Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mä ymmärrän, miksi vanhemmat on ennen halunneet piestä lapsiaan

Vierailija

Osaavathan ne olla ihan saatanan rasittavia. Oma nelivuotiaani on nyt niin ärsyttävä, että aggressiot kyllä heräävät.

Kommentit (8)

"Reetta"

Oletko ajatellut antaa sitä adoptioon tai sijoitettavaksi johonkin toisaalle? Mä luovuin lapsestani muutama vuosi sitten, kun teininä saatu lapsi ei jaksanutkaan enää kiinnostaa tai muu lapsiarki. Huoh.. Saatuani itsenäisyyteni, elämäni ja vapauteni takaisin olen tajunnut ettei lapset ole se mun juttu. Elämää on ihanaa ilman lapsia. Pääsee tekemään mitä itse haluaa, ja juuri tein extempore muutonkin toiseen kaupunkiin. :) Ei tarvitse raahata ketään kitisijää mukana eikä toteuttaa omia unelmiaankin lapsen ehdoilla. Olen myös mukana aikuisviihteen teossa ja siihen menoon ei kyllä lapsiarki sovi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä. Mua on piesty. Psyyke hajalla aikuisena. Toisten kynnysmatto.

Kumma, ettei kaikilla ollut psyyke hajalla, kun rangaistuksena käytettiin aina piiskaamista? Tietty sen piiskauksen vältti, jos käyttäytyi hyvin. Jos ei välittänyt, silloin kyseessä ei ollut ruumiillinen kuritus vaan pahoinpitely.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä. Mua on piesty. Psyyke hajalla aikuisena. Toisten kynnysmatto.

Kumma, ettei kaikilla ollut psyyke hajalla, kun rangaistuksena käytettiin aina piiskaamista? Tietty sen piiskauksen vältti, jos käyttäytyi hyvin. Jos ei välittänyt, silloin kyseessä ei ollut ruumiillinen kuritus vaan pahoinpitely.

Mitä kummaa siinä on? Tuliko oikeasti yllätyksenä, että toisten psyyke kestää sodat ja kidutukset ja toisten ei. Tiedätkö, siihen psyykeen kehitykseen vaikuttaa niin moni muukin asia. En ole tuo jolle vastasit, mutta minäkin olen kokenut väkivaltaa lapsena. Niin henkistä kuin fyysistäkin. Pahimmat traumat kuitenkin jätti se alituisessa pelossa eläminen. Sen raivon ja kivun odotus. Minäkin kuvittelin selvinneeni siitä kaikesta ihan hyvin, mutta kuinkas kävikään. Oman lapsen saannin myötä repesi vanhat traumat ja sekosin aikalailla. Vieläkin käyn terapiassa ja lapsi on jo 2,5-vuotias.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä. Mua on piesty. Psyyke hajalla aikuisena. Toisten kynnysmatto.

En mä sanonut, että hyväksyn sen pieksämisen, mutta ymmärrän sen, että raivostuminen siihen johtaa, jos se on luvallista. Eikä mullakaan tätä raivostumista ole tullut ennen kuin siinä vaiheessa, kun lapsi on jo vähän isompi ja ymmärtääkin jo jotain.

Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä. Mua on piesty. Psyyke hajalla aikuisena. Toisten kynnysmatto.

Kumma, ettei kaikilla ollut psyyke hajalla, kun rangaistuksena käytettiin aina piiskaamista? Tietty sen piiskauksen vältti, jos käyttäytyi hyvin. Jos ei välittänyt, silloin kyseessä ei ollut ruumiillinen kuritus vaan pahoinpitely.

Ei se ole sattumaa, että väkivalta on vähentynyt sen mukana, kun ruumiillinenkin kuritus on vähentynyt. Jos lapsi oppii, että väkivalta on se keino, jolla asiat ratkaistaan, niin tottahan se soveltaa sitä keinoa sitten omassakin elämässään. Ei se psyyke tietenkään hajoa kaikilla, ja pahoinpitelyäkin on eri asteista, mutta kyllä se jättää jälkensä yhteiskuntaan.

Ap

Vierailija

Eiköhän aika moni vanhempi halua joskus lyödä lastaan, minä ainakin. Mutta en ole koskaan lyönyt enkä lyö. Joku raja sentään täytyy olla. 

En halua että lapseni elää koskaan elämässään väkivaltaisessa ihmissuhteessa, ja jos löisin häntä, hän eläisi väkivaltaisessa ihmissuhteessa juuri ne kaikkein herkimmät vuotensa. En voisi ikinä elää itseni kanssa jos olisin tehnyt lapselleni jotain sellaista, miltä toivon hänen säästyvän myöhemmässäkin elämässä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat