Pienet tulot estivät toisen lapsen teon.

Ei ole. Miksi teit tämän aloituksen?

Se on sitä elämänhallintaa että pienituloinenkin voi tehdä 2 lasta.

Aikuiset voi luopua monesta turhasta lapsen eteen. Ja kaikki harrastukset eivät ole kalliita ja osa jopa ilmaisia. Normaalilla järjellä varustettu aikuinen ihminen selviää vaikka mistä vaikka ei se aina ole helppoa mutta eihän elämä sitä yl. olekaan.

Elämä on valintoja!

Ja ainahan voi parantaa omaa elämää ja varallisuutta jos vain on terve ja riittää että on ihan tavallinen...ei tarvitse olla mikään superihminen.

Vastuuntuntoisten ihmisten ongelma. Kyllähän monet pienituloiset ja sosiaalituilla elävät tekevät lapsia liukuhinatyyliin, ja valittavat sitten jälkikäteen kirkkain silmin tiedotusvälineille kuinka kärsimystä lasten elämä onkaan kun rahaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä elämänhallintaa että pienituloinenkin voi tehdä 2 lasta.

Aikuiset voi luopua monesta turhasta lapsen eteen. Ja kaikki harrastukset eivät ole kalliita ja osa jopa ilmaisia. Normaalilla järjellä varustettu aikuinen ihminen selviää vaikka mistä vaikka ei se aina ole helppoa mutta eihän elämä sitä yl. olekaan.

Elämä on valintoja!

Ja ainahan voi parantaa omaa elämää ja varallisuutta jos vain on terve ja riittää että on ihan tavallinen...ei tarvitse olla mikään superihminen.

Kaikesta on luovutta lapsen vuoksi, mitään ei itse harrasteta ja kaikesta karsitaan. Vaikka meillä on mieheni kanssa useampia ammatteja ei ole ollut tuuria pienituloisesta suurituloiseksi pääsemiseksi.

Olemme mieheni kanssa keski- ja hyvätuloisen talouden välimaastossa. Silti tekisin vain yhden lapsen. En tajua miksi varsinkin köyhien ihmisten pitää tehdä monta lasta joita yhteiskunnan tuilla sitten elätetään.

Me tehtiin toinen lapsi ihan tarkoituksella, vaikka oli 90-luvun lamavuodet ja itsekin olin työtön. Ihan hyvin pärjättiin ja vuosien varrella sitten työllistyin taas itsekin. Lapset ovat sitä mieltä, että heillä on ollut onnellinen lapsuus. Jos olisin jäänyt odottamaan vakipaikkaa, niin toista lasta emme olisi koskaan saaneet, kun siinä välissä meni itseltä lapsentekokyky.

Niin esti meilläkin. Ja myös se, etten halunnut menettää työpaikkaani.

Noh, me ollaan pienituloisia tehtiin kaksi lasta. Lapsilisä on ainoa tuki jota saadaan. Hyvin pärjätään.

:) hyvä että jotkut ajattelee myös näin.

Lapsuusaikainen kaverini harrasti ratsastusta, mikä oli ainakin silloin tyyris harrastus, ja hänen äitinsä oli sanonut, ettei heillä ole toista lasta, jotta lapsi saa harrastaa. Mutta en nyt tiedä kumman se lapsi itse olisi valinnut, ratsastuksen vai sisaruksen...

Mutta noin muuten on kyllä harvinaisen selkärankainen ajattelutapa, että jopa mietitään, mihin on varaa ja mihin ei.

Me olemme korkeampaa keskiluokkaa, emmekä tee kolmatta lasta samasta syystä. Minusta se on vastuuntuntoista vanhemmuutta. Koska tahansa voi mennä työpaikka alta. Eikä ole mitään takeita siitä, että jatkossa esim. yliopistokoulutus pysyy maksuttomana tai että julkinen terveydenhuolto on riittävällä tasolla vielä 10-15 vuoden päästä. Nämä ovat tämän ajan realiteetit.

