Lue keskustelun säännöt.
Kiusaava ex-mies
Väsynyt ex-mieheensä
19.11.2015 |
Ex on uhkaillut vähän väliä eron jälkeen (siitä on 2 v., yhteinen päätös) ls-ilmolla, milloin mistäkin syystä. Edellinen kerta oli alkusyksystä, kun kielsi ettei lapsemme saa tavata pappaansa, (isääni) koska tämä on kuulemma henkisesti epävakaa. Perusteli sillä, että isäni on kerran sanonut hänelle että "minua et komentele" vähän tiukempaan sävyyn. Sitä ennen hän oli sanonut isälleni "nyt teet kuten käsketään!"
Nyt eilen eksä (eli lapseni isä) keksi että koska lapsemme vaatteet haisevat vanhalta puutalolta, meillä on varmaan hometta. 60 v. vanha talo, perusteellinen kuntotarkastus tehty vuosi sitten, ei kosteutta, emmekä haista hometta, emmekä ole kukaan sairastelleet. Nyt sitten eksä vaatii että meidän pitää teettää perusteellinen hometutkimus, siis sellainen missä porataan seiniä ja kaivetaan sokkeli esiin tms., maksaa jopa 2000 e. Ei meillä ole varaa sellaiseen, emmekä haista täällä mitään. Emmekä myöskään tosiaan ole sairastelleet. Jos emme teetä sitä ex uhkasi ls-ilmolla, ja että vie lapsen huoltajuuden.
Milloin mistäkin syystä hän syyttelee että olen huono äiti, jopa siitä että olen joskus kertonut uskovani Jumalaan. (vain uskovani, en ole muuten mitenkään erityisen uskonnollinen) Perusteli sillä, että jos uskoo johonkin mitä ei ole, ei ole vastuullinen vanhempi. Itse on ateisti ja ajattelee olevansa oikeassa.
Ex on jopa käynyt päiväkodin lähistöllä kyttäämässä kun avomieheni (tuleva aviomieheni) hakee lastamme, että olisiko mitään mitä hän tekisi väärin. Väitti sitten tekstarilla että mieheni pisti lapsen kantamaan painavan repun, vaikka olisi voinut itse kantaa. Lapsi oli silloin 125 cm ja 25 kg, isokokoinen poika, melkein kuusivuotias, nyt eskarissa. Nyt on 128 cm ja paino sama. Reppu on lasten reppu, vähän pienempi siis kuin ns. normikokoinen, ja siellä oli varavaatteet, ei muuta. Eli kunhan piti keksiä jotain valittamista, turhaakin.
Eksä ei suostu näkemään minua, ja puhuu lapsellekin ettei halua nähdä minua. Lapsi kärsii siitä kovasti.Meillä on yhteishuoltajuus, viikko/viikko -periaatteella, eksä sitä ehdotti ja suostuin, en kyllä enää suostuisi, kun tämä on tällaista h*lvettiä. :-(
Olen soitellut vaikka minne, mutta kukaan ei voi mitään, koska mitään rikosta ei ole tapahtunut. Henkinen kiusaaminen siis on täysin luvallista. Olen hyvin ahdistunut eksäni vuoksi ja pelkään kun tulee tekstiviesti, taasko eksä syyttää minua jostain, en saa öisin nukuttua. Eksä nauttii siitä kun saa minut syytöksillään murtumaan, on kirjoittanut niin. Yhdessä ollessammekin hän nautti kun sai minut itkemään.
Tein hänen kanssaan lapsen siksi, että hän esitti kaksi vuotta ihan normaalia ihmistä, mutta kun lapsi syntyi, hänestä tuli koko ajan syyttelevä, negatiivinen valittaja joka käveli perässäni vikoja etsien, ja aina sai pelätä millaisella tuulella hän on. Hän kohteli minua huonosti mutta jos sanoin sen hänelle, hän suuttui pahemman kerran. Itse hän puhui mitä sylki suuhun toi, mutta minussa oli aina vika, hänen mielestään. Hän nautti kun sai lytätä minua. Hän pitää itseään viisaimpana ja on mielestään aina ja kaikessa oikeassa-
Itse olen kiltti, vähän liiankin, ylikiltteydestä koitan koko ajan päästä eroon,ja olin tyytyväinen kun vihdoin neljännellä yrityksellä onnistuin hänet jättämään. Joka kerta eroa yrittäessäni hän itki, katui ja vannoi muuttuvansa, ja sanoi rakastavansa yms., pari kk oli normaali, sitten muuttui entisekseen.
