Mitä ajatuksia herättää ihminen, joka tekee vain osa-aikatyötä?

Minäkin haluaisin tietää, koska olen itse osa-aikatyössä. Tulen ihan mukavasti toimeen silläkin palkalla ja jää aikaa  muuhunkin elämiseen. :) Yleensä toisten asenne tuntuu olevan jotenkin halveksiva tai kadehtiva. Eniten ihmettelen sitä, että se tuntuu olevan toisille jollain lailla ongelma. Usein kysellään: "Milloin meet oikeesti töihin?!"

Että hän on niin etuoikeutettu, että hänen ei tarvitse käyttää liikaa aikaa elannon hankkimiseen. Siihen tilanteeseenhan kaikki pyrkivät. Muun ajan voi sitten tehdä (vielä) hauskempia asioita.

Tuntuu oudolta, että osa-aikainen työntekijä on jotenkin huonompi kuin kokoaikainen, olen itsekin törmännyt tuohon ettei pidetä "oikeana" työntekijänä ja mietin että onko se yleistäkin. ap

Entisenä osa-aikatyöntekijänä mietin lähinnä toimeentuloa ja sitä onko osa-aikatyö omasta itsestään kiinni vai työnantajasta. Itse olen tyytyväinen että sain vaihdettua kokoaikatyöhön, palkan vuoksi.

Ovat jotenkin omanarvontuntoisia, eivätkä halua elää yhteiskunnan kustannuksella.

Kuitenkin saman toimeentulon saisi, jos jäisi kotiin makaamaan ja eläisi pelkällä sosiaalituella (raja menee n. 1500 e brutto.) jos on lapsia, tai elatusmaksuja tiedossa, em. summa ei vielä edes riitä.

Toista ovat sitten keikkalääkärit, jotka työskentelevät pari viikkoa kuukaudessa ja tienaavat silti reilusti enemmän kuin normi duunarit.

Tein hiljattain osa-aikatöitä, jotta sain samalla opiskeltua itselleni toisen tutkinnon. Nyt opiskelujen päätyttyä teen taas täyttä päivää.

Osa-aikaisesti työskennellessäni huomasin, etten päässyt samalla tavoin osaksi työyhteisöä; olin koko ajan vähän ulkopuolinen. Nyt kun välillä mietin ääneen, jatkanko (isomman palkan vuoksi) kokopäiväisenä vai palaisinko osa-aikaan (koska elämään yleensä ja lapsille jää silloin paremmin aikaa), työkaverit tuntuvat olevan kateellisia asiasta ja rupeavat vähän naljaillen miettimään, pitäisiköhän heidänkin sitten siirtyä osa-aikaisiksi. Näyttää siltä, että osa-aikaisuudesta ollaan kateellisia eikä suotaisi sitä mahdollisuutta sellaisellekaan, jolle tällainen vaihtoehto olisi talouden puolesta mahdollinen. 

Mitenkään tervettä suhtautuminen ei joka tapauksessa ole suurimmalta osin ollut. Ihan kuin vain täysiaikaisuus takaisi ihmiselle ihmisarvon. Ei hyväksytä sitä, että ihmiset viettävät elämäänsä ja tekevät töitä eri tavoin. Ei myöskään ymmärretä sitä, että osa-aikaisen talous saattaa osa-aikaisuuden seurauksena olla epävakaa, mutta tämä valinta on voitu tehdä esim. terveyssyistä. Itsekin tein ennen töitä 24/7 ja jouduin sellaiseen stressitilaan, että minun oli pakko tehdä elämääni muutos. 

Miksi siitäkin pitäisi jotain ajatella, muuta kuin että hieno juttu jos rahat riittää. Itsekin tekisin niin jos mahdollista. Elämähän saa olla muutakin kuin työtä, työtä ja työtä.