa. Ens viikon menukin pitis keksii...ja kaupassa käydä ettei tarvii töidenjälkeen väsynä ja nälissään lähtee.



Täytyy jossain välissä lukee Saamuskan juttu, kun Nykiin on menossa. Oispa aika ihanata.



Nyt isompi poika herättään ja leipoon hänen kanssaan vaikka.

Tuttis

Tai paaperouintipäivä. Vietiin Sini uintiin vaikka korvakontrolli n vasta keskiviikkona. Ei tosin sukellutettu ja minä pysyttelin lääkärin määräyksessä altaan reunalla. Tuli otettua muutama valokuva. Sini nautti ja se kuului kauas! Raukka päässyt kuukauteen uimaan. Ensiviikonloppuna ollaankin pohjanmaalla. Saapi nähdä onko mies lauantaisten häiden jäljiltä halukas lähtemään Sinin kanssa sunnuntaina uimaan. Niin, minulla ei ole vieläkää vaatteissa yläosaa häihin.. Täytyisi varmaan tehdä asialle jotain.



Kukkuun G; komppaan Allia ja Aavista. Kun miettisi ensin ja sanoisi vasta sitten.. Samalla tulisi miettiä onko tällä asialla, josta sanon tai riidan nostan merkitystä, viikon, kuukauden tai esim. vuoden kuluttua. Tämä suhde on ollut minullekin ensimmäinen pidempi suhde. Kesti kauan ennenkuin uskalsin näyttää myös huonon puoleni. Menin äärilaidasta toiseen. Kumpa pysyisin sillä kultaisella keskitiellä.



Pistetääs vielä kevyempi G parisuhteeesta pystyyn. Ketä töllön sarjoista tuttua roolihahmoa miehesi muistuttaa? Entä ketä sinä itse muistutat Miehesi mielestä?

Mieheni; Mac Gyverin ja (Dharma ja Greg) Gregin sekoitus. Mieheni rakastaa viritellä kaikenlaista, mutta toisin kun Ihmemiehellä, mieheni viritykset eivät useimmiten toimi. Ei kuitenkaan lannistu siitä.. Pitää myös kuivista paperihommista ja on sellainen jalat tiukasti maassa tyyppi kuin Greg..

Minä; Olen kuulemma yhdistelmä Peg Bundya/ Nannya ja Hyacinttia.. :-DD Aika kamalaa! Peg rahankäytössä ja ruuanlaitossa, Nanny hyväsydämmisyydessä ja häsläämisessä ja sitten olen samanlaien kotipoliisi kuin Hyacint. Järjestys se joissain asioissa olla pitää, eikö vain?



T-P, mistä olet tuollaisen kultakimpale miehen itsellesi löytänyt??? Kyselee toinen anti-penkkiurheilija.. Niin no, Kreikkalais-roomalainen paini naulitsee minutkin töllön ääreen suosikkiani kannustamaan. En jäisi kyllä muuta urheilua kaipaamaan, vaikken koskaan enää töllöstä mitään urheilua näkisikään.



Alli, pienten potkareiden hypistely on ihanaa! Vollotin mahdottomasti silloin, kun Sinin pieniä vaatteita säilöön laitin, että eihän sitä tiedä saako näitä koskaan enää kenenkään ylle pukea.. Hupsu minä! :-D



Tulipahan taas romaania..



Lila75

..että jollei pinoudu muutamaan päivään, niin en ole synnyttämässä. Ihmemieheni lupasi korjata keskusyksikön käynnistysnapin. Se kun jää aina pohjaan jumittamaan. Saapi taas nähdä mitä tästä korjauksesta tulee..

tai ainakin pienessä piirissä. Täällä palstalla on intiimi tunnelma viikonloppuisin.



Olin yksinäni rinteessä pari tuntia ja pohdin taas kaikenlaisia, muunmuassa sitä, mikä saa minut aina paasaamaan samoista asioista. No tietenkin se, että saarnaan itselleni samalla. Aloitin seurustelun mieheni kanssa henkisessä kymmenen vuoden iässä ja jo 29 vuotiaana olin ehtinyt hankkimaan jotain muruja siitä kypsyydestä kuin Hipsu ja Aavis. Olen siis myöhäisherännyt.



Aurattiin luistinrata Poikaselle tuohon joen jäälle. Maalla asumisen hyviä puolia.



Huomenna ultra. Jännittää. Työtkin pitää taas aloittaa, plaah.



