Voisitko seurustella vakaumuksellisen kanssa?
Voisitko seurustella ihmisen kanssa, jolla on vahva aatteellinen maailmankatsomus? Tarkoitan sellaisia kuin libertaari, feministi, uskova kristitty, ehdoton vegaani jne.
Mulla ei tuohon luultavasti suvaitsevaisuus riittäisi. Ärsyttäisi se, että asioita tietyllä tapaa katsotaan aina samasta näkökulmasta.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Tarunhohtoinen toive kirjoitti:
Minusta ateismi ei ole vakaumus. Siinä ei uskota mihinkään, vaan todetaan ainoastaan se, että yliluonnollisesta ei ole objektiivista näyttöä.
Kuvailemasi ajattelutapa on agnostisismia. Sensijaan ateisti (a-theis, "ei jumalaa") nimenomaan aatteellisesti kieltää Jumalan olemassaolon.
Agnostinen ateisti ei usko jumalaan muttei väitä tietävänsä että jumalia ei ole.
http://actok.org/wp-content/uploads/2012/10/Agnostic+v+Gnostic+v+Atheis…
Vierailija kirjoitti:
Tarunhohtoinen toive kirjoitti:
Minusta ateismi ei ole vakaumus. Siinä ei uskota mihinkään, vaan todetaan ainoastaan se, että yliluonnollisesta ei ole objektiivista näyttöä.
Kuvailemasi ajattelutapa on agnostisismia. Sensijaan ateisti (a-theis, "ei jumalaa") nimenomaan aatteellisesti kieltää Jumalan olemassaolon.
Minä käytän itsestäni sanaa uskonnoton, jottei tarvitse ruveta kinastelemaan uskovaisen kanssa, mitä sorttia uskonnoton oikein olenkaan.
Olin muuten puolivuotiaana jumalista ihan samaa mieltä kuin nytkin: en ollut nähnyt niitä koskaan eivätkä ne merkinneet minulle mitään. Nyt viisikymppisenä osaan perustella uskonnottomuuteni paremmin kuin puolivuotiaana, mutta kaiken ikäisenä olen ollut ihan yhtä vakuuttunut siitä, että jumalia ja vastaavia otuksia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Fanaattisuus ei kiehdo minua ollenkaan, mutta vahvoja mielipiteitä ja elämäntapoja saa olla, sitä saa olla aivan omanlaisensa. En kuitenkaan voisi ottaa ainakaan uskovaista kumppania tai sydänystävää itselleni, jos hän olisi vähänkään muutoin kuin tottumuksen/laiskuuden erota vuoksi kirkon nimellinen jäsen. Se nyt siis vielä menisikin. Arvostan ihmisessä avarakatseisuutta, terävää älykkyyttä sekä voimaa ja rohkeutta ajatella itsenäisesti vaikkei se aina ole mikään helpoin tie, enkä todellakaan ole tähän ikään mennessä tavannut yhtäkään tosiuskovaista, joka täyttää nuo kaikki edellä mainitut kohdat. Se olisi liian suuri näkemyksellinen kuilu siinä välissä, jotta todellinen yhteys voisi olla olemassa. Jo lapsena ajattelin että tämä ei ole minun juttuni, kun siis kuuluin tavan vuoksi kirkkoon. Henkisesti olen ollut ateisti jo silloin.
Et siis ole tavannut minua ;) T: tosiuskova fyysikko
Uskonnolliseen vakaumukseen liittyy vielä sekin, että luulen uskovan ja ei-uskovan aivoissa olevan jonkin ratkaisevan eron. Näin ainakin, jos uskoontulo on tapahtunut ihmisellä aikuisiässä.
En tarkoita älyllistä eroa, vaan jotain aivoihin liittyvää asiaa, joka tekee toisesta uskovaisen ja toisesta ateistin.
Minä olen yrittänyt uskoa kauan aikaa, voisi kai sanoa, että jo vuosikymmeniä. Koskaan en ole uskoa saanut.
Tarunhohtoinen toive kirjoitti:
Uskonnolliseen vakaumukseen liittyy vielä sekin, että luulen uskovan ja ei-uskovan aivoissa olevan jonkin ratkaisevan eron. Näin ainakin, jos uskoontulo on tapahtunut ihmisellä aikuisiässä.
En tarkoita älyllistä eroa, vaan jotain aivoihin liittyvää asiaa, joka tekee toisesta uskovaisen ja toisesta ateistin.
Minä olen yrittänyt uskoa kauan aikaa, voisi kai sanoa, että jo vuosikymmeniä. Koskaan en ole uskoa saanut.
No jos katotaan tilastoja.. niin ero uskiksen ja ateistin aivoissa on juuri se älykkyys. Mitä älykkäämpi olet, sitä todennäköisemmin olet ateisti, mitä tyhmempi olet, sitä todennäköisemmin olet uskis.
Vierailija kirjoitti:
No jos katotaan tilastoja.. niin ero uskiksen ja ateistin aivoissa on juuri se älykkyys. Mitä älykkäämpi olet, sitä todennäköisemmin olet ateisti, mitä tyhmempi olet, sitä todennäköisemmin olet uskis.
Keskimäärin se on noin, mutta maailma on täysi myös hyvin älykkäitä ja korkeasti koulutettuja uskovia.
Tarunhohtoinen toive kirjoitti:
Uskonnolliseen vakaumukseen liittyy vielä sekin, että luulen uskovan ja ei-uskovan aivoissa olevan jonkin ratkaisevan eron. Näin ainakin, jos uskoontulo on tapahtunut ihmisellä aikuisiässä.
En tarkoita älyllistä eroa, vaan jotain aivoihin liittyvää asiaa, joka tekee toisesta uskovaisen ja toisesta ateistin.
Minä olen yrittänyt uskoa kauan aikaa, voisi kai sanoa, että jo vuosikymmeniä. Koskaan en ole uskoa saanut.
Tätä on jollain lailla tutkittukin. Uskovien ja ateistien aivoja on stimuloitu sähköisesti, ja tietyt ärsykkeet saivat uskovissa aikaan uskonnollisia tuntemuksia, mutta ateisteihin niillä ei ollut samanlaista vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Tarunhohtoinen toive kirjoitti:
Uskonnolliseen vakaumukseen liittyy vielä sekin, että luulen uskovan ja ei-uskovan aivoissa olevan jonkin ratkaisevan eron. Näin ainakin, jos uskoontulo on tapahtunut ihmisellä aikuisiässä.
En tarkoita älyllistä eroa, vaan jotain aivoihin liittyvää asiaa, joka tekee toisesta uskovaisen ja toisesta ateistin.
Minä olen yrittänyt uskoa kauan aikaa, voisi kai sanoa, että jo vuosikymmeniä. Koskaan en ole uskoa saanut.
Tätä on jollain lailla tutkittukin. Uskovien ja ateistien aivoja on stimuloitu sähköisesti, ja tietyt ärsykkeet saivat uskovissa aikaan uskonnollisia tuntemuksia, mutta ateisteihin niillä ei ollut samanlaista vaikutusta.
Sepä onkin jännä juttu: jumala teki ateistin aivoista semmoiset, että uskonto ei niihin tartu, ja sillä perusteella viskaa ateistit helvettiin. Ah, suuri rakkaus ja järkevä luomisteko! :)
Veit sanat suustani, eli näin minäkin asian funtsin.