Vieläkö on sellaisia kivoja naisia jotka passaavat miestä?

Varmasti, jos miehen palkkapussi siihen riittää.

Joo. Samassa paikassa kuin joulupukki ja muut taruolennot.

Aasiasta voi tilata.

Haluan suomalaisen naisen.

Mä olen omasta mielestäni ihan kiva. En nalkuta (mies sanoi itse tän) ja joskus passaan, kun toinen näyttää sitä tarvitsevan. Kun jaamme kotityöt ja muut arjen vastuut, toisen passaaminen silloin tällöin ei tunnu mitenkään eriarvoistavalta. Tasa-arvo on avain hyvään parisuhteeseen, jossa ei tartte nalkuttaa!

Numero 5 puhuu asiaa. Kun mies hoitaa oma-aloitteisesti puolet hommista, ei nalkutukselle ole tarvetta. Ja kun mies passaa välillä minua, on minunkin mielestäni mukava passata miestä. Kumpikin tuntee itsensä arvostetuksi.

Mulla on semmonen kiva mies, joka passaa. En tiedä miksi, itse en ole yhtään niin mukava.

Ei ole. Passatkoon äijä itseään, tai olkoot ilman. Minä en miestä ala hyysäämään ja piikomaan. Yhdessä tehdään ja touhutaan, se on paljon parempi ratkaisu.

t: N45, mies ja 2 lasta, 22v naimisissa

Oli ja tykkäsin tehdä niin. Mutta mies arvosti enemmän teineilyä vieraiden naisten kanssa, joten ei ole täällä ainakaan enää. En rupea kenenkään miehen äitinä olemaan, jos ei mieskään ole mies.

Minä olen. Kunhan seksi toimii.

Mies lähti kuitenkin. Kun ei se seksi toiminut...

Ei oo. Unohda koko juttu.

Meidän äiti. Se on vaan muuten ihan helvetin rasittava ja lähes 70 v. mutta jos tuo on tärkein kriteeri.

Vierailija kirjoitti:

Numero 5 puhuu asiaa. Kun mies hoitaa oma-aloitteisesti puolet hommista, ei nalkutukselle ole tarvetta. Ja kun mies passaa välillä minua, on minunkin mielestäni mukava passata miestä. Kumpikin tuntee itsensä arvostetuksi.

Viisautta!

Toivon mukaan aloittaja ymmärtää mitä tässä sanotaan. Passauksen määrään voi itse vaikuttaa. 

En tiedä. Itse en ainakaan viehäty vauva-miehistä. Pidän miehekkäistä miehistä, jotka tekevät 'miehisiä' raskaita töitä ja tuovat rahan talouteen. Minä mieluiten teen 'naisellisia' kotitöitä ja hoidan lapset. Tasa-arvoinen perhe-elämä toimii vähän niin kuin favour for favour -periaatteella. Jos esim. minä pyydän miestäni pilkkomaan puut ja raivaamaan pihamaan, niin palkitsen hänet kotileivonnaisilla sekä viihtyisällä puhtaalla kodillamme. Illalla hellimme toisiamme telkkarin äärellä ja hoivaamme parisuhdettamme. :) Homma toimii, eikä tarvetta nalkuttamiseen ole.

PS. olen muuten feministi

En tiedä onko sellaista ihmistä olemassakaan, joka jaksaa aina olla vain antavana osapuolena. Siinä tulee äkkiä hyväksikäytetty olo jos huomaa, että toinen vain odottaa valmista eikä itse koskaan tee mitään ilahduttaakseen toista. Tämä on jo sanottu aiemmin, mutta sanonpa minäkin: molemminpuolisuutta tarvitaan. Ei niin, että lasketaan tiukasti annetut ja saadut palvelukset, vaan rakkaudesta ja huomaavaisuudesta. Jos toinen on väsynyt tai kiireinen ja itse olet virkeä ja on joutoaikaa, niin on luonnollinen hetki tehdä asioita toisen puolesta. Mutta jos toinen puolestaan ei koskaan huomaa, kun sinä olet väsynyt, kiireinen tai sairas, niin se ei ole enää yhtään kivaa.

Onko passaaminen sitä, että on toisilleen kiva vai sitä, että palvelee saamatta vastapalveluksia?

Meillä tuo eka versio käytössä, toimii!