Yksinhuoltajan pienet ihanat asiat arjessa ketju!

Mutta jättäkäämme provosoijat omaan arvoonsa, katkeruus paistaa kilometrin päähän.

Muistan kun lapsi nyt jo hieman vanhempi oli mummin kanssa jutellut, että äiteinpäivänä tee sitten äitille aamupalaa 😁.

Laps oli tuolloin n. 5v. Käski mun oottaa sängyssä. Toi siis petiin paahtoleivän jonka päällä oli ainakin sentti margariinia, keskellä puolikas tomaatti ja leivän ympärille oli "istuttanut" siihen voihin mustia oliiveja 😁. Pakkohan se oli syödä, ihana!

Vierailija kirjoitti:

Onpa katkeraa porukkaa tänään näppiksillä... Ihan on pakko lähes jokaiseen aloitukseentai aloittajaan käydä jotain härppimässä.

Käyttäytyjä ja käytöksen mahdollistaja. Tämäkään aloittaja ei keksinyt mitään uutta aiemmin sanottuun vaan veti hihastaan katkeruudeen kitkerään höttön, johon vastattiin samalla mitalla takaisin. Tyttömaiseen tapaan hän  katsoi lempeäsi hymyillen nenävarttaan pitkin erilaista mielipidettä, kun olisi voinut jättää sen ihan omaan arvoonsa. 

Yksinhuoltajasuus ei taida olakkaan niin raskasta ja yksinäistä kun aina annetaan olettaa. Iloa kannattaakin hakea jonkun muun asian kautta kun se parisuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Mutta jättäkäämme provosoijat omaan arvoonsa, katkeruus paistaa kilometrin päähän.

Muistan kun lapsi nyt jo hieman vanhempi oli mummin kanssa jutellut, että äiteinpäivänä tee sitten äitille aamupalaa 😁.

Laps oli tuolloin n. 5v. Käski mun oottaa sängyssä. Toi siis petiin paahtoleivän jonka päällä oli ainakin sentti margariinia, keskellä puolikas tomaatti ja leivän ympärille oli "istuttanut" siihen voihin mustia oliiveja 😁. Pakkohan se oli syödä, ihana!

5v. ei osaa tehdä voileipää, onpa hauskaa. Siinä näkee, että kädettömiä lapsia kasvaa yskinhuoltaja perheissä. Hymiöitä keventämään tunnelmaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa katkeraa porukkaa tänään näppiksillä... Ihan on pakko lähes jokaiseen aloitukseentai aloittajaan käydä jotain härppimässä.

Käyttäytyjä ja käytöksen mahdollistaja. Tämäkään aloittaja ei keksinyt mitään uutta aiemmin sanottuun vaan veti hihastaan katkeruudeen kitkerään höttön, johon vastattiin samalla mitalla takaisin. Tyttömaiseen tapaan hän  katsoi lempeäsi hymyillen nenävarttaan pitkin erilaista mielipidettä, kun olisi voinut jättää sen ihan omaan arvoonsa. 

Yksinhuoltajasuus ei taida olakkaan niin raskasta ja yksinäistä kun aina annetaan olettaa. Iloa kannattaakin hakea jonkun muun asian kautta kun se parisuhteen.

Akkamaiseen ja ämmämäiseen tapaan jonkun piti tulla katkerana tilittämään eikä jättää positiivista aloitusta omaan arvoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta jättäkäämme provosoijat omaan arvoonsa, katkeruus paistaa kilometrin päähän.

Muistan kun lapsi nyt jo hieman vanhempi oli mummin kanssa jutellut, että äiteinpäivänä tee sitten äitille aamupalaa 😁.

Laps oli tuolloin n. 5v. Käski mun oottaa sängyssä. Toi siis petiin paahtoleivän jonka päällä oli ainakin sentti margariinia, keskellä puolikas tomaatti ja leivän ympärille oli "istuttanut" siihen voihin mustia oliiveja 😁. Pakkohan se oli syödä, ihana!

Provoilu on sen verran tunneköyhää, että ei se herätä edes katkeruuden tunteita. :D 

Lisää 😊. Ei anneta ankeuttajien pilata tunnelmaa eikä lähdetä jankkaukseensa mukaan. Joillakin kun ei ole näköjään mitään hyvää sanottavaa edes lapsistaan 😞

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11. Kuulostat suorittajalta ja katkeralta. Itselläni pahin on ainakin sen toisen aikuisen puuttuminen ja iltaisin läheisyyden kaipuu, aikuisen kosketus. Lapset ovat ihania kyllä, mutta olisi se niin paljon helpompaa kun olisi se isä jonka kanssa elää tämä läpi. Rauha hänen sielulleen.

Voisitko kuitenkin jättää tämän positiivisena aloitetun ketjun rauhaan, kun sinulla ei ole muuta sanottavaa kuin oma erinomaisuutesi 😊.

Yksinhuoltajuus muuttuikin leskeydeksi. Värikynät ovatkin oikein oivallinen ja mielenkiintoinen lelu aikuistenkin käyttöön. Hyvää päivän jatkoa sinulle! :)

Hmm...mä olen aina luullut että leski se nimen omaan onkin yksinhuoltaja...

 

Lapset ovat jo sen verran isoja, ettei sellaisia "pieniä ilonaiheita" enää tule.

Mutta ihan pelkkä arki on niin juhlaa ns. parisuhteen jälkeen. Ihan joka aterialla, jossa kohtaan fiksut ja pärjäävät lapseni ja keskustellaan päivästä, maailmantilanteesta tai vaikka männäviikon putouksesta olen kiitollinen näistä ihanista ihmisistä, omasta laumastani.

Varmasti hyvä perhe-elämä voisi sisältää kaksikin vanhempaa. Meillä näin ei käynyt.

Parasta on, että voin puhua lasteni kanssa ja pohtia asioita heidän näkökulmastaan. Isänsä olisi jo tässä vaiheessa keskeyttänyt ja alkanut pitää luentoa omasta maailmankuvastaan.

Saan tehdä lapsille voileivän, ilman että minua arvostellaan pilalle hemmottelemisesta. Minulla on oikeus lähestyä teini-ikäistä voileivällä, koska häntä ei enää napata syliinkään.