Minulla on nyt maailman ihanin ja rakastavin mies, ja kaikki hyvin elämässä, kihloja juuri suunnittelelemme ja häistäkin olemme jo puhuneet. Vain eksä varjostaa elämääni.
Neuvoja, vertaistukea?
Kommentit (48)
Toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Sano että senkus teet lasuja. Kyllä ne siellä hyvin nopeasti huomaavat kiusanteon. Oma eksäni oli samanlainen. Lopussa jo naureskeltiin ilmoituksilleen. Yksikin oli siitä, että lapsi joutuu tekemään aikuisten töitä (osallistui viikkosiivouksiin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan joka asuu hometalossa ei haista itse sitä hometta. Nenä tottuu siihen hajuun parissa minuutissa jos vierailet hometalossa, asukkaat ei sitä huomaa enää ollenkaan.
Exäsi on huolissaan lapsensa terveydestä. Itse olen sairastunut astmaan kun asuin hometalossa ja sen jälkeen ihmiset joitten vaatteet haisee homeelle, saa minulle aikaan jo astmakohtauksen.
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen onko tollaisia idiootteja oikeesti, ja saako iskettyä naisia itselleen, mut ne just saakin, eniten, se on tyly tosiasia. Kusipäät vie naiset ja hyvät miehet jää yksin. Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin...
6 kommentoi
Minun eksäni ei ollut rentu, mutta syyttelevä ja kontrolloiva. Uskon, että tämä mahdollistaa parisuhteiden jatkumisen: kukaan ei ole jatkuvasti ilkeä.
Meillä avioliitto jatkui 20 vuotta, eikä syy ollut minun alistumisessani. Mies oli välillä ihana. Se ilkeys oli aaltoliikettä, joka tuli ja ahdisti, mutta mies korjasi käytöksensä, jonka jälkeen ilkeys unohtui.
Narsistilla tämä ihana vaihe on niiiiiiiin ihana, että hyvään uskova ihminen uskoo, että nyt on vaikeudet takanapäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen onko tollaisia idiootteja oikeesti, ja saako iskettyä naisia itselleen, mut ne just saakin, eniten, se on tyly tosiasia. Kusipäät vie naiset ja hyvät miehet jää yksin. Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin...
6 kommentoi
Minun eksäni ei ollut rentu, mutta syyttelevä ja kontrolloiva. Uskon, että tämä mahdollistaa parisuhteiden jatkumisen: kukaan ei ole jatkuvasti ilkeä.
Meillä avioliitto jatkui 20 vuotta, eikä syy ollut minun alistumisessani. Mies oli välillä ihana. Se ilkeys oli aaltoliikettä, joka tuli ja ahdisti, mutta mies korjasi käytöksensä, jonka jälkeen ilkeys unohtui.
Narsistilla tämä ihana vaihe on niiiiiiiin ihana, että hyvään uskova ihminen uskoo, että nyt on vaikeudet takanapäin.
Nimenomaan. Narsisti voi olla jopa kuukausia ihan normaali, rakastava ihminen jonka kanssa voi olla onnellinen. Asia voi muuttua koska vaan-yhtenä päivänä hän onkin taas se täysin empatiakyvytön, itsekäs, jatkuvasti kaikista turhista pikkuasioista nalkuttava kontrolloiva päällysmies, kaikkitietävä ja kaikkivoipa, joka lyttää muita ja ylentää itsensä.
