Oletteko koskaan saaneet sellaista miestä, joka aluksi sanoi ettei halua seurustella?

Vierailija kirjoitti:

Tuossahan tuo kolmatta vuotta asuu samassa huushollissa. Mies vakuutti olevansa sitoutumiskammoinen ja minä sit jätin tyypin omaan arvoonsa. Kuinkas ollakkaan, mieli muuttui ja mies alkoi jahdata minua...

mulla kävi myös näin. 6v yhdessä ollaan oltu.

Sain! Oltiin ensin seksisuhteessa ja pian olin jo rakastunut häneen. Yritin tukahduttaa tunteitani yli 3 kuukautta ja tapailin muita miehiä unohtaakseni hänet. Kerran hän sitten humalassa kertoi olevansa mustasukkainen koska rakastaa minua. Selvinpäin olimme taas kuin mitään ei olisi tapahtunut. Meni noin kaksi kuukautta, kunnes lähdimme yhdessä matkalle. Yhtäkkiä kilahdin miehelle että "Mitä vittua sä oikein pelleilet mun kanssa? Mikä tää rakkauden tunnustus oikein oli? Sähän oot nimenomaan painottanut aina että tää on puhtaasti seksisuhde, ei muuta." Selvisi että mies ei uskonut mun voivan rakastua häneen, koska on omasta mielestään niin ruma. Hänellä menneisyydessä tosi kipeitä juttuja. Nainen johon hän oli ihastunut, pilkkasi ulkonäön takia ja nöyryytti häntä julkisesti. Ensimmäinen vakavampi seurustelusuhde päättyi kun nainen petti. Hän pelkäsi rakastua koska oli tullut satutetuksi. Juttelimme pitkään kaikesta ja selitin miehelle mistä kaikesta hänessä pidän. Hän oli hyvin hämillään ja purskahti itkuun. Ne muut naiset eivät tienneetkään miten kultaisen miehen päästivät käsistään! Heidän typeryys oli minun onni. Nyt olemme seurustelleet vuoden ja kaksi viikkoa sitten hän kosi.

Olen kaksi kertaa "saanut" miehen, joka alkuun väitti, ettei aio sitoutua. Molemmat jätin itse myöhemmin, kun eivät olleet hyviä mulle. He sitten jäivät roikkumaan joksikin aikaa.

Musta toi on huono merkki, että pitää alussa väittää sitoutunattomuutta, tuntuu että ne miehet eivät ole ihan tasapainoisia ja aikuisiksi kasvaneita. Olen itse ollut sitoutumiskammoinen, joten ei paljon noiden miesten muka itsenäiset julistukset hetkauttaneet, kun tiesin alusta alkaen, kumpi osapuoli siinä joutuu satutetuksi.

Itse kasvoin siitä ohi ja kypsemmäksi vasta, kun tapasin aviomieheni, joka sanoi heti ensikohtaamiselka, että haluaa sitouyua muhun pitkäksi aikaa vakavasti ja aktiivisesti tavoitteli mua. Jos pitää "saada" joku mies, se ei ole terve lähtökohta.

Up!

Onhan täällä hyviäkin kokemuksia tästä asiasta, että asiat ovat loppujen lopuksi selvinneet ja mies sitten haluaakin seurustella.. :) ap

On-off-säätöä pari vuotta miehen kanssa, jonka kanssa synkkasi tosi hyvin. Olin välillä tosi rakastunut, ja mieskin tunnusti rakkauttaan muhun (etenkin kännissä), mutta ei kuulemma halunnut suhdetta. Syynä kaikki nämä kliseet, "mua on satutettu, olisin huono poikaystävä, ongelmani estävät mua omistautumasta parisuhteeseen, en osaa sitoutua"... Vuosi takaperin tapasin nykyisen poikaystäväni, ja tämä säätömies tuli heti tosi mustasukkaiseksi kun aloimme tapailla. Välillä on käynyt mielessä, että mitä jos meidän jutusta olisikin tullut jotain, mutta eiköhän se olisi tapahtunut sen parin vuoden aikana jos olisi ollut tapahtuakseen. Nyt olen rakastunut ja onnellinen toisen kanssa, tyyppi laittaa mulle aina välillä vieläkin viestejä joissa kertoo tunteistaan mua kohtaan. Sori, juna meni jo!

Tavallaan... Mies eli kaksi vuosikymmentä sinkkuna omasta halustaan, ja julisti suureen ääneen ettei aio koskaan avioitua tai varsinkaan saada lapsia.

Olemme nyt naimisissa ja meillä on viisi lasta. Palaset vaan kolahtivat yks päivä yhteen.

Joo. Ei halunnut seurustella kun halusi olla sinkku. Vietettiin kuitenkin vuosia "parisuhteessa" ennen kuin myönsi että haluaa olla mun kanssa oikeassa suhteessa. Olen nyt juu tyytyväinen elämääni tämän miehen kanssa, mutta oliko se epävarmuus ja ne kaikki itkut parin vuoden ajalta sen arvoisia?

En tekis uudelleen. There's plenty more fish in the sea.

Toimiiko tämä oikeasti?