Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksilapsinen perhe - plussia ja miinuksia
17.11.2015 |
Esikoisemme täytti juuri 2 vuotta. Olen 38-vuotias, joten tässä alkaa tulla kiire, jos yrittäisimme vielä toista lasta. Lisäksi iän myötä kasvaa riski saada kehitysvammainen lapsi, joten olemme pohtineet mieheni kanssa, jos jättäisimme lapsiluvun yhteen. Toisaalta olen aina ajatellut, että lapsella olisi hyvä olla ainakin yksi sisarus.
Haluaisin kuulla mielipiteitänne yksilapsisuudesta sekä puolesta että vastaan. Kiitos jo etukäteen!
Kommentit (35)
Plussana:
On helpompaa lähteä ihan minne vaan.
Lapsen ei tarvitse tapella huomiosta eikä sisarkateutta esiinny.
Voi keskittyä lapseen täysillä ja tukea joka käänteessä.
Perintöriitaa ei voi syntyä.
Miinuksena:
Kaikki tarjoukset ovat 2 aikuista + 2 lasta
Kun vanhemmat kuollevat niin voi olla yksinäistä.
Ei ole ihmistä jolla on samat kokemukset elämän varrelta.
Näin vain yhden lapsen vanhempana punnitsimme aikoinaan hyvät ja huonot puolet, päädyimme siihen että yksi on tarpeeksi koska molemmilla vanhemmilla on sen verran kipeitä kokemuksia siitä kun omat vanhemmat suosivat yhtä lasta muiden kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä suosittelen sitä toista. On ihan eri asia vaikka lähteä reissuun esim. Lomamatkalle tai uimaan lasten kuin yhden lapsen kanssa jos miettii sitä lapsen näkökulmasta. Lapselle on yhtä tylsää olla ainoa lapsi kuin aikuiselle lähteä reissuun ilman toista aikuista.
Useampi sisarus= Lapsi ei koe yksinäisyyttä
En keksi miinuksia, teillä tulisi vielä kaiken lisäksi aika pieni ikäero ja monen kohdalla lähipiirissä on 3-4v ikäero ollut rankka ja lapset lähinnä riitapukareita kun ei natsaa. Tuurista kiinni. Toinen lapsi kannattaa tehdä jos sellaisen vanhemmat haluaa, ei muusta syystä.
Meillä on kohta 5v poika eli pitkään takana yksilapsista elämää. Ihanaa on ollut, nyt tulossa toinen 5.5v ikäerolla ja mukavaa sekin. Tarkoin harkittu toinen :)
Plussat
- lapselle voi antaa käytännössä kaiken. Aikaa, huomiota, tavaraa. Ei tarvitse kokea sellaista riittämättömyyttä, että ei vaan jaksa olla enää läsnä lapsille ja tehdä kaikkia onnellisiksi.
- meneminen ja tuleminen on helppoa koska huolehdittavana on vaan yhden pikkuihmisen pissahädät ja päiväunet ja uhmat
- vanhemmat eivät rasitu, koska kun yhdellä lapsella on kaksi huoltajaa, molemmat saavat myös sitä omaa aikaa. Perheessä kaikki voivat hyvin.
- ainoan lapsen elämän on usein seesteistä, koska siitä puuttuvat sisarustappelut ja omien tarpeiden sivuuttaminen muiden sisarusten tarpeiden tieltä. Usein ainokaiset ovat rauhaa rakastavia yksilöitä.
- rahaa ja aikaa jää muuhunkin pienemmilläkin tuloilla. Pienet taaperot ei juu paljoa kuluta, odotahan kun alkavat harrastaa. Kun lauantai-aamuna nousee epäinhimillisen aikaisin että voi viedä lapsen pelireissuun, ja maksaa tästä lystistä itsensä kipeäksi, voi onnitella itseään että voi tämänkin harrastuksen lapselle tarjota, mutta että tän lapsen jälkeen ei jonossa odota seuraava lapsonen jonka pelireissut veis taas vuosikausia arvokkaista vapaapäivistä. Kun yksi kehitysvaihe on ohitettu, siitä on päästy kertakitumisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä suosittelen sitä toista. On ihan eri asia vaikka lähteä reissuun esim. Lomamatkalle tai uimaan lasten kuin yhden lapsen kanssa jos miettii sitä lapsen näkökulmasta. Lapselle on yhtä tylsää olla ainoa lapsi kuin aikuiselle lähteä reissuun ilman toista aikuista.