Kukulus

vastaan taas aiheen vierestä. Mies on siis se Juhlamokkamies mainoksista. Tekee, hiljainen ja jälki on viimeisen päälle. Idea varastettu Teukkikselta. Terveisiä sinne, nukkumakokemuksia seuraan mielenkiinnolla, josko niistäkin olisi meille lainaksi, jahka jaksan.



K

Pinossa ja kotona. Tämä on ollut niitä päiviä, että tuo mies on ärsyttänyt jo pelkällä olemuksellaan:/ Ai että olen ollut ärsyyntynyt koko päivän. Väsyttänyt on ihan hulluna ja jumpallekaan en jaksanut mennä vaikka tiedän, että olis tullut parempi mieli. Mutta kun tuli tuo half pipen finaali, niin enhän voinut mennä.



Tämä on se ero mun ja mun miehen välillä urheilun suhteen;) Mies urheilee mieluummin itse, kun katsoo doping urheilua. Se ei usko ollenkaan enää puhtaaseen urheiluun, liekö koskaan uskonutkaan. No, se ei ole sen syy anti-penkkiurheilijamaisuuteen. Viime aikoina kuitenkin minä olen ollut se, joka urheilee enemmän. Lila, ihan baaritiskiltä tuon aikoinani nappasin mukaan:D



Onni ei ole syönyt tänään mitään. Onneksi sentäs iltapuuroa söi paljon. Sitten olikin hyvällä tuulella ja esitti omat shownsa ennen unille menoa.



Tuo kevyempi parisuhdegalluppikin saa odottaa. En nyt keksi mitään siihen, kun kuuntelen toisella korvalla mäkihyppyä. Ja nyt menen tuijottamaan sitä.



Mies parka leikkasi tänään jäistä pullaa ja meinashan siinä sormi mennä poikki:( Oikeesti melkoisen syvän haavan sai, minä epäilisin kyllä, ettei umpeudu itsestään. Nytkin saunoo kumihanska kädessä..



T-P

Osuvastipa olet Kukkuu osannut miettiä parisuhdekiemuroita juuri, kun meilläkin ollaan taasen kiemuroitu. Kasvamisen paikkoja on itselläni useita. Eilispäivän purkauksien ja yöllisien keskustelusessioiden (joiden aikana vain vaivoin pysyin hereillä..onneksi pysyin) jälkeen sanoisin, että oma kehittämiskohteeni on rakastamisen näyttäminen. Mies on tyyppiä, joka halailee ja muistuttaa rakastavansa. Lapsillekin muistaa leperrellä päivittäin (ja lapsemme kiipeilevätkin ympärillään kuin herhiläiset). Minä taas en osaa tunteitani niin pursuilevasti osoittaa. Tuntuisi joskus jopa teekentelemiseltä, jos samalla tavalla huikentelisin (tämä tulee varmasti hämäläis-karjalaissukujuurteni hämäläisosastolta>kuten äitinikin). Miestäni myös pitäisi koko ajan vähän rapsutella, jottei aivan olisi lurpallaan ;). Minä kaipaisin rapsuttelemisen sijaan arkipäivän tekoja, aivan kuten Kukkuukin, sitä, etten minä aina olisi se, jokataltuttaa epäjärjestyksen. Tähän haluan nopsasti heti sanoa, ettei mieheltäni toki arkipäivän tekoja sinänsä puutu, lastenhoidolliset ansionsa ovat huippuluokkaa.



Toiseen galluppiin joudun vastaustani vielä miettimään. Vastauksen on nimittäin ehdottomasti oltava joku suuri persoona :)



Aivan epätodelliselta tosiaan tuntuu, että ihan Amerikoihin asti olisi meikäläinenkin lähdössä käymään. Päätös matkakohteesta tuli niin pikaisesti, etten vieläkään ole uskoa tuota todeksi. Uskon täydellisesti vasta, kun matkaliput ovat kourassani ja saan kertoa syysmammoille viime hetken pakkauksista ja matkakuumeesta.



Kasvamisen kohteista voisin lähiaikoina vielä jaksaa mikäli inspistä riittää (todennäköisesti kuitenkin vaivun taas työzombiaan kun viikko alkaa, enkä osaa kommentoida kuin Hyvin Yksinkertaisiin Asioihin).



Sweet dreams♥

*Nam* Olipas kivaa. Sunnuntai ajelu suoritettiin täysin päämäärättömästi pitkin pikku teitä ja gallupoin samalla mieheltä samaa kysymystä kuin täällä Kukkuu tänään, lisähöysteenä se, että täytyy myös sanoa mitä hänen mielestään minun pitäisi kehittää parisuhteessa. Mies ei tainnut ihan niin syvällistä keskustelua odottaa, mutta lähti mukaan, kun sanoin että näitä asioita voi puida myös silloin, kun ei ole paha mieli. Täsmälleen samat asiat olivat mielessä kummallakin sekä itsestä että toisesta. Hyvä! Mutta nyt, viisaat SyysYstävät, mietinkin, että miten sitä omaa pinnaa noissa negatiivisissa asioissa pidennetään, että kerkiää jonkinlainen suodatin käynnistyä?



