Mieheni solvaa minua jatkuvasti
Olen kuulemma ruma, tyhmä ja vanha. Ja jos eroaisimme, niin joutuisin olemaan sinkkuna koko loppuelämäni, koska ikäiseni (35+) naiset ovat kuulemma ongelmajätettä. Olin koulussa kympin oppilas ja töissä ennen skarppi, mutta miehen mielestä tyhmä ja henkisesti hidas. Hän tiuskii ja raivoaa minulle sekä joskus tönii, läpsii ja "leikillään" potkaisee. Välillä hän rikkoo tavaroitani ja heittelee niitä roskikseen. Sukulaisiani ja kavereitani hän nälvii myös, mutta häntä itseään ei saa kritisoida lainkaan tai muuten tulee täyslaidallinen solvauksia minun päälle.
Kaiken pitäisi mennä miehen sääntöjen ja toiveiden mukaan. Kun tapasimme, hän esitti yli vuoden mukavaa miestä, kunnes sai mut nalkkiin. Erotakaan tässä ei enää uskalla tai osaa ja en ole koskaan aiemmin seurustellut kenenkään kanssa näin pitkään, sillä nuorena olin ujo ikisinkku. Mies on huonolla päällä todella ikävä, joten en uskalla riuhtaista itseäni irti. Mitä teen?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin valittu mies. 10 pistettä!
Toivoo sinkkumies.
Et ilmeisesti lukenut tai ymmärtänyt lukemaasi: mies esitti mukavaa alussa vuoden verran.
On oikeasti varmasti vaikea uskoa, kuinka hyvän kuvan itsestään tällaiset ihmiset voivat antaa ulospäin.
Siksipä pahimmista ihmishirviöistä ja alistajista kerrottavia juttuja ei lähipiiri edes usko, "sehän on niin mukava...".
Mun miehestäni tulee tosi mukava ja hymyileväinen vaikutelma aluksi. Tosin hänen huumorinsa on vähän outoa, loukkaavaa ja töksähtelevää, mutta se kaikki menee kömpelön huumorin piikkiin. Muuten hän on mukava seuraihminen, itsevarma ja sosiaalinen. Ihmettelin, kun appivanhemmat ekan kerran kysyivät epäuskoisina multa, että miten pärjään mieheni kanssa ja että eikö se jyrää mua ihan täysin. Mutta mieheni ei ollut tuolloin näyttänyt ikävimpiä puoliaan.
Nykyään mun itsetuntoni on myös niin pahasti rikki, että olen tavallaan jopa samaa mieltä niistä solvauksistaan hänen kanssaan ja myöntelen, että "juu, mä oon tyhmä ja ruma" ja alkaa vain itkettää ja itseinho kasvaa. Mitä enemmän hän mua haukkuu ja mitä enemmän yritän pyristellä, niin sitä pahemmin uppoan siihen epätoivon suohon.
Ex oli suht samanlainen kuin kuvailtu ap:n mies, mutta lisäksi mukaan tuli vielä raju fyysinen väkivalta.
Hän usein myös kertoili, että jos erotaan niin minä tulen olemaan loppuelämäni yksin, koska kukaan ei minua huoli. Ja hän kun on niin jokanaisen unelma, niin hän menisi ekana eron jälkeen baarii ja pokaisi itselleen seuraa vaikka viikon jokaiselle päivälle.
Erosta on nyt useita vuosia, minä olen naimisissa ja hän on edelleen yksin. Mitä olen kuullut, niin eipä näitä naisia sitten löytynytkään, ei suhteeseen eikä edes yhdenyön seuraksi. Kumma juttu.
Ajattele minkä ohjeen antaisit vastaavassa tilanteessa olevalle miehelle niin tajuat, että sinun on ostettava enemmän lahjoja ja siivottava paremmin.
Jos teillä ei ole lapsia, ei sinulla ole mitään syytä olla eroamatta? Itsekkin olen eronnut eri syistä miehestäni, ja meillä on 1 lapsi. Meillä on ihan hyvät välit ja hyvissä merkeissä myöserottiin, ei vain jaksanut sitä turhaa riitelyä.
Suosittelisin että ota joku kaveri tueksi, ja pyydä häntä auttamaan itseäsi etsimään uusi asunto ja hoitamaan käytännönjärjestelyt. Tarvitset kyllä tukea ja apua, ei ole mitään järkeä jäädä tuohon tilanteeseen.
Ei viittinyt lukea kaikkia kommenttejä, alku riitti.