Me ollaan ihan normaaleja aikuisia ja nautitaan myös yksinmatkustelusta. Meidän 5v lapsi ei ole yhdelläkään reissulla valittanut yksinäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Useampi sisarus= Lapsi ei koe yksinäisyyttä
Yksinäisimmät lapset joita olen nähnyt, tulevat juuri isoista perheistä. Ei sisaruksesta ole korvaamaan lapselle sitä emotionaalista ja psyykkistä turvaa, mitä läsnäoleva vanhempi voi tarjota. Jos lapsia on liikaa vanhempien voimavaroihin nähden, niin lapset saa siinä lapsilaumassa olla ihan niin yksinäisiä ja surullisia ja huolissaan mitä ovat, aikuiset eivät enää jaksa nähdä niitä lapsen tarpeita. Lapset helposti suojelevat esimerkiksi masentuneita ja väsyneitä vanhempiaan omilta murheiltaan, yrittävät selvitä niistä yksin ja heistä tuntuu, ettei kukaan voi heitä auttaa eikä kukaan näe ja ymmärrä heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
+ Taloudellisempaa
+ Enemmän aikaa parisuhteelle (mielestäni tärkeää etenkin vauva-aikana)
+ Voi panostaa kunnolla tähän yhteen lapseen sekä tämän harrastuksiin
+ Pienemmät asuinkustannukset, ei välttämättä tarvitse isoa asuntoa. Mekin asuimme pitkään yksiössä ja tytön kasvettua muutimme kaksioon, jossa hän sai oman huoneen.
+ Matkustaminen helppoa, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin
+ Yleisesti ottaen helpompaa
- Sukulaisten, ystävien sekä muiden tuttujen ihmettelyt ja kyselyt: "koskas tyttö saa pikkusisaruksia?", "lapsi tarvitsee leikkikaverin!", "itsekästä tehdä vain yksi lapsi" jne.
- Esimerkiksi lomamatkat saattavat tuntua lapsesta tylsältä ilman samanikäistä seuraa (tosin, olen havainnut että ainoat lapset viihtyvät usein aikuisten seurassa melkein paremmin kuin oman ikäistensä kanssa, jos puhutaan kouluikäisistä lapsista)
- Kasvatus on oltava kohdillaan, ellei halua lapsesta "piloille hemmoteltua" minäminä-tyyppiä, joka on tottunut saamaan läpi missä tahansa asiassa (olemme koittaneet olla tarkkoja erityisesti tämän asian suhteen, sillä melko moni tuntemistani ainoista lapsista on aika itsekkäitä, valitettavasti)
- Vanhemman näkökulmasta ylihuolehtivaisuus, jatkuva kivi sydämellä ja ajatus siitä, että ainokaiselle tapahtuisi jotain
T. ainoan lapsen äiti
Mutta ainokaisen äiti, minä olen tavannut enemmän huonosti kasvatettuja sisaruksellisia lapsia kuin ainokaisia. Syykin selvä: heitä on enemmän ja monilla ei ole kasvatustaitoja, lapsiluvulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa.
Ja se ei poista pelkoa siitä että lapselle tapahtuu jotain vaikka olisi useampi - enempi lapsia, enempi huolia.
Vielä yhden äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1 lapsi menettelee mutta LAPSETTOMUUS voittaa mennen tullen
+ aikaa jää lapselle riittävästi
+ lapsesta tulee itsenäisempi ja rohkeampi usein, koska ei ole tukea tai apua sisaruksista.