Käytiin katsomassa miehen serkun uutta taloa. Oli tosi kiva, hyvällä maulla, mutta turhia prameilematta toteutettu talo, ei mitään liian hienoa ja kallista. Sopi minun makuun, mutta kerrankin olin vain puhtaasti iloinen toisten puolesta, enkä samalla kadehtinut. Hyvä minä!;D (Oli pakko mainita, kun aina täällä kertoilen omista kateuden kohteista....)



Lila, sun Gallup on vaikeampi kuin Kukkuun....*Jää pohtimaan*



Syysmammailu vaikuttaa monessa asiassa. Yksi on tällä hetkellä ylitse muiden, tekee mieli rinteeseen. Entinen himolaskija nakkasi sukset varastoon jokunen vuosi sitten jalkaongelmissaan, nyt on uusi kytö päällä. Jos saataisiin Savoon lähdettyä, voisi viedä Motin mummolaan ja lähteä Tahkolle. Täytyy suunnitella, mulla tuntuu olevan vaan talviunet käynnissä. Kotiluola on paras paikka tällä hetkellä.



Joskos kohta petiin, huomenna putkituskontrolli (toivottavasti ne löytyy) ja kenkäostoksille häitä varten. Hiukan huvittaa, mulla ei ole ollut moneen vuoteen kunnon mustia juhlakenkiä ja olen todella pihi käyttämään rahaa moisiin kapistuksiin. Olen aina lainaamassa äitiltä tai menossa kesäsandaaleissa:D Ilmeisesti äitini on täysin kypsynyt kenkälainauksiin ja ikuiseen valitukseen kengistä, soitti tänään ja sanoi, että osta hyvät kengät, hän maksaa mitä vaan:) Yleensä en moisia optioita ota kuuleviin korviini, mutta nyt voisin harkita, juuri sen kenkäpiheyden takia:D:D:D



Aavis ja Motti-jonka kengissä ei kuitenkaan säästetä;)

Laivareissulta palattiin tänään aamulla, oli kyllä ihan mukava reissu. Oltiin siis me kolme, miehen vanhemmat ja miehen sisko perheensä kanssa. Taas nähtiin ero mun ja miehen siskon välillä. Mä hoidin itse Idan ruokailut (no autto mieskin) ja illalla nukutin Idan ja jäin sitten hyttiin lueskelemaan ym. miehen sisko pisti äitinsä hommiin, ja iltaseitsemältä päätti, et lapsenhoito riitti hälle nyt, he lähtee miehensä kanssa baariin... niinpä niin... Ida oli laivalla aivan onnessaan, pallomeressä touhusi isompien joukossa kuin kotonaan. Rappusissa piti koko ajan kiipeillä ja vilkutteli ja hymyili komeille (min mielestä) ruotsalaisnuorukaisille. Yön Ida nukkui kunnolla, ensimmäistä kertaa neljään kuukauteen ei tarvinnu ottaa viereen lainkaan. Oisko syynä se, et Ida sai nukkua ihan aikuisten sängyssä, turvalaita haettiin siihen infosta ja neiti nukku poikittain koko yön.



Ens viikolla Idalle tulee uus sänky, joskos se auttaisi näihin öihin kotonakin. Pinnasänky vietiin pois jo aikoja sitten, kun ne pinnat häiritsi ja pari kuukautta Ida on nukkunut matkasängyssä (ja meidän välissä).



Mitään en kyllä nyt pinosta muista, joten paras varmaan poistua. Kouluhommat kaatuu niskaan, tän siitä saa kun on vaan laiskotellut. Ruotsin esitelmää pitäis väsätä, ja yks raportti pitää palauttaa tiistaina... no on tästä ennenkin selvitty :)



öitä kaikille, ja Saamari, wau! New Yorkiin!!! mä haluan kans!

Petra ja Ida

Ensin tähän kaikkien seuraamaan jännitysnäytelmään nimeltään typyn nukuttaminen: hyvin menee! Tänään päikkäreille ilman inahdustakaan 10 minuutissa pupunsa kera. Iltaunille piti vähän pitempään taltutella, mutta nukahdushetkellä istuin jo ovenpielessä typyltä näkymättömissä. Jos joku olisi viikko sitten väittänyt, että typy oppii menemään ihan itse makuulle ja köllöttelee pupu kainalossa unta odotellen, en olisi uskonut!



