Lue keskustelun säännöt.
Olo on kamala
17.11.2015 |
Työ ei kiinnosta enää yhtään, joskus se oli työ jota kuvittelin tekeväni eläkeikään. Parisuhde..no sitä ei enää ole. On vaan kaksi kämppistä jotka hoitavat yhteisiä lapsia. Seksiä ehkä kerran kahdessa kuussa. Eikä sekään oikeastaan haittaa. Ja se vasta haittaakin että ei haittaa. Huolta vanhempien terveydestä. Kaverit unohtuneet jonnekin matkan varrelle kun ei mukamas ollut aikaa ikinä nähdä. No nyt nähdään pari kertaa vuodessa. Tuntuu että kaikki kaatuu päälle.
Kommentit (10)
Kiitti kun vastasit , tuli itku kun joku edes huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä, paitsi tuo parisuhdeasia.
Työstressi, erityislapsi, sairas äiti jne.
Itkukaan ei enää tule.
Sama juttu. Paitsi ettei ole lapsia, eikä työtä. Olen ollut pari vuotta pois työelämästä ja pohjalla vain ylioppilastutkinto. Tosi vaikeaa päästä enää normielämään. Kavereita minulla ei ole. Terveyshuolia itsellä ja pelko tulevaisuudesta. Et ole ajatuksinesi yksin, tuntuu että minullakin kaatuu seinät päälle.
Ainiin, meillä oli miehen kanssa seksiä viimeksi kesällä. Miten tämä näin meni? Olemme parhaita kavereita.
T. 26-vuotias, alle 3v suhteessa
Feel ya. Tuntuu että olisin kummitus, kukaan ei muista eikä huomioi. En vaan itse tajua etten ole enää olemassa.
No mulla ei ole työtä enää, loppui vuosi sitten eikä uutta ole löytynyt.
Parisuhdekin loppui vähän aikaa sitten. Ystäviä on, mutta aika kiireisiä ja monilla on omia murheita. Olen yksinäine, köyhä ja työtön. Onneksi muita ongelmia ei taida ollakaan tällä hetkellä.
En tahdo vähätellä muiden ongelmia, osallistua valitukseen = jakaa vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla meillä on tietty omat ongelmamme, ja olen pahoillani teidän kaikkien puolesta.
En vaan ihan tälläiseksi kuvitellut elämääni. Tiedän kyllä että saan olla kiitollinen siitä mitä on mutta just nyt ei vaan tunnu siltä.
On harmillista kuulla, että monella ihmisellä on tällaisia ongelmia. On kuitenkin tosiasia, että mikään ei muutu, jos ei itse asioille tee jotain. Helppoahan se ei välttämättä ole, mutta olen itse kantapään kautta oppinut, ettei asiat muutu jos ei ota itseään niskasta kiinni. Jos vaihtoehtoina on tyytyä samaan vanhaan ja masentavaan arkeen tai tehdä käännös elämässä ja kokeilla jotain uutta (silläkin uhalla, että siinä epäonnistuu), niin miksi ei edes kokeilisi jälkimmäistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normi elämää. Arjen pyöritykseen menee kaikki energia. Muuta ei jaksa. Kun ei kaipaa mitään, ei tule petttymyksiä.
Minäkö tämän kirjoitin?