Miksi hiljaisille naisille ei kelpaa hiljainen mies?
Luulisi, että hiljainen ja rauhallinen nainen haluaisi rinnalleen hiljaisen ja rauhallisen miehen, kenen kanssa voisi elää rauhallista ja hiljaista, mutta mukavaa arkea. Sen olen huomannut, että hiljaiset miehet etsivät lähes aina hiljaista naista, mutta naisille kelpaa vain se kovaääninen maskuliininen jännämies, vaikka oltaisiin itse hiljaisia hiirulaisia.
Mistä kiikastaa?
M25
Kommentit (21)
En mäkään jaksais kattoo naista, joka on yhtä hiljainen kuin mykkä paskalla :DD
Voi olla hiljaisempikin, mutta keskustelemaan pitäisi pystyä. Jos päästään keskustelemalla samoille taajuuksille niin se osoittaa, että vällyjenkin väliin kannattaa miehen kanssa silloin mennä.:)
Meinasin vastata, mutta terminologia paljasti vakaumuksesi.
Ei se varmasti ole noin yksioikoista mutta luultavasti moni hiljainen ihminen ei oikeasti haluaisi olla semmoinen ja kaipaa räväkämpää seuraa myös kavereiksi. Siis jos hiljaisuus johtuu esim. huonosta itsetunnosta, liiallisesta ujoudesta tai lievästä masentuneisuudesta jne. Mutta varmasti on hiljaisia naisia jotka myös haluaa hiljaisen miehen- tuo sinun kuvaus tosin kuulostaa enempi siltä että vietetään vähän ankeaa ja tylsää "mutta kuitenkin rauhallista" elämää.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla hiljaisempikin, mutta keskustelemaan pitäisi pystyä. Jos päästään keskustelemalla samoille taajuuksille niin se osoittaa, että vällyjenkin väliin kannattaa miehen kanssa silloin mennä.:)
Eli mykät jotka eivät osaa viittomakieltä niin heidän pitäisi elää selibaatissa?
Mun tuttavapiirissä se on just päin vastoin. Monilla puheliailla naisilla on hiljainen mies, mutta lähes kaikilla hiljaisilla naisilla myös hiljainen mies. Puheliailla miehillä usein puhelias nainen. Jännä juttu tämä kyllä, kuinka montaa naista olet muuten haastatellut?
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavapiirissä se on just päin vastoin. Monilla puheliailla naisilla on hiljainen mies, mutta lähes kaikilla hiljaisilla naisilla myös hiljainen mies. Puheliailla miehillä usein puhelias nainen. Jännä juttu tämä kyllä, kuinka montaa naista olet muuten haastatellut?
Niin no, tuohan nyt ei pidä paikkaansa, ja tiedät sen itsekin.
Olen introvertti nainen ja minulla on todella puhelias mies. Nykyisin tuntuu että olisi paljon helpompaa jos olisi enemmän samanlainen mies. Viihdyn etupäässä yksikseni ja miehen höpötys häiritsee.
Mutu-"tutkimusten" huono puoli on niiden totaalinen paikkansapitämättömyys! Sitä paitsi, eiväthän ne oikeastaan mitään tutkimuksen kriteereitä täytäkään, koskapa eivät niitä edes ole!
Näkyyhän niitä Justiinan tossun alla olevia miehiäkin :)
Ehkä siinä etsitään jotakin eroavaisuuksien tasapainottavaa vaikutusta. Tai sitten ihan raa'asti halutaan ja tarvitaan ihminen, joka raahaa mukaan tapahtumiin ja verkostoitumaan.
Itselläni ei kyllä mitään kovaäänistä jännämiestä ole, mutta tuo ennakkoluulo hiirulaiselämän toivomisesta saa minut liki oksentamaan. Sanoisin varmaan, että mees nyt vittuun siitä, jos joku tulisi hiiren- ja ruusunkuvat silmissä iskemään.