+ helppo reissata yhden kanssa
+ enemmän rahaa lapsen harrastuksiin, jos vain yhdelle pitää kustantaa
+ rauhallinen koti, kun lapsia vain yksi
- kavereiden puute
- lapsi saa välillä,liikaakin huomioita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
+ Vähemmän meteliä, riitelyä, tappelua, kotitöitä, valvottuja öitä, rahan menoa, väsymystä ja harrastuksiin viemistä
+ Itse koen, että olisin äitinä parempi jos lapsia olisi vain yksi. Nyt joskus väsyttää enkä jaksa panostaa aivan kaikkea jokaiseen ongelmaan tai mielipahaan
+ Helppo matkustaa tai saada lapselle hoitopaikka siksi aikaa kun itse matkustaa
+ Omaa aikaa ihan toisella tavalla kuin jos lapsia on useampia
+ Vain yhdet uhma- ja murrosiät
- Lapsi ei koe sisarusten tuomaa iloa. Täällä aina pauhataan, ettei sisaruksista ole toisilleen aikuisena välttämättä mitään iloa, mutta itse katson, että se on myös pitkälti kasvatuskysymys. Lapsille voi opettaa, että perhe on tärkein, toisista pidetään huolta vaikka tapahtuisi mitä ja aina autetaan toisiamme
- Lapsilla on seuraa sisaruksista. Vaikka lapsilla olisi omia kavereita, on kivaa, että lomilla löytyy myös kotoa aina joku, jonka kanssa leikkiä
- Jaettu ilo on kaksinkertainen. Vaikka miten yrittäisin, en pysty samastumaan lasten vitseihin tai kokemaan asioita yhtä hauskoiksi kuin lapset toisilleen (nimimerkillä tuolla kaikki kolme nyt nauraa räkättää muistipeliä pelatessaan)
- Useamman lapsen kanssa saa kokea, millaista on olla vanhempi erilaisille persoonille
- Sisarukset tuovat turvaa toisilleen. Tai ainakin meillä näin on ollut. Joskus jäivät päivähoitoon kaikki kolme käsikkäin vilkuttamaan tai iltaisin voi mennä sisaruksen viereen nukkumaan jos pelottaa ja veli tai sisko silittää kunnes uni tulee (vanhempi kun kuitenkin haluaa, että lapsi nukahtaa ilman aikuisen jatkuvaa läsnäoloa).
Välillä ainokainen vaatii huomiota, mutta kun se keskittyy omiin puuhiinsa tai lähtee kaverille on kotona ihanan hiljaista.
Kavereita ja serkkua saa mukaan puistoon, uimaan, kesän pikku reissuille ihan vaan pyytämällä. Ja teossun jälkeen ne saa palauttaa kotiinsa.
Itsellä on 4v vanhempi veli. Parikymppisinä oltiin läheisiä, nyt nelikymppisenä nähdään vain omien vanhempien hautajaisissa...eli ei se sisaruskaan sitä yksinäisyyttä poista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En keksi miinuksia, teillä tulisi vielä kaiken lisäksi aika pieni ikäero ja monen kohdalla lähipiirissä on 3-4v ikäero ollut rankka ja lapset lähinnä riitapukareita kun ei natsaa. Tuurista kiinni. Toinen lapsi kannattaa tehdä jos sellaisen vanhemmat haluaa, ei muusta syystä.
Meillä on kohta 5v poika eli pitkään takana yksilapsista elämää. Ihanaa on ollut, nyt tulossa toinen 5.5v ikäerolla ja mukavaa sekin. Tarkoin harkittu toinen :)
Millä logiikalla ikäero olisi "aika pieni" tai pienempi kuin tuo 3-4 vuotta, jos esikoinen on parivuotias ja toista harkitaan?