Me olimme vähän alle 7 v yhdessä. Ja sinä aikana sitä vain jotenkin kummasti tottui hänen mielialoihinsa, ja oppi pitämään matalaa profiilia huonoina aikoina, tosin se sai aikaan valtavan ahdistuksen, kuin päänsisäisen painekattilan joka sitten räjähti aina jossain vaiheessa- se ihan järjetön epäoikeudenmukaisuus on vaan asia jota ei pystynyt mitenkään sulattamaan. Työtön mies joka ei suostu menemään edes kursseille eli välillä loppuii työmarkkinatukikin, ja ei tehnyt kotona mitään, eikä ollut juurikaan kotona, eikä ottanut vastuuta mistään, oli kuin kiukutteleva murrosikäinen. Laiska ja saamaton, mutta jaksoi kyllä napista jos vaikka oli kaksi hiekanjyvää lattialla, kahvitahra tiskipöydällä tai sormenjälkiä kaapin ovissa. Ja kun olin kipeä, jaksoi aina valittaa että sinä se vaan senkun makaat ja minä joudun vahtimaan lasta- esim. jos makasin 38,5 asteen kuumeessa, tai migreenissä. Ja jos pyysin joskus hakemaan lapsen päiväkodista, kauhea huuto miten hänellä on kiire eikä todellakaan ehdi, edes hakea kaupasta litraa maitoa, ainakaan omaan laskuunsa. Niin, lapsi meni kaksivuotiaana päiväkotiin, kun lähdin töihin, oli pakko että jotenkin olisimme pärjänneet, kun en miestä töihin saanut lukuisista pyynnöistä ja väännöistä huolimatta. Olin siitäkin syystä lähdössä pari kertaa, mutta aina uskoin kun hän lupasi, että ensi syksynä haen töitä, ihan varmasti....eikä hakenut. Ja hirveä huuto tuli myös siitä kun sanoin useasti että minusta on väärin että lapsi on niin pienenä päiväkodissa kun hän on työttömänä. Hänestä se ei ollut väärin, tietenkään.
Kun lapsi oli pienempi enkä saanut lähdettyä, hän suhtautui usein isäänsä agressiivisesti, jo ennen kuin oppi puhumaan, hän saattoi vaikka heittää isäänsä jollain lelulla päähän tms., jälkikäteen hän on sanonut että teki niin, koska isi kiusasi minua ja sai minut itkemään.
Eksäni nautti suuresti kun sai minut itkemään. Hän ei senkään jälkeen antanut armoa, vaan jatkoi niin kauan kunnes itkin hysteerisesti. Hän sanoikin että nauttii kun itken.
Minä en jotenkin eron tullessa vaan jaksanut alkaa taistella huoltajuudesta, ei ollut voimia, olin täysin puhki. Ja olen vieläkin, tiedän että jos sen teen, hän tulee keksimään ihan uskomattoman määrän valheita. Yritän välttää sitä viimeiseen saakka. Mutta jos saan tietää että ex on tehnyt lapselle pahaa, sitten taistelen kuin leijonaemo konsanaan.
ap
Voisin tosiaan jatkaa tarinaa vaikka kuinka pitkään.
No hohhoijaa, niskalaukaus tollaiselle mulkulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä, että eron jälkeen meidät lähetettiin päiväkodin toimesta perheneuvolaan, sopimaan kasvatuslinjoista yms., se on kuulemma tapana. Siellä hän ei sopinut mistään, vaan pelkästään syytteli minua, monin eri tavoin, yksi oli että minulla on kuulemma mielenterveyden häiriöitä, koska itkeskelen ja kärsin selvästi depressiosta. No, yhdessäolomme aikana hän sai vähintään 3-4 ketaa viikossa minut itkemään ilkeydellään, herkkä kun olen, nautti siitä, ja sitten pääsi syyttämään että olen epävakaa ja masentunut, kun itkeskelen, ja jouduin käyttämään nukahtamislääkkeitä.
Oireileeko teillä lapsi mitenkään ? Meillä on alkanut nyt olemaan sitä ongelmaa...
Onnittelut, että olet nyt löytänyt hyvän miehen:)Joo, nyt on niin ihana ja rakastava mies että ei mitään rajaa, ja tiedän ettei hän esitä, koska tunsimme vuosia toisemme, kavereina, jo ennen suhdettamme. :-)
Lapsemme on hyvin herkkä, ja sanoo välillä, että äiti, haluaisin että isi ja sinä olisitte kavereita, ja että hänestä tuntuu pahalta kun isi ei tykkää minusta, koska hän rakastaa minua. Ja sekin ehkä tavallaan on oireilua, kun lapsi haluaa monta kertaa päivässä halata minua, ja sanoo että äiti minä rakastan sinua. Uskon että ex haukkuu minua lapselle enemmänkin, ja tämä halaaminen ja rakkaudenosoitukset ikäänkuin taistelevat sitä haukkumista vastaan. Lapsi on vasta 6,5 v., varmasti tulee kärsimään vanhempana vielä enemmän siitä miten isänsä suhtautuu minuun. :-( Itse en ole koskaan sanonut lapselle pahaa sanaa hänen isästään, minusta tuollaiset asiat ei kuulu lapselle. Jos ek haukkuu minua lapselleen, minä en halua vajota todellakaan yhtä alas.