Parisuhteesta olette viisaita miettineet. Tuohon Hellsteniin - yritin raskausaikana lukea (olin koko raskausajan yltiöpositiivinen ja luultavasti ulkopuolisten silmin ällöttävän onnellinen...) mutta oli liian synkkää tekstiä. Voisi kokeilla nyt uudelleen, kun on palautunut suht normaaliin mielenalaan.



Mutta siis suhteesta. Meillä eletään rauhallisen rinnakkaiselon aikaa. Ei suurta huumaa, ei suurta riitaa. Miehellä on stressiä epäselvään työtilanteeseen liittyen ja on vähän tuollainen mörkki, mutta kestänen tätä vielä muutaman päivän. Välillä mieleni kaipaisi jotain suurempaa hehkua, sitä alun euforiaa. Siihen kaipuuseen auttaa, kun muistelee yhdessä niitä alkuaikoja. Huonoimpina aikoina pitää ihan tosissaan muistella, miksi tämän miehen elämänkumppanikseni valitsin. Ei olla oltu hirveen kauan yhdessä (3,5v) ja tuntuu, että nyt olen siinä rakastumisen ja rakastamisen rajapyykillä. Takana on pitempi suhde (molemmilla) ja kokemuksesta tiedän, että tämä kohta onkin vaikea. Alkaa se tahtominen.



Oma kehityksen paikka: toisin kuin monilla muilla, minun pitäisi oppia herkemmin sanomaan kun mättää. Vaikenen kuin muuri, ärisen itsekseni, olen etäinen. Mutta en sano mitään. Osaltaan johtuu siitä, että miehellä on sellainen kiviaitaluonne, että jos jotain kritiikkiä aikoo esittää, pitää olla valmis perustelemaan kantansa todella pätevästi. Kiviaita on paitsi jyrkkä, myös nopeasti nollasta sataan kiihtyvä - täysi vastakohta itselleni - ja sitä kiihtymistä pelkään liikaa. Pelkään siis riitelyä ja riidan pelossa jätän monet asiat sanomatta. Olen huomannut tuon, että " minusta tuntuu" - alkuiset lauseet eivät tuota kiviaitaa saa niin hirmustumaan. En tiedä miksi niin tuota riitelyä pelkään, ehkä siksi että lapsuudenkodissa ei oikeastaan ikinä riidelty. En ole siis nähnyt sitä sopimistakaan ja ehkä pelkään, ettei sopua tulisikaan? En tiedä.



Miksi viikonloppu meni taas niin nopeasti? Ei kauheesti huvita mennä huomenna töihin. Onneksi on pitkä viikonloppu seuraavana, otin maanantain vapaaksi. Ja sitten alkaakin puolittaminen, viikko töitä ja viikko vapaata. Aah.



Nukkumispuuhiin siis.



- tea -

Aavis, heti piti laittaa viestiä. Myös täällä mietinnässä se sama (täsmälleen!), mitä sinäkin pohdit. Mistä ihmeestä pinnaa löytyy sille, että malttaa suodattaa??? Kyselee myös eräs syysmamma täällä ja odottaa viisampien neuvoja.

Ja sitten siitä laskettelusta. Täällä myös yksi himolaskija jolla ollut kaksi vuotta hiljaiseloa. Viime lauantaina nautin mahdottomasti kun pääsin pitkästä aikaa rinteisiin. Viimeisin Tosi Matka oli maaliskuussa 2004 kun olimme mieheni kanssa Ranskassa, Kolmen laakson alueella, viikon. Upeita, mahtavia päiviä. Nimenomaan laskettelun kannalta. Tosin, olin n. 11 viikoilla silloin raskaana eli en uskaltanut ihan jyrkimpiä mäkiä tulla alas tai lähteä off-ski alueille mutta silti ... Mies sitten välillä lasketteli näitä yksikseen minun istuessa aurinkoisilla alppi-terasseilla kahvin ja kirjan kera. Haaveilen ajasta jolloin pääsen taas jonnekin .... Rakastan tunnelmaa kun päästelee suksilla eteenpäin!



Tomera, kiva kun matka meni mukavasti. Välillä olen vähän säälinyt tuota sinun miehesi siskon lasta .. Tai no, ainakin vähän ihmetellyt mitä olen täältä lukenut kun olet kertonut. Toisaalta on hyvä, että hänestä isovanhemmat pitävät sitten huolta.