Saahan niitä lapsia tehdä, yhteiskunta elättää.

Vierailija kirjoitti:

Noh, me ollaan pienituloisia tehtiin kaksi lasta. Lapsilisä on ainoa tuki jota saadaan. Hyvin pärjätään.

Millaiset tulot teillä on?

Vierailija kirjoitti:

Vastuuntuntoisten ihmisten ongelma. Kyllähän monet pienituloiset ja sosiaalituilla elävät tekevät lapsia liukuhinatyyliin, ja valittavat sitten jälkikäteen kirkkain silmin tiedotusvälineille kuinka kärsimystä lasten elämä onkaan kun rahaa ei ole.

Niiinhän se on että useampaan lapseen ei ole varaa kuin hyvätuloisilla ja sosiaalituilla elävillä joilla tulot saattavat lasten myötä nousta työtätekevien tasolle. Keski- ja pienituloisilla ei ole varaa. Olen itse työtön ja mieheni töissä, tienaa 2250 nettona ja yksi lapsi. Ei olisi varaa kahteen ja kohta lastentekoaika mennyt ohi. Pk- seudulla on asuminen kallista (asumme vuokralla koska omaan ei saada lainaa, kun ei ole takaajia eikä rahaa säästää sitä n. 50 000 mikä olisi omarahoitusosuus) joten maksamme vuokraa joka kuukausi 900 euroa Helsingin kaupungin asunnosta. Ja tämä on halpa. Ystävämme joilla on asuntolainaa saivat samassa tilanteessa lyhennysvapaata ja tuloja jää käyttöön enemmän.

Harrastuksia on pakko olla kun lapsi on kotihoidossa ja kohta 3 v, ilmaiset kerhot eivät enää yksin riitä.Emme matkustele, käy ravintoloissa tai tupakoi, kaikki menee mikä tulee. Toiseen ei ole varaa vaikka miten laskisi. Mutta näin se on useimmissa Euroopan maissa joten en valita, Suomessa saisi asenteet muuttua niin ettei yksilapsisia pidetä jotenkin epäonnistuneina perheinä. Itse ajattelen että voimme nyt perheenä helpommin muuttaa ulkomaille jne etsimään töitä kuin useampilapsisina ja voin myös keskittyä omien unelmien toteuttamiseen eikä tarvitse elää vain lasten kautta.

Siksi kannattaa ottaa rikas mies.

-Feministi

Me teimme yhden. Nyt lapsi opiskelee ulkomailla. Opinnot maksavat 100.000. Ei olisi ollut varaa kahteen. Tulomme nyt n. 100.000 e vuodessa brutto. En halua että kuppaan muita ihmisiä ja pakotan muut elättämään lapsitehtailun. Moraali kehiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastuuntuntoisten ihmisten ongelma. Kyllähän monet pienituloiset ja sosiaalituilla elävät tekevät lapsia liukuhinatyyliin, ja valittavat sitten jälkikäteen kirkkain silmin tiedotusvälineille kuinka kärsimystä lasten elämä onkaan kun rahaa ei ole.

Niiinhän se on että useampaan lapseen ei ole varaa kuin hyvätuloisilla ja sosiaalituilla elävillä joilla tulot saattavat lasten myötä nousta työtätekevien tasolle. Keski- ja pienituloisilla ei ole varaa. Olen itse työtön ja mieheni töissä, tienaa 2250 nettona ja yksi lapsi. Ei olisi varaa kahteen ja kohta lastentekoaika mennyt ohi. Pk- seudulla on asuminen kallista (asumme vuokralla koska omaan ei saada lainaa, kun ei ole takaajia eikä rahaa säästää sitä n. 50 000 mikä olisi omarahoitusosuus) joten maksamme vuokraa joka kuukausi 900 euroa Helsingin kaupungin asunnosta. Ja tämä on halpa. Ystävämme joilla on asuntolainaa saivat samassa tilanteessa lyhennysvapaata ja tuloja jää käyttöön enemmän.