Jos toinen vanhempi haukkuu ja mustamaalaa lapselle toista vanhempaa, se on sille lapselle sama kuin vanhempi haukkuisi häntä itseään. Tuo on todella lasta vaurioittavaa toimintaa. Ehkäpä olisi syytä vastata kovaa kovaa vastaan ja tehdä exästäsi lasu (aihetta ainakin olisi), sillä hänen toimintansa vahingoittaa lasta. Ja hanki lähestymiskielto, tuossa kriteerit täyttynee (katso finlexistä kriteerit lähestymiskiellolle).
Voi kauhea, olen ollut aika samankaltaisessa tilanteessa.
Eksäsi on ilmiselvä narsisti. ONNEKSI olet lähtenyt pois. Tilanne olisi vain pahentunut ajan myötä.
Huolehdi siitä, että kommunikoit hänen kanssaan ainoastaan kirjallisesti (tekstarit, sähköpostit), niin että hänen häiriintyneisyydestään jää todisteet. Voit tarvittaessa näyttää niitä lastensuojelulle.
Ulkopuolisen on helppo sanoa, että sano piutpaut eksän jutuille. Tai että sano, että senkus teet sen lastensuojeluilmoituksen.
Ongelma on vain siinä, että tämäntyyppinen vastaanpaneminen saa tyypillisesti narsistin raivostumaan. Ja koska kysymyksessä on ihminen, joka osaa halutessaan esittää tosi mukavaa, on riski, että huonossa tapauksessa hän saa puhuttua lastensuojelun työntekijän puolelleen.
Ehkä voisit sanoa, että jos et lopeta tuota uhkailua ja kyttäämistä ja kaiken kritisointia, haet itse apua lastensuojelusta, koska tilanne ei ole terve, ja että mitä jos menisit töihin ja hankkisit oman elämän.
Toisaalta tiedän kyllä senkin, että narsistin minkäänlainen "ärsyttäminen" on erityisen pelottavaa silloin kun joutuu sitten lähettämään lapsen sinne raivoissaan olevan narsistin luokse.
Mitä arvelet - mitä tapahtuisi, jos sanoisit eksälle noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kauhea, olen ollut aika samankaltaisessa tilanteessa.
Eksäsi on ilmiselvä narsisti. ONNEKSI olet lähtenyt pois. Tilanne olisi vain pahentunut ajan myötä.
Huolehdi siitä, että kommunikoit hänen kanssaan ainoastaan kirjallisesti (tekstarit, sähköpostit), niin että hänen häiriintyneisyydestään jää todisteet. Voit tarvittaessa näyttää niitä lastensuojelulle.
Ulkopuolisen on helppo sanoa, että sano piutpaut eksän jutuille. Tai että sano, että senkus teet sen lastensuojeluilmoituksen.
Ongelma on vain siinä, että tämäntyyppinen vastaanpaneminen saa tyypillisesti narsistin raivostumaan. Ja koska kysymyksessä on ihminen, joka osaa halutessaan esittää tosi mukavaa, on riski, että huonossa tapauksessa hän saa puhuttua lastensuojelun työntekijän puolelleen.
Ehkä voisit sanoa, että jos et lopeta tuota uhkailua ja kyttäämistä ja kaiken kritisointia, haet itse apua lastensuojelusta, koska tilanne ei ole terve, ja että mitä jos menisit töihin ja hankkisit oman elämän.
Toisaalta tiedän kyllä senkin, että narsistin minkäänlainen "ärsyttäminen" on erityisen pelottavaa silloin kun joutuu sitten lähettämään lapsen sinne raivoissaan olevan narsistin luokse.
Mitä arvelet - mitä tapahtuisi, jos sanoisit eksälle noin?