Ja siihen Lilan gallupiin vielä :) Kiva galluppi. Mä en osaa heti sanoa mun miehestä mitään (täytyypi miettiä). Mutta mun mies vastasi oitis että minä olen kuin Frendien Monica. Ulkonäkö matsaa sikäli että olen pitkä ja tumma (mutta en hoikka enkä muutenkaan sen enempää!). Mutta kun olen kuulemma samanlainen siisteysintoilija ja rakastan myös emännöidä juhlia, jne.



Hyviä öitä kaikille! Täällä syysmammat porukassa on sitten tosi kiva olla .. miten en aiemmin ole tänne löytänyt ...



Alli

Onnea vaan edelleen hyville nukutuspuuhille! Toivottavasti hyvä meno jatkuu :) Tsemppiä!



Alli

pitänee kantaa korteni kekoon. Ihan tarkkaa kymysystä en tietysti muista mutta sen verran kuiteskin että itsessäni on paljonkin kehitettävää suhteessa. Se suun avaaminen ja ajatusten paljastaminen auttaisi paljon. Pienessä sievässä päässäni mietin paljon asioita mutta ne takertuvat kurkkuun. Joskus kun on jo liikaa päässä, uskallan sanoa ziljoonasosan ajatuksisani, pimeessä sängyssä :))) Aika surkeeta vai mitä? Riidellä en osaa, nykyään oon ees tiuskimaan oppinut ja sitä harrastan ihan liikaakin. Sekä miehelle että lapsille. Pahaa oloa en osa purka kunnolla ja sen hinnan saa varmaan joskus maksaa. Lienekö sitten (enempi) dementoituneena kun mun mummokin alkoi tiuskia ja kirvata vasta ihan höpönä ollessaan. Siihen asti kaiken nieli ja kesti. Hassultahan se tuntui kun mummo olikin ihan erilainen kuin ennen. Mie kyl hallitsen sen kiroamisen, että mitähän sen tilalle lienee tulee?! Nyrkit heiluu?!!! No joo tässä suullisessa ois meillä molemmilla kehitettävää, asiat voisivat sujua helpommin ja takut aueta nopeammin. Mieskään ei osaa tunteistaan puhua joten hämmästys oli suuri kun silloin soitti ja kysyi työpäivän aluksi että rakastanko enää?! Se herätti mut todella. Jossain vaiheessa kai se suu on avattava, ja täytyy toivoa ettei se ole koskaan liian myöhään, sillä toista rakastaa ja kunnioittaa ihan älytön mutta se vaan arjen aherruksessa jää ajatusten tasolle.



Huomenna alkaisi taas arki ja työt. On ollut kiva viikonloppu kun on saanut jotain aikaankin ja isomman kanssa myös leivottiin pullia. meinasi taikinat mennä kyl suuhun enempi kuin pullaan :) Pienempikin herättyään tatoi leipomaan, meni hetki kun tajusi mitä tahtoo kun hoki " Läällää" . Sehän tarkoitti tietysti pullaa! Hölmö äiti. Innoissaan söivät väkertämäni pullaukot, jotka kyllä paisuivat vähän liikaa, mieskin naureskeli että laitoimmekohan esikoisen kanssa vähän liikaa hiivaa. Oi niin musta on tosi ihanaa kun tulee autossa cd:ltä Muumien se laulu missä lauletaan paapapapaapa maammamamaamma jne niin Nyttynen hytkii ihan innoissaan ja laulaa " paapapaa" , tosi ihana mun mussukka. Oikeesti nää meidän pikkuiset alkaa olla isoja! Esikoinen oli samanikäinen kun odottelin viimeisilläni Nyttystä. Hui! Lila taidat olla samassa aikataulussa :D Meillä ikäeroksi tuli 1v6kk4pv.



Kuinkas monella sitä onkaan salamatkustaja tai pieni Maradona masussaan? Pitäisi ihan G: laittaa pystyyn, on meitä jo monta tai siis meissä jo monta, en mää oo :))) Vaikkakin huomensissa taidan rimpauttaa neuvolan tädille,e ttä mitäs tää kierukkatouhu on, 1 kk ollut ihme vuotoja joka päivä ainakin vähän. Ja kunnon menkat jäi välistä. Tunsin että nyt ne alkaa, tuli jonnin verran siteeseen mutta loppui kuin seinään. Plääh ja pööh, jos ei tää kierukka käykään, en mää jaksa pillereiden kaa värkätä kun en muista kuiteskaan.



Dodiin tässä vähän ex-kupparin turinoita.Nyt petiin ja unille!

T.Tuttis