yh-sinkkuystäväni aloitti suhteen perheellisen miehen kanssa. olen surullinen.
En pysty iloitsemaan ystäväni rakkaudesta vaan tunnen että epäilen hänen moraaliaan. Avioparille tuli ero, 2 lasta (samanikäiset kuin omani) jäivät ilman perhettä. Ystäväni jatkaa suhdetta, mutta hänellä olisi ollut mahdollisuus sanoa ei. Ja näin omalta osaltaan olla rikkomatta perhettä. Ehkä tuo mies ei olisi eronnut, jos uutta naista ei olisi ollut saatavilla niin helposti. Mutta kun kuului klick.... Valitettavasti ystäväni osakkeet silmissäni laskivat rajusti. Enkä ehkä ollut halunnut uskoa, että shit happens ihan näin lähipiirissä. Tietysti kävi mielessä myös ajatus, että niin voi käydä myös mulle. Ja siis jätetyn vaimon näkökulmasta. Nyt omaa hyvää liittoa takana 17 vuotta.
Kommentit (38)
Niin, ja tuntuu että kyllä niitä valmiiksi eronneita on nykyisin niin riittämiin, että niistä voisi valita. Vaikuttaa, että ystäväni ei halunnut jonkun " ylijäämää" vaan halusi " voittaa" ja ottaa itselleen miehen, joka siis jo eli perhe-elämää taloineen, autoineen, koirineen ja kissoineen. Ikävä kyllä uskon, että ystäväni halusi "valmiin paketin" eikä niin, että rakentaisi kyseisen kuvion itse vapaan miehen kanssa. Tähänkin asti hän on ollut melkoisen nirso.
En enää tunne häntä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reilumpaa olisi että mies eroa ja sitten vasta ryhdytään uuteen suhteeseen. Mutta täälläkin kuulee, mutta kun minä rakastuin ja en voinut tunteille mitään. Tämä voi ja on varmasti totta, mutta miksi pitää sitten harrastamaan seksiä tämän ihana miehen kanssa. Miksi sitä ei voi odottaa kunnes mies on eronnut vaimosta. Silloinhan se on ihan ok. Mitään varsinaista väärää ei ole tehty. Mieti miltä sinusta tuntuisi kun saisit tietää, että mies on pettänyt sinua monta kuukautta ennen kuin sano, että se oli nyt tässä. Mies tekee väärin, ja miten voit olla sitten niin varma että se ei tee samaa sinulle?
Voi olla vaikeita vaimoja, mutta suurin osa on varmasti ihan normaaleja naisia, jolle tämäkin tieto voi olla likaa.
Älä tee mitään semmoista toiselle jota et halua sinulle tapahtuvan.
Aivan, pettämisvaiheessa nimenomaan kokeillaan, roihahtaako se liekki täysillä vai hiipuuko kuitenkin, jolloin jatkaisi liittoa entisensä kanssa? Ei juuri kukaan uskalla tehdä niin, että eroaisi ensin, koska silloinhan voisi jäädä tyhjän päälle.
Niin no, kyllä se puolisosta on yleensä karumpaa tulla jätetyksi pelkän mahdollisuuden vuoksi eikä käytännössä testatun rakkauden. Etenkin jos on parikymmentä vuotta liittoa takana.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ja tuntuu että kyllä niitä valmiiksi eronneita on nykyisin niin riittämiin, että niistä voisi valita. Vaikuttaa, että ystäväni ei halunnut jonkun " ylijäämää" vaan halusi " voittaa" ja ottaa itselleen miehen, joka siis jo eli perhe-elämää taloineen, autoineen, koirineen ja kissoineen. Ikävä kyllä uskon, että ystäväni halusi "valmiin paketin" eikä niin, että rakentaisi kyseisen kuvion itse vapaan miehen kanssa. Tähänkin asti hän on ollut melkoisen nirso.
En enää tunne häntä.
Ap
Etkö vain voi ajatella, että ystäväsi rakastui ja teki yhden hieman moraalisesti kyseenalaisen valinnan ilman mitään "valmis paketti" -ajatuksia. Harva tuskin innostuu ajatuksesta uuden puolison vihamielisistä teini-ikäisistä lapsista paketissa.