Huomaa että tiedät mistä kirjoitat, sillä exäni on juuri tuollainen kuten kuvailit. Ja me emme eron jälkeen ole olleet kuin tekstarein ja meilein yhteyksissä, muuta kun kerran perheneuvolassa kun päiväkodista suositeltiin että eronneet käyvät sopimassa lapsen kasvatuslinjoista. No, emme sopineet niistä, vaan koko 1,5 h kului siihen että hän syytteli minua, keksi ihan uskomattomia juttuja miksi olen hänestä kelvoton äidiksi, mm. kun isäni on minulle läheinen, (oli yksinhuoltajani siitä saakka kun olin taapero, äitini hylkäsi meidät eikä ole minua montaa kertaa tavannut) se ei ole kuulemma normaalia että isä on uskottuni, varmaan meillä on joku insestisuhde. :-D Ja että uskon Jumalaan ja enkeleihin, eli siis olen tasapainoton kun uskon kaikenmaailman huuhaahan. Näin että psykologeilla oli naurussa pitelemistä. He vaan kaikkiin vastasivat, ettei huonon vanhemmuuden kriteerit täyty. Ei raukkaparka keksinyt mitään oikeita syytöksiä. :-D
Mutta, olen kirjoittanut noinkin kuten ehdotit, ja se on saanut eksän raivostumaan kuten arvelitkin. Ja siinä tilanteessa hän alkaa yleensä syytellä MINUA narsistiksi.
Minulla on lapsen suhteen turvallinen olo, hän ei pysty lapsen huoltajuutta viemään,koska ei pysty kertomaan kun jotain tuollaisia ihan täysiä älyttömyyksiä.
Lähestymiskielto kyllä houkuttaisi, kiitos linkistä, pitää ottaa asioista selvää. Joku raja pitää tolla henkisellä kiusaamisellakin olla. Kun hän ei tiedä osoitettani, niin voisinhan toki ihan myös vaihtaa puhelinnumeroni ja meiliosoitteeni, hän voisi laittaa lapun lapsen reppuun jos on jotain lapseen liittyvää asiaa. Vaihdoissa meidän ei tosiaan tarvitse nähdä koska ne tapahtuvat päiväkodin kautta, toinen vie ja toinen hakee vaihtopäivänä. Vapaapäivinä lapsi on mennyt itse sisään, oli kuitenkin jo 4,5 v. kun erosimme, ettei niin pieni että olisi ovelle pitänyt saattaa. Niin, ex on vaatinut koko ajan että minä haen hänet lomilla ja vapaapäivinä, hän ei itse koskaan ole hakenut. Sai raivarin kun ehdotinkin, kuten arvelinkin.
Ei tuollaisen ihmisen kanssa puolet ajastaan viettävä lapsi voi kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi. Mutta toistaiseksi ei ole vielä edes mitään väkivallalla uhkailuja tms. rikokseksi luokiteltavaa. Voinhan kysyä poliisilta, mutta tuntuuu että he vaan nauraisivat. Olen jo soittanut jnk aikaa sitten lastensuojelun neuvontaan, eikä sieltä ainakaan annettu mitään toivoa saada lähihuoltajuutta näillä perusteilla, kun ei ole mistään todisteita, vain sana sanaa vastaan. :-(
Oli muuten suuri helpotus kun sinä, ja moni muu täällä on tunnistanut eksäni narsistiksi. Sehän toki on vain arvailua, mutta välillä olen itse ajatellut, että vain kuvittelen. Suhteemme aikana eksä jopa sai minut uskomaan, että MINÄ olen hankala ja mahdoton ihminen, vaikka toisaalta tiesinkin etten ole, vaan liian kiltti ja vietävissä oleva, eli potentiaalinen narsistin uhri. :-(
ap
Ai niin, yksi asia vielä piti kertoa, jota suhteemme aikana ihmettelin todella paljon. Eli jos hän täysin itse alkaa valittaa jostain täysin turhasta, ( yksi vesipisara lattialla, hiuslakan haju kylppärissä, väärässä kohtaa oleva esine jne. ja olen sanonut vaikka ihan rauhallisesti, että minä en kyllä tuossa ole tehnyt yhtään mitään väärää, hän jatkoi jankuttamista, jatkoi ja jatkoi syyttelyä, ja lopulta väitti että MINÄ olen se riidanhaastaja. Vaikka olisin myöntänyt että kyllä, tein väärin kun tiputin käsistäni pisaran vettä matolle tai avasin oven pitämällä kahvaa väärästä kohtaa kiinni, niin silti olisi tullut huutoa ja syyttelyä, siis ilman että olisin puolustautunut. Ja MINÄ olisin siinäkin tapauksessa ollut se joka teki väärin. Kun joskus sanoin,että tiedätkö, tuo on henkistä väkivaltaa ja hän yrittää alistaa minua, hän suuttui siitäkin. Hänen mielestään MINÄ olin aina se syyllinen, hän ei koskaan. Koskaan hän ei pyytänyt anteeksi, paitsi silloin kun olin jättämässä häntä. Silloin hän itki ja myönsi että hän on kamala, kaikki vika on hänessä, hän menee terapiaan, älä jätä, hän rakastaa minua yli kaiken, hän muuttuu jne. Ja kun hellyin, aina meni muutama kk hyvin, jopa 4-5 kk parhaimmillaan, kunnes vanhat tavat tulivat takaisin.