Harrastuksia on pakko olla kun lapsi on kotihoidossa ja kohta 3 v, ilmaiset kerhot eivät enää yksin riitä.Emme matkustele, käy ravintoloissa tai tupakoi, kaikki menee mikä tulee. Toiseen ei ole varaa vaikka miten laskisi. Mutta näin se on useimmissa Euroopan maissa joten en valita, Suomessa saisi asenteet muuttua niin ettei yksilapsisia pidetä jotenkin epäonnistuneina perheinä. Itse ajattelen että voimme nyt perheenä helpommin muuttaa ulkomaille jne etsimään töitä kuin useampilapsisina ja voin myös keskittyä omien unelmien toteuttamiseen eikä tarvitse elää vain lasten kautta.

Me muutettiin "maaseutukaupunkiin" just noiden Helsingin vuokrien takia. Onneksi ala on sellainen että töitä on muuallakin. Suku ja kaverit jäi sinne, mutta säästetään tolkuttomasti rahaa vaikka käydään joka loma julkisilla siellä. Ja mietittiin ettei sitä aikaa lapsiperhearjen pyörittämisen ja töiden lisäksi kuitenkaan ole muuta kuin lomilla nähdä niitä läheisiä. Varaa toiseen lapseen saatiin näin. Tosin mulla alkaa hoivakiintiö täyttyä ja haluan pikkuhiljaa tehdä muutakin kuin muumipalapelejä, että jäädään kahteen. Mutta olisin mä vaan katkeroitunut siitä jos olisi rahan takia pitänyt jättää tuo toinen tekemättä. 

Mun käsittääkseni asenteet Suomessakin on muuttumassa. Nyt halutaan 1-2 lasta kun ennen luku oli 2-3.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastuuntuntoisten ihmisten ongelma. Kyllähän monet pienituloiset ja sosiaalituilla elävät tekevät lapsia liukuhinatyyliin, ja valittavat sitten jälkikäteen kirkkain silmin tiedotusvälineille kuinka kärsimystä lasten elämä onkaan kun rahaa ei ole.

Niiinhän se on että useampaan lapseen ei ole varaa kuin hyvätuloisilla ja sosiaalituilla elävillä joilla tulot saattavat lasten myötä nousta työtätekevien tasolle. Keski- ja pienituloisilla ei ole varaa. Olen itse työtön ja mieheni töissä, tienaa 2250 nettona ja yksi lapsi. Ei olisi varaa kahteen ja kohta lastentekoaika mennyt ohi. Pk- seudulla on asuminen kallista (asumme vuokralla koska omaan ei saada lainaa, kun ei ole takaajia eikä rahaa säästää sitä n. 50 000 mikä olisi omarahoitusosuus) joten maksamme vuokraa joka kuukausi 900 euroa Helsingin kaupungin asunnosta. Ja tämä on halpa. Ystävämme joilla on asuntolainaa saivat samassa tilanteessa lyhennysvapaata ja tuloja jää käyttöön enemmän.

Harrastuksia on pakko olla kun lapsi on kotihoidossa ja kohta 3 v, ilmaiset kerhot eivät enää yksin riitä.Emme matkustele, käy ravintoloissa tai tupakoi, kaikki menee mikä tulee. Toiseen ei ole varaa vaikka miten laskisi. Mutta näin se on useimmissa Euroopan maissa joten en valita, Suomessa saisi asenteet muuttua niin ettei yksilapsisia pidetä jotenkin epäonnistuneina perheinä. Itse ajattelen että voimme nyt perheenä helpommin muuttaa ulkomaille jne etsimään töitä kuin useampilapsisina ja voin myös keskittyä omien unelmien toteuttamiseen eikä tarvitse elää vain lasten kautta.