Oletko itse tehnyt elämässäsi jotain moraalitonta - aivan varmasti. Määrittääkö tämä moraaliton teko koko moraalisi tason? Haluatko tulla mitatuksi tämän yhden teon mukaan vai oletko kenties laajempi persoona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n todellakin kannattaisi keskittyä omaan liitoonsa. Ap:n ystävä siis rakastui, samoin hänen uusi miesystävänsä. Miehenkään moraali ei kestänyt sivusuhteilua, vaan hän analysoi tilanteen ja erosi.
Perheen hajoaminen on ikävää, mutta ehkä miehen liitto oli tien päässä muutenkin?
Parisuhteet ovat aina epävarmoja ja itse voi päättää vain omasta sitoutumisestaan. Ap:n ei kannata tuomita muita omien pelkojensa vuoksi.
Juuri näin. Tällaisissa asioissa ei kannata puuttua toisten asioihin eikä niitä mielessään vatvoa, koska ei voi tietää koko kuvaa.
Oma avioliittoni muuten alkoi aikanaan vähän samalla tavalla kuin ap:n ystävän suhde. Tapasimme työkavereina, ja kun miehellä oli avioliittohuolia, niin joskus niille kuuntelijana olin baarissa työpäivän jälkeen. Vähitellen me vaan rakastuttiin, ja mies päätyi eroon. Mutta oli siinä suhteessa paljon vikaa ennenkin, kun niin paineissa mies oli, että työkaverille tuopin ääressä täytyi vuodattaa ahdistuksiaan... Nyt, 10 vuotta myöhemmin, molemmat eronneista on taatusti onnellisempia kuin ennen. Mieheni entisellä vaimollakin on hänelle paljon miestäni sopivampi puoliso, ja yhteinen uusi lapsi tämän kanssa. Mieheni ja eksänsä tytär ei vaikuta yhtään traumatisoituneelta eron takia myöskään. Monta kertaa sanoi että on hyvä kun äiti ja isä ei asu enää yhdessä, kun ne aina riiteli.
Ja sekö oikeuttaa lähennellä varattua, perheellistä miestä, että sinäkin olet tehnyt niin? Varattu on varattu ja naimisissa oleva on naimisissa oleva kunnes eropaperit on jätetty. Niin kauan niitä omia halujaan voi ohjailla ja odottaa vihreää valoa. Kuinka voitte luottaa mieheen, joka jo kerran on pettänyt ja jättänyt vaimonsa? Luultavasti pettää ja jättää uudenkin, siis sinut.
Niin no, teknisesti ottaen ei petetty, koska emme olleet yhdynnässä tai edes suudelleet ennen kuin ero oli selvä. Mutta kyllä rakastuimme toisiimme yhä syvemmin, puhuimme tuntikausien puheluita jne.
Eikä minun tarvitse mitenkään luottaa mieheeni. Hän on täysin vapaa, kuten minäkin. Ei minun kanssani toki tarvitse olla jos ei enää halua, sehän olisi kamala vankila. Minä pärjään, jos niin käy, yksin, tai löydän jonkin toisen. Niin kauan kuin me olemme yhdessä, nautin siitä, mutta en mitenkään pelkää sitä, jos se joskus loppuu.
Vastenmielisiä ihmisiä molemmat, laita välit poikki kokonaan. Näin olen itse tehnyt vastaavissa tapauksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, ja tuntuu että kyllä niitä valmiiksi eronneita on nykyisin niin riittämiin, että niistä voisi valita. Vaikuttaa, että ystäväni ei halunnut jonkun " ylijäämää" vaan halusi " voittaa" ja ottaa itselleen miehen, joka siis jo eli perhe-elämää taloineen, autoineen, koirineen ja kissoineen. Ikävä kyllä uskon, että ystäväni halusi "valmiin paketin" eikä niin, että rakentaisi kyseisen kuvion itse vapaan miehen kanssa. Tähänkin asti hän on ollut melkoisen nirso.
En enää tunne häntä.
Ap
Etkö vain voi ajatella, että ystäväsi rakastui ja teki yhden hieman moraalisesti kyseenalaisen valinnan ilman mitään "valmis paketti" -ajatuksia. Harva tuskin innostuu ajatuksesta uuden puolison vihamielisistä teini-ikäisistä lapsista paketissa.