Vierailija kirjoitti:
+ Vähemmän meteliä, riitelyä, tappelua, kotitöitä, valvottuja öitä, rahan menoa, väsymystä ja harrastuksiin viemistä
+ Itse koen, että olisin äitinä parempi jos lapsia olisi vain yksi. Nyt joskus väsyttää enkä jaksa panostaa aivan kaikkea jokaiseen ongelmaan tai mielipahaan
+ Helppo matkustaa tai saada lapselle hoitopaikka siksi aikaa kun itse matkustaa
+ Omaa aikaa ihan toisella tavalla kuin jos lapsia on useampia
+ Vain yhdet uhma- ja murrosiät
- Lapsi ei koe sisarusten tuomaa iloa. Täällä aina pauhataan, ettei sisaruksista ole toisilleen aikuisena välttämättä mitään iloa, mutta itse katson, että se on myös pitkälti kasvatuskysymys. Lapsille voi opettaa, että perhe on tärkein, toisista pidetään huolta vaikka tapahtuisi mitä ja aina autetaan toisiamme
- Lapsilla on seuraa sisaruksista. Vaikka lapsilla olisi omia kavereita, on kivaa, että lomilla löytyy myös kotoa aina joku, jonka kanssa leikkiä
- Jaettu ilo on kaksinkertainen. Vaikka miten yrittäisin, en pysty samastumaan lasten vitseihin tai kokemaan asioita yhtä hauskoiksi kuin lapset toisilleen (nimimerkillä tuolla kaikki kolme nyt nauraa räkättää muistipeliä pelatessaan)
- Useamman lapsen kanssa saa kokea, millaista on olla vanhempi erilaisille persoonille
- Sisarukset tuovat turvaa toisilleen. Tai ainakin meillä näin on ollut. Joskus jäivät päivähoitoon kaikki kolme käsikkäin vilkuttamaan tai iltaisin voi mennä sisaruksen viereen nukkumaan jos pelottaa ja veli tai sisko silittää kunnes uni tulee (vanhempi kun kuitenkin haluaa, että lapsi nukahtaa ilman aikuisen jatkuvaa läsnäoloa).
Muuten hyvä pointteja, mutta tuohon viimeiseen kohtaan toteaisin, että varmasti vanhemmista on seuraa ja läheisyyttä ainokaisille. Meillä kaksi lasta, ja kumpikin saa jakamattoman huomion nukahtamishetkellä. Siksi kolmatta ei tule ainakaan vielä.
Vierailija kirjoitti:
- Sisarukset tuovat turvaa toisilleen. Tai ainakin meillä näin on ollut. Joskus jäivät päivähoitoon kaikki kolme käsikkäin vilkuttamaan tai iltaisin voi mennä sisaruksen viereen nukkumaan jos pelottaa ja veli tai sisko silittää kunnes uni tulee (vanhempi kun kuitenkin haluaa, että lapsi nukahtaa ilman aikuisen jatkuvaa läsnäoloa).
Eivät kaikki vanhemmat halua että lapsi nukahtaa itsekseen. Meillä täysin päin vastoin. Kaksi lasta, toinen vanhemmista nukuttaa toisen ja toinen toisen. Pidän päivän tärkeimpänä hetkenä sitä, että kaikessa rauhassa käydään läpi päivän ilot ja surut, hassutellaan ja höpötellään ihan kahdestaan lapsen kanssa, niin että kaikki huomio on sen hetken vain ja ainoastaan siinä lapsessa. Vaikka päivä olisi ollut lapselle raskaskin, niin ainakin se päättyy aina hyvin. Minusta on aina ollut aivan ihanaa pistää lapsi nukkumaan. Laulaa, piirtää selkään, keksiä yhdessä tarinoita. En ole mitenkään hirveän hyvä äiti muuten, usein väsynyt ja haluaisin olla rauhassa, mut siihen sentään minäkin pystyn, että sen yhden hetken päivässä voin näyttää lapselle että lapsi on minulle tärkein ja kuuntelen kaiken mitä hän haluaa kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Sisarukset tuovat turvaa toisilleen. Tai ainakin meillä näin on ollut. Joskus jäivät päivähoitoon kaikki kolme käsikkäin vilkuttamaan tai iltaisin voi mennä sisaruksen viereen nukkumaan jos pelottaa ja veli tai sisko silittää kunnes uni tulee (vanhempi kun kuitenkin haluaa, että lapsi nukahtaa ilman aikuisen jatkuvaa läsnäoloa).
Eivät kaikki vanhemmat halua että lapsi nukahtaa itsekseen. Meillä täysin päin vastoin. Kaksi lasta, toinen vanhemmista nukuttaa toisen ja toinen toisen. Pidän päivän tärkeimpänä hetkenä sitä, että kaikessa rauhassa käydään läpi päivän ilot ja surut, hassutellaan ja höpötellään ihan kahdestaan lapsen kanssa, niin että kaikki huomio on sen hetken vain ja ainoastaan siinä lapsessa. Vaikka päivä olisi ollut lapselle raskaskin, niin ainakin se päättyy aina hyvin. Minusta on aina ollut aivan ihanaa pistää lapsi nukkumaan. Laulaa, piirtää selkään, keksiä yhdessä tarinoita. En ole mitenkään hirveän hyvä äiti muuten, usein väsynyt ja haluaisin olla rauhassa, mut siihen sentään minäkin pystyn, että sen yhden hetken päivässä voin näyttää lapselle että lapsi on minulle tärkein ja kuuntelen kaiken mitä hän haluaa kertoa.