 

Me muutettiin "maaseutukaupunkiin" just noiden Helsingin vuokrien takia. Onneksi ala on sellainen että töitä on muuallakin. Suku ja kaverit jäi sinne, mutta säästetään tolkuttomasti rahaa vaikka käydään joka loma julkisilla siellä. Ja mietittiin ettei sitä aikaa lapsiperhearjen pyörittämisen ja töiden lisäksi kuitenkaan ole muuta kuin lomilla nähdä niitä läheisiä. Varaa toiseen lapseen saatiin näin. Tosin mulla alkaa hoivakiintiö täyttyä ja haluan pikkuhiljaa tehdä muutakin kuin muumipalapelejä, että jäädään kahteen. Mutta olisin mä vaan katkeroitunut siitä jos olisi rahan takia pitänyt jättää tuo toinen tekemättä. 

 

Mun käsittääkseni asenteet Suomessakin on muuttumassa. Nyt halutaan 1-2 lasta kun ennen luku oli 2-3.

Me muuttaisimme mutta miehen alan työtä (asiantuntijatehtävä tutkijana erikoisalalla) ei ole kuin pk-seudulla...jos asuisimme vaikka 100 km työpaikasta olisi elämä vieläkin rajoitetumpaa kuin nyt, itsellä ei ole ajokorttia joten emme pääsisi lapsen kanssa liikkumaan pieneltä paikkakunnalta mihinkään. Pakko ajatella myös niin että asuu jossain missä ainoalla lapsella on mahdollisuus saada/tavata kavereita eikä asua korvessa ja viettää päivät äidin kanssa kahdestaan siellä.Nyt on sentään jotain aktiviteetteja ja harrastuksia ja kerhoja hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastuuntuntoisten ihmisten ongelma. Kyllähän monet pienituloiset ja sosiaalituilla elävät tekevät lapsia liukuhinatyyliin, ja valittavat sitten jälkikäteen kirkkain silmin tiedotusvälineille kuinka kärsimystä lasten elämä onkaan kun rahaa ei ole.

Niiinhän se on että useampaan lapseen ei ole varaa kuin hyvätuloisilla ja sosiaalituilla elävillä joilla tulot saattavat lasten myötä nousta työtätekevien tasolle. Keski- ja pienituloisilla ei ole varaa. Olen itse työtön ja mieheni töissä, tienaa 2250 nettona ja yksi lapsi. Ei olisi varaa kahteen ja kohta lastentekoaika mennyt ohi. Pk- seudulla on asuminen kallista (asumme vuokralla koska omaan ei saada lainaa, kun ei ole takaajia eikä rahaa säästää sitä n. 50 000 mikä olisi omarahoitusosuus) joten maksamme vuokraa joka kuukausi 900 euroa Helsingin kaupungin asunnosta. Ja tämä on halpa. Ystävämme joilla on asuntolainaa saivat samassa tilanteessa lyhennysvapaata ja tuloja jää käyttöön enemmän.

Harrastuksia on pakko olla kun lapsi on kotihoidossa ja kohta 3 v, ilmaiset kerhot eivät enää yksin riitä.Emme matkustele, käy ravintoloissa tai tupakoi, kaikki menee mikä tulee. Toiseen ei ole varaa vaikka miten laskisi. Mutta näin se on useimmissa Euroopan maissa joten en valita, Suomessa saisi asenteet muuttua niin ettei yksilapsisia pidetä jotenkin epäonnistuneina perheinä. Itse ajattelen että voimme nyt perheenä helpommin muuttaa ulkomaille jne etsimään töitä kuin useampilapsisina ja voin myös keskittyä omien unelmien toteuttamiseen eikä tarvitse elää vain lasten kautta.

 

Me muutettiin "maaseutukaupunkiin" just noiden Helsingin vuokrien takia. Onneksi ala on sellainen että töitä on muuallakin. Suku ja kaverit jäi sinne, mutta säästetään tolkuttomasti rahaa vaikka käydään joka loma julkisilla siellä. Ja mietittiin ettei sitä aikaa lapsiperhearjen pyörittämisen ja töiden lisäksi kuitenkaan ole muuta kuin lomilla nähdä niitä läheisiä. Varaa toiseen lapseen saatiin näin. Tosin mulla alkaa hoivakiintiö täyttyä ja haluan pikkuhiljaa tehdä muutakin kuin muumipalapelejä, että jäädään kahteen. Mutta olisin mä vaan katkeroitunut siitä jos olisi rahan takia pitänyt jättää tuo toinen tekemättä. 