Jos tämä on totisinta totta niin olettaisin että kommenttien laatijat on psykopaatteja monimurhaajia yms.
Onko teitä oikeesti olemassa vai onko kirjoittaja yks ja sama joka suutuspäissään, kun äiti ei anna tarpeeksi taskurahaa, kirjoittaa niitä tänne. Tsemppiä vaan ap:lle jos toi on totta.
Menepä hyvän terapeutin juttusille, jolle kerrot suhteestasi. Eli kun menet sinne, niin kerrot heti alkuun tarvitsevasi apua suhteesta lähtemiseen Hän voi auttaa näkemään asian ulkopuolisen silmin ja tukemaan eropäätöksessä. Miehelle voit selittää meneväsi työstämään "omia ongelmiasi", älä mainitse mitään, että harkitset eroa tai että puhut hänestäkin ulkopuolisille.
Lähde vaan ja muuta yksin asumaan. Et kadu. Mitä sitten vaikka olisit yksin, parempi oikeasti yksin kuin huonossa seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei viittinyt lukea kaikkia kommenttejä, alku riitti.
Jos tämä on totisinta totta niin olettaisin että kommenttien laatijat on psykopaatteja monimurhaajia yms.
Onko teitä oikeesti olemassa vai onko kirjoittaja yks ja sama joka suutuspäissään, kun äiti ei anna tarpeeksi taskurahaa, kirjoittaa niitä tänne. Tsemppiä vaan ap:lle jos toi on totta.
Harmitonta ajanvietettähän tämä on.
Jos aloitus on totta niin olisi ihan mielenkiintoista tietää miksi nainen kuvaa itseään usein viattoman uhrina. Miehen käytöstä ei voi tietysti puolustaa, mutta itsensä kuvaaminen viattomana uhrina on kuintekin itsensä typistämistä avuttoman lapsen asemaan ikään kuin olisi tahdoton olento vailla vastuuta, eikä itsenäinen aikuinen.
Mutta tämä lienee taas näitä, että tehdään aloitus ja sitten vastataan omaan aloitukseen ilman viikkorahaa jääneenä psykopaattina.
Kyllähän tämä tuntuu uskomattomalta että joku elää tuommoisessa suhteessa ,mutta ehkä tämä ei ole keksitty tarina, en tiedä.
Vastuu siitä suhteen jatkumiesta on sinulla itselläsi. Jos yrität sitä taktiikkaa, että näytät kuinka huonosti voit ja itkeskelet ja hiippailet nurkissa, että mies näkisi miten huonosti teillä menee ja älyäisi itse lähteä, niin ei tule onnistumaan. Ei se lähde. Ei sillä ole mitään syytä. On alistuva nainen, joka ottaa vittuilun ja halveksinnan vastaan eikä uskalla vastustaaa.
Mikä sinussa on niin huono itsetunto, että uskot tuollaisen kohtelun sinua kohtaan olevan ihan oikein? Onko sinua kotona vähätelty, vanhemmat olleet välinpitämättömiä, oletko jäänyt kovin yksin lapsena ja koulussa? Etko usko, että voisit pärjätä yksin tai että sinulle löytyy joku joka arvostaa sinua eikä vain halua alistaa?
Miksi et osaa olla yksin? Olisiko se kamalampaa kuin olla nurkassa alistettuna ja halveksittuna nyt. Onko teillä kasvatettu siihen, että naisen pitää olla parisuhteessa ja vanhapiika on haukkumasana?
Huono parisuhde ei anna mitään vaan vie sulta sun elämän . Yksin ollessa on parempi kuin paskan miehen kanssa .
Jotakin sun kotona tai lapsuudessa tai kouluaikana on mennyt pieleen, kun et usko yhtään itseesi.
Miestä et voi muuttaa, eikä hänen käytös muutu. Tai voihan se terapiassa oppia näkemään miten vahingollista sen käytös on, mutta en usko että ton tyyppiset miehet mihinkään terapiaan menee. Sehän toistaa vaan täysin paskaa perhemallia lapsuudestaan. Ei se siitä muutu. Paha olla molemmilla ja yhteinen pahoinvointi sitten on sitä teidän elämää. Ei tarttis olla, mutta se sinusta kiinni, vain sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei viittinyt lukea kaikkia kommenttejä, alku riitti.
Jos tämä on totisinta totta niin olettaisin että kommenttien laatijat on psykopaatteja monimurhaajia yms.