Oletko itse tehnyt elämässäsi jotain moraalitonta - aivan varmasti. Määrittääkö tämä moraaliton teko koko moraalisi tason? Haluatko tulla mitatuksi tämän yhden teon mukaan vai oletko kenties laajempi persoona?
"Valmis paketti" ajatus lähtee ehkä siitä, että ystävälläni on yksi 7-vuotias lapsi ja tämä on isällään hyvin satunnaisesti. Eli hänen oma lapsensa muuttaisi mukana tähän valmiiseen pakettiin ja saisi sisaruksia ( joista ystäväni on avoimesti haaveillut). Ystäväni lähentelee iältään 45 vuotta eli yhteisen vauvan saaminen alkaa olla hankalampaa (ei ehkä edes toiveissa).
Varmasti olen tehnyt moraalittomia asioita itsekin. Perhe on kuitenkin asia, joka mielestäni on erittäin Arvokas ja perustavaa laatua oleva elämän osa-alue. Sen rikkominen tai siihen osasyyllisenä oleminen ei ole olankohautuksella ohitettavissa oleva pikkurike. Ei siis verrattavissa alaikäisenä tupakointiin tai kahden sinkun väliseen yhdenyönsuhteeseen joka perustuu pelkkään seksiin.
En vain osaa enää suhtautua ystävääni samana ihmisenä. Hän tuntuu teeskentelijältä. Ehkä ollut epärehellinen muissakin jutuissa. Mistään en voi tietää.
Ap
Ap projisoi omia pelkojaan vihaamalla ystäväänsä. Viha voi olla myös voimaannuttavaa. T. Terapeutti
.
Nähdessäni kyseisen miehen, näen pettäjän, en ihanaa ja raamikasta miestä, ystäväni rakastettua. Ikävää.
Ap[/quote]
Että vitutta kun ei sinun kanssasi pettänyt?
Kyllä tulee kunnioittaa toisten perhe-elämää ja avioliittoa.
Vapaita ihmisiä on yllin kyllin, kumppania vailla. Löytyy varmasti sieltä yksinäisten joukosta sopiva kaveri, ettei tarvitse kenenkään perhettä rikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tulee kunnioittaa toisten perhe-elämää ja avioliittoa.
Vapaita ihmisiä on yllin kyllin, kumppania vailla. Löytyy varmasti sieltä yksinäisten joukosta sopiva kaveri, ettei tarvitse kenenkään perhettä rikkoa.
Mieshän tässä perheensä rikkoi.
Vanhempani erosivat aikanaan samasta syystä: isä rakastui toiseen ja petti äitiäni. Ajattelin äitipuolestani silloin juuri noin: perheenrikkoja, kunnes opimme sisaruksineen hyväksymään äitipuolenkin osaksi perhettä ja nyt vuosia myöhemmin en osaa edes kuvitella vanhempiani yhteen. Molemmat löysivät onnensa ja siitä olen iloinen.
Vanhempien ero ei tietenkään ollut pahimmassa teini-iässä mikään kiva juttu ja kesti siitä toipua meidän kaikkien, mutta me sisarukset olemme pystyneet muodostamaan omat ihmissuhteemme ja oppineet miten asioita ei tulisi hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tulee kunnioittaa toisten perhe-elämää ja avioliittoa.
Vapaita ihmisiä on yllin kyllin, kumppania vailla. Löytyy varmasti sieltä yksinäisten joukosta sopiva kaveri, ettei tarvitse kenenkään perhettä rikkoa.
Mieshän tässä perheensä rikkoi.
Vanhempani erosivat aikanaan samasta syystä: isä rakastui toiseen ja petti äitiäni. Ajattelin äitipuolestani silloin juuri noin: perheenrikkoja, kunnes opimme sisaruksineen hyväksymään äitipuolenkin osaksi perhettä ja nyt vuosia myöhemmin en osaa edes kuvitella vanhempiani yhteen. Molemmat löysivät onnensa ja siitä olen iloinen.