Pyysin häntä monta kertaa pariterapiaan, muuta hän ei suostunut. Hänen ratkaisunsa oli joka kerta vain se, että hän menee terapiaan ja töihin ja muuttuu...ei muuttunut.
Se mikä on kaikkein sairainta tässä, on se, että jollain tavalla minä olen vieläkin hänen valtansa alla osittain- joskus ikävöin meidän onnellisia hetkiämme, jolloin olin onnellisempi kuin koskaan kenenkään muun kanssa. Joskus tuntuu etten ole koskaan rakastanut ketään yhtä paljon kuin häntä, ja samalla tiedän että ajatukseni on täysin sairas.:-(
En tiedä kannattaisiko minun hakeutua jonnekin terapiaan? Päällisin puolin minulla on nyt kaikki hyvin ja vältän puhumasta nykyiselle, aivan ihanalle miehelleni eksästä ainakaan liikaa, mutta silti tuntuu etten koskaan pääse hänestä henkisesti eroon, hän kuljettaa mimnua edelleen henkisesti kuin pässi narussa, ja saa minut murtumaan sillloin kuin vain sitä haluaa. Samalla vihaan häntä raivoisasti. Tunteitani on vaikea kuvailla. Tiedän vain sen että tein todella oikein kun lähdin enkä sitä kadu todellakaan. Mutta hänen henkisistä pihdeistään on todella vaikea päästä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko vielä lisää kokemuksia ja vertaistukea?
Suosittelisin, että kävisit ammattilaisen juttusilla. Nopeuttaisi varmasti ex:stä irtipääsyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin, että kävisit ammattilaisen juttusilla. Nopeuttaisi varmasti ex:stä irtipääsyä.
Joo, olen vaan halunnut pärjätä käymättä juttelemassa, mutta pääni sisällä on painekattila, joka räjähtää joka kerta kun ex taas valittaa jostain jonka olen hänen mielestään tehnyt väärin. Hän ei arvosta minua tippaakaan ihmisenä, ja kyselee joskus esim. että saako lapsi luonani lämmintä ruokaa koskaan, tms. , vaikka minä olin yhdessäollessamme se joka teki aina ruuat. Hän on yhteisille tuttavillemme sanonut että olin avuton ja kädetön nainen, hänen piti tehdä kaikki. Ja oikeasti se oli toisinpäin.
Vaikka puhuminen ammatti-ihmisen kanssa ehkä auttaisi, se ei muuta sitä tosiasiaa että niin kauan kun ei mitään varsinaista rikosta ole tapahtunut, mikään taho ei auta minua, henkinen kiusaaminen ei ole kiellettyä. Googlettelin vähän tuossa vastaavia tapauksia, ja epäilyni vahvistuivat.
Mutta siis, aion heti alkuviikosta alkaa kysellä aikaa vaikka ensialkuun ihan psykiatriselta sairaanhoitajalta. Jotenkin pitäisi oppia suhtautumaan exän ääliömäisiin syytöksiin neutraalisti.
ap
Onnesi on hänelle pahina mahdollinen piina. Nyt lopetat välittämästä hänen typeristä touhuistaan!! Ei voi mitään sinulle, anna tehdä tuhat lasua! Jäävät kaikki näkyviin ja sossut tasan tietää, kummalla on ongelmia. Ole, niin kuin olisi ilmaa vain! Älä enää loukkaannu tai itke, pidä puolesi! Et ole mikään kynnysmatto! Se on yks virhe sun menneisyydessä, ei sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin exäsi narsisti on. Narsistinen olisi ehkä oikeampi sana, mutta sitä olet myös itsekin. Narsistinen siis.
Kanna vastuu elämästäsi hyvä ihminen, äläkä ota toisen murheita omaksesi. Selvästikin olet terapian tarpeessa. Et kuitenkaan exäsi takia, vaan itsesi.