Onko teitä oikeesti olemassa vai onko kirjoittaja yks ja sama joka suutuspäissään, kun äiti ei anna tarpeeksi taskurahaa, kirjoittaa niitä tänne. Tsemppiä vaan ap:lle jos toi on totta.
Harmitonta ajanvietettähän tämä on.
Jos aloitus on totta niin olisi ihan mielenkiintoista tietää miksi nainen kuvaa itseään usein viattoman uhrina. Miehen käytöstä ei voi tietysti puolustaa, mutta itsensä kuvaaminen viattomana uhrina on kuintekin itsensä typistämistä avuttoman lapsen asemaan ikään kuin olisi tahdoton olento vailla vastuuta, eikä itsenäinen aikuinen.
Mutta tämä lienee taas näitä, että tehdään aloitus ja sitten vastataan omaan aloitukseen ilman viikkorahaa jääneenä psykopaattina.
Miksei olisi totta? Minä olen saanut kuulla lyhyissä tapailuissa samaa settiä mieheltä mitä ap omaltaan, enkä ole voinut millään tasolla provosoida niitä haukkumisia mitä sain osakseni. Mitä muuta se on kuin uhriksi joutumista ilman mitään syytä, ennen kuin lähtee pois tilanteesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei viittinyt lukea kaikkia kommenttejä, alku riitti.
Jos tämä on totisinta totta niin olettaisin että kommenttien laatijat on psykopaatteja monimurhaajia yms.
Onko teitä oikeesti olemassa vai onko kirjoittaja yks ja sama joka suutuspäissään, kun äiti ei anna tarpeeksi taskurahaa, kirjoittaa niitä tänne. Tsemppiä vaan ap:lle jos toi on totta.
Harmitonta ajanvietettähän tämä on.
Jos aloitus on totta niin olisi ihan mielenkiintoista tietää miksi nainen kuvaa itseään usein viattoman uhrina. Miehen käytöstä ei voi tietysti puolustaa, mutta itsensä kuvaaminen viattomana uhrina on kuintekin itsensä typistämistä avuttoman lapsen asemaan ikään kuin olisi tahdoton olento vailla vastuuta, eikä itsenäinen aikuinen.
Mutta tämä lienee taas näitä, että tehdään aloitus ja sitten vastataan omaan aloitukseen ilman viikkorahaa jääneenä psykopaattina.
Miksei olisi totta?
1. aihe vapaa
2. ap. kadonnut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei viittinyt lukea kaikkia kommenttejä, alku riitti.
Jos tämä on totisinta totta niin olettaisin että kommenttien laatijat on psykopaatteja monimurhaajia yms.
Onko teitä oikeesti olemassa vai onko kirjoittaja yks ja sama joka suutuspäissään, kun äiti ei anna tarpeeksi taskurahaa, kirjoittaa niitä tänne. Tsemppiä vaan ap:lle jos toi on totta.
Harmitonta ajanvietettähän tämä on.
Jos aloitus on totta niin olisi ihan mielenkiintoista tietää miksi nainen kuvaa itseään usein viattoman uhrina. Miehen käytöstä ei voi tietysti puolustaa, mutta itsensä kuvaaminen viattomana uhrina on kuintekin itsensä typistämistä avuttoman lapsen asemaan ikään kuin olisi tahdoton olento vailla vastuuta, eikä itsenäinen aikuinen.
Mutta tämä lienee taas näitä, että tehdään aloitus ja sitten vastataan omaan aloitukseen ilman viikkorahaa jääneenä psykopaattina.
Miksei olisi totta?
1. aihe vapaa
2. ap. kadonnut
En ole kadonnut, mutta kiireinen. Itsetuntoni on tosiaan lapsuuden koulukiusaamisen sekä dominoivan, määräilevän ja ajoittain julman äitini jäljiltä huono. En voi luottaa ihmisiin, jotka ovat kilttejä ja hyviä mua kohtaan. Jostain syystä turvaudun niihin ilkimyksiin, kun ne muistuttavat onasta äidistäni (tämä on tosin vain keittiöpsykologinen tulkintani onasta pinteestäni).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei viittinyt lukea kaikkia kommenttejä, alku riitti.
Jos tämä on totisinta totta niin olettaisin että kommenttien laatijat on psykopaatteja monimurhaajia yms.