Vanhempien ero ei tietenkään ollut pahimmassa teini-iässä mikään kiva juttu ja kesti siitä toipua meidän kaikkien, mutta me sisarukset olemme pystyneet muodostamaan omat ihmissuhteemme ja oppineet miten asioita ei tulisi hoitaa.
Kyllä, totta on että mies petti. Mutta juuri TÄMÄN kyseisen pettamisyrityksen ystäväni olisi pystynyt estämään. Ehkä mies olisi pettänyt vaimoaan jonkun muun kanssa, ehkä ei. Mutta se ystäväni, jonka aiemmin tunsin, ei olisi auttanut perheellistä miestä pettämään vaan kääntänyt selkänsä, naurahtanut ja sanonut, että palataan asiaan kun ero on selvä. Sen verran suoraselkäisyyttä tästä naisesta on ennen löytynyt. Mutta nyt näyttää oman edun tavoittelu olla toisen perhe-elämän kunnioittamista tärkeämpää. Olen siis pettynyt ystävääni. Luulin tuntevani hänet. Nyt tunnen itsenikin petetyksi, olen ollut ystävä ihmiselle, jolla on ollut salasuhde jo kuukausia. Ehkä ei ole puhtaat jauhot pussissa ystävyydenkään kanssa. Olenko minäkin ollut hänen ystävänsä vain, koska hän on saanut siitä jotain etua ja apua?
Ap
Ap
Miten nämä tapahtumat nyt aikataulullisesti menikään? Sanoit että perhe muutti erilleen jo kesällä ja ystäväsi on tapaillut miestä jo kuukausia. Nythän on marraskuu. Pitkästä liitosta harvoin lähdetään parin päivä n mietinnällä, joten olisiko ero ollut puheena jo ennen poismuuttoa? Jos näin on, ja suhde ystävääsi on syventynyt tänä aikana / jälkeen, ei mielestäni tässä ole moraalisesti mitään arvelluttavaa. Ja jos suhde on alkanut jo aiemmin, niin ehkä molemmat vain rakastuivat. Jos avioparin suhde olisi ollut täysin kunnossa, ei väliin olisi mahtunut muita.
Ystäväsi on rakastunut, ole onnellinen hänen puolestaan ja pyri pitämään oma liittosi kunnossa, että et ainakaan itse rakastuisi muihin. Joskus elämä heittää eteen yllättäviä asioita, joista varsinkin rakkaudella on todella iso voima.
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä tapahtumat nyt aikataulullisesti menikään? Sanoit että perhe muutti erilleen jo kesällä ja ystäväsi on tapaillut miestä jo kuukausia. Nythän on marraskuu. Pitkästä liitosta harvoin lähdetään parin päivä n mietinnällä, joten olisiko ero ollut puheena jo ennen poismuuttoa? Jos näin on, ja suhde ystävääsi on syventynyt tänä aikana / jälkeen, ei mielestäni tässä ole moraalisesti mitään arvelluttavaa. Ja jos suhde on alkanut jo aiemmin, niin ehkä molemmat vain rakastuivat. Jos avioparin suhde olisi ollut täysin kunnossa, ei väliin olisi mahtunut muita.
Ystäväsi on rakastunut, ole onnellinen hänen puolestaan ja pyri pitämään oma liittosi kunnossa, että et ainakaan itse rakastuisi muihin. Joskus elämä heittää eteen yllättäviä asioita, joista varsinkin rakkaudella on todella iso voima.
Olivat alkaneet tapailla joskus keväällä ja ystäväni mukaan Heidän tapailunsa oli (yksi?) syy eroon. Eli tämän suhteen oli Kai rehellinen. Kesällä ex-vaimo teki vielä töitä tällä paikkakunnalla mutta elokuussa lapset aloittivat koulun, kaukana täältä. Eli kai asuivat perheenä lomiin asti. Luultavasti käytännön syistä, sillä muutto oli oikeasti kauas.