Leimaamalla exäsi narsistiksi, viet toivon itseltäsi. Ehkä haluat leimaamisella suojella omaa psykettäsi, mutta se vie sinulta mahdollisuuden oppia omista"virheistäsi".
eivät nämä niin mustavalkoisia tarinoita ole kuin "uhrit" väittävät. Se oma narsistisuus estää näkemästä selkeämmin, eikä siinäkään mitään pahaa ole automaattisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin exäsi narsisti on. Narsistinen olisi ehkä oikeampi sana, mutta sitä olet myös itsekin. Narsistinen siis.
Kanna vastuu elämästäsi hyvä ihminen, äläkä ota toisen murheita omaksesi. Selvästikin olet terapian tarpeessa. Et kuitenkaan exäsi takia, vaan itsesi.
Leimaamalla exäsi narsistiksi, viet toivon itseltäsi. Ehkä haluat leimaamisella suojella omaa psykettäsi, mutta se vie sinulta mahdollisuuden oppia omista"virheistäsi".
eivät nämä niin mustavalkoisia tarinoita ole kuin "uhrit" väittävät. Se oma narsistisuus estää näkemästä selkeämmin, eikä siinäkään mitään pahaa ole automaattisesti.
Eli exäni ja minä olemme kumpikin narsistisia? Ja miksen olisi oppinut omista virheistäni- olen ennen rakastunut usein k-päihin, mutta eksän jälkeen rakastuin tavalliseen , kunnolliseen mieheen, ja minulla on nyt täysin terve ja tasa-arvoinen suhde. Lisäksi olen oppinut pitämään puoleni.
Viittaan kintaalla eksän jutuille vastedes, ja ehkä menen puhumaan jonnekin, mutta narsistinen en takuulla ole, ja sinunkaan on aika vaikea tehdä minusta sitä arviota kirjoitusteni perusteella.
ap
Vierailija kirjoitti:
Onnesi on hänelle pahina mahdollinen piina. Nyt lopetat välittämästä hänen typeristä touhuistaan!! Ei voi mitään sinulle, anna tehdä tuhat lasua! Jäävät kaikki näkyviin ja sossut tasan tietää, kummalla on ongelmia. Ole, niin kuin olisi ilmaa vain! Älä enää loukkaannu tai itke, pidä puolesi! Et ole mikään kynnysmatto! Se on yks virhe sun menneisyydessä, ei sen enempää.
Kiitos rohkaisevista sanoistasi. Kynnysmatto olen ollut, ja vähän nössöhkö vieläkin, tosin eksän kanssa opin pitämään puoleni kun oli ihan pakko opetella. :-D Eli tavallaan eksäni teki minulle palveluksen. Nyt pitäisi opetella vaan olemaan prososoitumatta hänen syytöksistään ja lasu-ilmonteko-uhkauksistaan. Siinä mulle työsarkaa.
Oli hyvä että kirjoitin tänne, olen saanut täältä tosi paljon rohkaisua. Ja joo, ehkei kannata yrittää ketään keittiöpsykologisoida, mutta hankalaksi koin, ja koen eksäni kuitenkin. Ja hankalalan häntä pitävät muutkin, hänellä ei nimittäin ole ystäviä. Koitan pysyä coolina kun seuraavaksi tulee jotain ihmeellistä viestiä. :-)
Tarinasi ei paljonkaan poikkea omastani. Hyvä kun pääsit lopulta eroon miehestä-ainakin suurimmaksi osaksi. Minä en päässyt, vaan ex kävi kyttäämässä kotini lähellä näkisikö minua jonkun miehen kanssa- avioeron jälkeen! Siitä on jo vuosia ja lapsetkin jo muuttaneet kotoa, tilanne rauhoittui vuosien varrella paljon. Uskon ja toivon että sinun entisen miehesi suhteen on sama juttu. Paljon voimia sinulle!
Ex-mies on vissiin nykyinen nainen, ex-aviomies on entinen aviomies (tai ex-avomies).
Minä olisin itse yhteydessä lastensuojeluun, kertoisin heille tämän, mitä tässä meille kirjoitit ja kysyisin, miten sinun tulisi toimia, jotta tällainen jatkuva painostaminen ja henkinen väkivalta saataisiin katkaistua. Että olisiko heillä neuvoja.
Juurikin näin! Minun eksäni oli kuin enkeli peräti 2,5 vuotta!! Kun lapsemme syntyi, hän lopetti esittämisen ja muuttui omaksi itsekseen. Pienniä merkkejä oli jo aiemmin, mutta ohitin ne, enkä kuunnellut intuitioni soittamia hälytyskelloja, vaan pistin ne kuvittelun piikkiin.
a p