Onko teitä oikeesti olemassa vai onko kirjoittaja yks ja sama joka suutuspäissään, kun äiti ei anna tarpeeksi taskurahaa, kirjoittaa niitä tänne. Tsemppiä vaan ap:lle jos toi on totta.
Harmitonta ajanvietettähän tämä on.
Jos aloitus on totta niin olisi ihan mielenkiintoista tietää miksi nainen kuvaa itseään usein viattoman uhrina. Miehen käytöstä ei voi tietysti puolustaa, mutta itsensä kuvaaminen viattomana uhrina on kuintekin itsensä typistämistä avuttoman lapsen asemaan ikään kuin olisi tahdoton olento vailla vastuuta, eikä itsenäinen aikuinen.
Mutta tämä lienee taas näitä, että tehdään aloitus ja sitten vastataan omaan aloitukseen ilman viikkorahaa jääneenä psykopaattina.
Miksei olisi totta?
1. aihe vapaa
2. ap. kadonnut
En ole kadonnut, mutta kiireinen. Itsetuntoni on tosiaan lapsuuden koulukiusaamisen sekä dominoivan, määräilevän ja ajoittain julman äitini jäljiltä huono. En voi luottaa ihmisiin, jotka ovat kilttejä ja hyviä mua kohtaan. Jostain syystä turvaudun niihin ilkimyksiin, kun ne muistuttavat onasta äidistäni (tämä on tosin vain keittiöpsykologinen tulkintani onasta pinteestäni).
Mikä olisi huonommin, jos olisit vielä vanhanakin ikisinkku? Luultavasti sinulla oli(si) sinkkuna paljo viihtyisämpää kuin tuon miehen haukuttavana.
Kertokaa minullekin, mikä siinä yksinolossa on niin kammottavaa, että sietää millaista sikaa tahansa, kunhan ei jää yksin. En oikeasti ymmärrä, kokeillut kun olen itsekin.
Tuolle asialle ei voi mitään kukaan muu kuin sinä itse. Sanopa kerrankin kokeeksi vastaan sille äijälle, ja tule sitten kertomaan, mitä tapahtui. Varmista toki selustasi, eli tee se luotettavien ulkopuolisten läsnäollessa, sillä väkivallan vaara on aina olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi huonommin, jos olisit vielä vanhanakin ikisinkku? Luultavasti sinulla oli(si) sinkkuna paljo viihtyisämpää kuin tuon miehen haukuttavana.
Kertokaa minullekin, mikä siinä yksinolossa on niin kammottavaa, että sietää millaista sikaa tahansa, kunhan ei jää yksin. En oikeasti ymmärrä, kokeillut kun olen itsekin.
Tuolle asialle ei voi mitään kukaan muu kuin sinä itse. Sanopa kerrankin kokeeksi vastaan sille äijälle, ja tule sitten kertomaan, mitä tapahtui. Varmista toki selustasi, eli tee se luotettavien ulkopuolisten läsnäollessa, sillä väkivallan vaara on aina olemassa.
Yksinoleva itsenäinen nainen on täysin arvonton ihminen. Kukaan ei ole niin saatanallisen syyllistävä kuin pariutunut nainen yksinolevalle. Itsetunto kun ei ole pysyvä ominaisuus kuten monet tuntuvat olettavan niin sitä voi menettää jopa koko elämänsä hallinnan. Jos on koko lapsuutensa ja aikuisuuntensaa saanut kuulla kuinka arvoton on niin ei sitä osaa arvostaa itseään. Sitä meidän suht normaalin lapsuuden eläneiden on vaikea ymmärtää. Helpo kompensoida omaa epävarmuuttaan lyömällä lyötyä, vai mitä?!
Mikä olisi huonommin, jos olisit vielä vanhanakin ikisinkku? Luultavasti sinulla oli(si) sinkkuna paljo viihtyisämpää kuin tuon miehen haukuttavana.
Kertokaa minullekin, mikä siinä yksinolossa on niin kammottavaa, että sietää millaista sikaa tahansa, kunhan ei jää yksin. En oikeasti ymmärrä, kokeillut kun olen itsekin.
Tuolle asialle ei voi mitään kukaan muu kuin sinä itse. Sanopa kerrankin kokeeksi vastaan sille äijälle, ja tule sitten kertomaan, mitä tapahtui. Varmista toki selustasi, eli tee se luotettavien ulkopuolisten läsnäollessa, sillä väkivallan vaara on aina olemassa.
Soita Naisten linjalle ja saat sieltä tukea ja apua lähtöön
https://www.naistenlinja.fi