Minä olen juuri tavannut miehen jonka kanssa on hyvä olla myös hiljaa. Keskustellaan kyllä, mutta ei ole vaivaantunut olo vaikka oltais vaan ihan hiljaa. Niin ihanaa kun koko ajan ei tarvii puhua.
Vierailija kirjoitti:
Näkyyhän niitä Justiinan tossun alla olevia miehiäkin :)
Ehkä siinä etsitään jotakin eroavaisuuksien tasapainottavaa vaikutusta. Tai sitten ihan raa'asti halutaan ja tarvitaan ihminen, joka raahaa mukaan tapahtumiin ja verkostoitumaan.
Itselläni ei kyllä mitään kovaäänistä jännämiestä ole, mutta tuo ennakkoluulo hiirulaiselämän toivomisesta saa minut liki oksentamaan. Sanoisin varmaan, että mees nyt vittuun siitä, jos joku tulisi hiiren- ja ruusunkuvat silmissä iskemään.
Hiljaisia naisia nyt sattuu näin yleisesti kuvaamaan sana "hiirulainen" aika hyvin.
Ahaa, eli ei ole kuin hiljaisia nössömiehiä tai puheliaita jännämiehiä.
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, eli ei ole kuin hiljaisia nössömiehiä tai puheliaita jännämiehiä.
Tätä itsekin naisten logiikassa ihmettelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyyhän niitä Justiinan tossun alla olevia miehiäkin :)
Ehkä siinä etsitään jotakin eroavaisuuksien tasapainottavaa vaikutusta. Tai sitten ihan raa'asti halutaan ja tarvitaan ihminen, joka raahaa mukaan tapahtumiin ja verkostoitumaan.
Itselläni ei kyllä mitään kovaäänistä jännämiestä ole, mutta tuo ennakkoluulo hiirulaiselämän toivomisesta saa minut liki oksentamaan. Sanoisin varmaan, että mees nyt vittuun siitä, jos joku tulisi hiiren- ja ruusunkuvat silmissä iskemään.
Hiljaisia naisia nyt sattuu näin yleisesti kuvaamaan sana "hiirulainen" aika hyvin.
Eikö nimitys ole mielestäsi ollenkaan alentava? Kukaan tuskin kutsuu ketään hiirulaiseksi kohteliaisuuttaan. Olen paraskin puhuja alentavista nimityksistä, käytinhän Justiina-vertausta :)
Minulla on puhumaton mies. Se on raskasta ja rasittavaa välillä kun hän ei vastaa mihinkään kysymyksiin kiertelemättä eikä aloita keskustelua koskaan. Avioliittomme on täynnä hiljaisuutta ja kommunikaatio-ongelmia.
Toiaalta, mieheni on raitis ja kotona viihtyvä. Hän tekee kohtuullisesti kotitöitä. Hän myös muistaa suukotella ja helliä minua joka päivä. Ja sängyssä hän muuttuu seksin Mozartiksi.
Summa summarum, jos alkuperäisellä kirjoittajalla on muita avuja, ne kompensoivat kommunikointikyvyttömyyttä. Kehottaisin silti kehittämään sanallisen viestinnän taitoja. Asiat kun ratkeavat ja hankalat tilanteet helpottuvat jos niistä voi puhua.
Olen monen mielestä hiljainen, mutta se johtuu lähinnä ujoudesta. Hyvässä seurassa, jossa toedän ettei tuomita, olen puhelias. En tosin mikään rääväsuu silloinkaan.
Minä olen ujo ja hiljainen uusien ihmisten kanssa. Lisäksi minulla menee pitkään päästä ihmiset lähelle eli harvemmin tutustun kehenkään... Mutta perheen, ystävien ja miehen kanssa suu käy senkin edestä.
Tutustuminen toiseen itseni kaltaiseen kuulostaa mahdottomalta. Kumpikin istuu hiljaa eikä kysy mitään. Tai jos kysyy, toinen vastaa yhdellä sanalla. Pakko toisen on olla puheliaampi
Nää on näitä ikuisuuskysymyksiä.