 

Mun käsittääkseni asenteet Suomessakin on muuttumassa. Nyt halutaan 1-2 lasta kun ennen luku oli 2-3.

Me muuttaisimme mutta miehen alan työtä (asiantuntijatehtävä tutkijana erikoisalalla) ei ole kuin pk-seudulla...jos asuisimme vaikka 100 km työpaikasta olisi elämä vieläkin rajoitetumpaa kuin nyt, itsellä ei ole ajokorttia joten emme pääsisi lapsen kanssa liikkumaan pieneltä paikkakunnalta mihinkään. Pakko ajatella myös niin että asuu jossain missä ainoalla lapsella on mahdollisuus saada/tavata kavereita eikä asua korvessa ja viettää päivät äidin kanssa kahdestaan siellä.Nyt on sentään jotain aktiviteetteja ja harrastuksia ja kerhoja hänelle.

Joo ei se kaikille ole mahdollista. eikä tuossa tilanteessa ole mitään järkeä lähteä kasvattamaan miehen työmatkaa, se vaan invalidisoisi teidätkin. Me muutettiin sillain "ajoissa" ettei lapsella ollut vielä kaverisuhteita Helsingissä niin ne sitten kehittyi täällä. Mulla on mies ja oma äiti ainoita lapsia ja ihan normaaleja ihmisiä nekin on, ei se ole mikään huono asia että sitten pitäisi uhrata kaikki muu vaan että lapsesta ei tulisi ainoa. Itelleni vaan olisi ollut tosi kova pala "luopua" toisesta lapsesta rahan takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastuuntuntoisten ihmisten ongelma. Kyllähän monet pienituloiset ja sosiaalituilla elävät tekevät lapsia liukuhinatyyliin, ja valittavat sitten jälkikäteen kirkkain silmin tiedotusvälineille kuinka kärsimystä lasten elämä onkaan kun rahaa ei ole.

Niiinhän se on että useampaan lapseen ei ole varaa kuin hyvätuloisilla ja sosiaalituilla elävillä joilla tulot saattavat lasten myötä nousta työtätekevien tasolle. Keski- ja pienituloisilla ei ole varaa. Olen itse työtön ja mieheni töissä, tienaa 2250 nettona ja yksi lapsi. Ei olisi varaa kahteen ja kohta lastentekoaika mennyt ohi. Pk- seudulla on asuminen kallista (asumme vuokralla koska omaan ei saada lainaa, kun ei ole takaajia eikä rahaa säästää sitä n. 50 000 mikä olisi omarahoitusosuus) joten maksamme vuokraa joka kuukausi 900 euroa Helsingin kaupungin asunnosta. Ja tämä on halpa. Ystävämme joilla on asuntolainaa saivat samassa tilanteessa lyhennysvapaata ja tuloja jää käyttöön enemmän.

Tuolla on se pointti. Olet työtön. Jos olisit töissä, rahaa olisi ihan eri tavalla.

Harrastuksia on pakko olla kun lapsi on kotihoidossa ja kohta 3 v, ilmaiset kerhot eivät enää yksin riitä.Emme matkustele, käy ravintoloissa tai tupakoi, kaikki menee mikä tulee. Toiseen ei ole varaa vaikka miten laskisi. Mutta näin se on useimmissa Euroopan maissa joten en valita, Suomessa saisi asenteet muuttua niin ettei yksilapsisia pidetä jotenkin epäonnistuneina perheinä. Itse ajattelen että voimme nyt perheenä helpommin muuttaa ulkomaille jne etsimään töitä kuin useampilapsisina ja voin myös keskittyä omien unelmien toteuttamiseen eikä tarvitse elää vain lasten kautta.