Nukutan ja peittelen siis itsekin kaikki kolme lasta erikseen. Siihen kuluu kyllä aikaa ihan mukavasti. Tarkoitin, että tämän jälkeen en jaksa olla siinä vieressä puolta tuntia, mitä esim. esikoisella menee aikaa nukahtamiseen valojen sammuttamisen jälkeen. Silloin hän voi sipsuttaa esim. veljen viereen ja veli jaksaa sitten silitellä niin kauan kunnes nukahtaa. Toisin sanoen, ei tarvitse nukkua yksin jos ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Sisarukset tuovat turvaa toisilleen. Tai ainakin meillä näin on ollut. Joskus jäivät päivähoitoon kaikki kolme käsikkäin vilkuttamaan tai iltaisin voi mennä sisaruksen viereen nukkumaan jos pelottaa ja veli tai sisko silittää kunnes uni tulee (vanhempi kun kuitenkin haluaa, että lapsi nukahtaa ilman aikuisen jatkuvaa läsnäoloa).
Eivät kaikki vanhemmat halua että lapsi nukahtaa itsekseen. Meillä täysin päin vastoin. Kaksi lasta, toinen vanhemmista nukuttaa toisen ja toinen toisen. Pidän päivän tärkeimpänä hetkenä sitä, että kaikessa rauhassa käydään läpi päivän ilot ja surut, hassutellaan ja höpötellään ihan kahdestaan lapsen kanssa, niin että kaikki huomio on sen hetken vain ja ainoastaan siinä lapsessa. Vaikka päivä olisi ollut lapselle raskaskin, niin ainakin se päättyy aina hyvin. Minusta on aina ollut aivan ihanaa pistää lapsi nukkumaan. Laulaa, piirtää selkään, keksiä yhdessä tarinoita. En ole mitenkään hirveän hyvä äiti muuten, usein väsynyt ja haluaisin olla rauhassa, mut siihen sentään minäkin pystyn, että sen yhden hetken päivässä voin näyttää lapselle että lapsi on minulle tärkein ja kuuntelen kaiken mitä hän haluaa kertoa.
Puit hyvin sanoiksi juuri sen, mitä en osannut tai jaksanut selittää! Iltahetki on meilläkin päivän tärkein hetki, enkä usko että sisarukset voisivat keskinäisellä läheisyydellään sitä korvata. T. 16.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keksi miinuksia, teillä tulisi vielä kaiken lisäksi aika pieni ikäero ja monen kohdalla lähipiirissä on 3-4v ikäero ollut rankka ja lapset lähinnä riitapukareita kun ei natsaa. Tuurista kiinni. Toinen lapsi kannattaa tehdä jos sellaisen vanhemmat haluaa, ei muusta syystä.
Meillä on kohta 5v poika eli pitkään takana yksilapsista elämää. Ihanaa on ollut, nyt tulossa toinen 5.5v ikäerolla ja mukavaa sekin. Tarkoin harkittu toinen :)
Millä logiikalla ikäero olisi "aika pieni" tai pienempi kuin tuo 3-4 vuotta, jos esikoinen on parivuotias ja toista harkitaan?
Tässä tarkoitetaan aika pieni ikäero = 3-4v. Siinä on oikeasti hommaa uhmiksen ja vauvan kanssa.
Alue: Aihe vapaa
monilapsinen perhe:
+jos sisaruksia, oppii lapsi yhteistyötaitoja ja sen että kaikkea ei voi saada vaan esim. karkit on jaettava monelle
+lapsista seuraa toisilleen!
+aikuisiällä kun teistä aika jättää, on sukulaisia (sisarukset) vielä jäljellä
yksilapsinen perhe:
- lapsi saa kaiken haluamansa -> lellitty
- ei joudu tekemään yhteistyötä -> päällepäsmäri
- jos yksinäinen koulussa, niin kotonakaan ei ole kavereita eli sisaruksia