Ap
En minäkään osannut arvostaa ystävääni, joka oli salasuhteessa naimisissa olevaan vuoden ennen kuin mies päätti erota. Petyin juuri tuohon salatoimintaan eli mies oli "töissä", "työmatkalla", "poikien kanssa kalastamassa" jne useita kertoja kuukaudessa, kun vaimo hoiti kodin ja lapset, oman työnsä, järjesti lapsille synttärikemut ja hankki joululahjat, kuskasi harrastuksiin ja hoiti kotityöt ja kehtasi vielä nalkuttaa kotona, kun mies oli aina poissa. Ystäväni kertoi naureskellen, miten vaimoa tympi ja oli taas ollut niin raivoissaan ja että kuka tuollaisen mörököllin kanssa haluaisi edes asua, kun taas ystäväni oli tietysti hehkeä, kaunis, huoleton, seikkailunhaluinen eikä hänen tarvinnut pestä miehen pyykkiä tai kokata tai siivota tai hoitaa lapsia yksin.
Ystäväni suuttui, kun avauduin siinä vaiheessa, kun mies päätti erota ja valita tämän hehkeän salasuhteen arkisen vaimon sijaan. Sanoin suoraan, ettei hän ole elänyt miehen kanssa arkea eikä ole joutunut tekemään kaikki kotityöt ja lastenhoidot yksin ja että ei hänkään olisi hehkeä ja raikas, jos mies huitelisi "työmatkoilla" ja hän itse raataisi kotona yksin. Ystäväni mielestä olin kohtuuton ja naurettava, koska oli kuulemma vaimon valinta olla arkinen. Minusta oli ystäväni valinta luoda valheellinen illuusio parisuhteesta.
Välit meni poikki, mutta nyt kuulin yhteiseltä tutulta, ettei se vauva-arki olekaan ystävästäni niin hehkeää mustasukkaisten lapsipuolten vielä sotkiessa kotia joka toinen viikonloppu. Tosin ne lapset ovat karmean exän huonosti kasvattamia ja ilman tätä karmeaa exää ja hänen karmeita kakaroitaan kuulemma elämä hymyilisi. Kenelle se hymyilisi, jos ei olisi ollut ystäväni luomaa valheilluusiota arjesta hänen kanssaan?
Luulen, että se ex selviää tästä kuviosta loputa parhaiten. Hän pääsi eroon epäluotettavasta miehestä, josta ei ole lapsiperhearkeen, joka ei osaa tukea eikä auttaa ja jolla ei taida olla kovinkaan paljon mielenkiintoa osallistua arkeen. Ystävästäni tulee ennen pitkään se nalkuttava ja ankea vaimo. Mies etsii uutta illuusion luojaa. Ennemmin tai myöhemmin.
Oikea ystävä ei kirjoittele kommentteja täällä tai muuallakaan. Pysyy ystävänä tämän valinnoista huolimatta. Hän elää omaa elämäänsä, tee sinäkin niin.
En usko että minunkaan ystäväni tuollaista tekisi. Niin on ainakin puhuttu, että varattuihin ei kosketa.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n todellakin kannattaisi keskittyä omaan liitoonsa. Ap:n ystävä siis rakastui, samoin hänen uusi miesystävänsä. Miehenkään moraali ei kestänyt sivusuhteilua, vaan hän analysoi tilanteen ja erosi.
Perheen hajoaminen on ikävää, mutta ehkä miehen liitto oli tien päässä muutenkin?
Parisuhteet ovat aina epävarmoja ja itse voi päättää vain omasta sitoutumisestaan. Ap:n ei kannata tuomita muita omien pelkojensa vuoksi.
Minäkin rakastuin, maksulliseen naiseen.
En toki iloitse, jos eroavat. mutta olin toki toivonut, että ystäväni löytäisi elämänsä rakkauden ja lähtisivät puhtaalta pöydältä rakentamaan yhteistä tulevaisuutta. Nyt ovat tapailleet jo kuukausia, salassa, koska eivät ole voineet kertoa kenellekään tilanteen ollessa perheen takia tulehtunut. Eli miehen vaimo lapsineen muutti pois kesällä, mutta tapaamisjutut vieläkin kesken. Miehen lapset eivät edes halua tavata ystävääni, koska pitävät tätä perheenrikkojana. Lapset on 12 ja 14 v. Ovat toki lojaaleja isälleen, joka siis oikeasti oli se pettäjä. Tuntuu, että koko suhteen alku on ollut " likaista peliä", ja nyt yhtäkkiä olisi alettava iloitsemaan Heidän onnestaan Ja teeskennellä tietämätöntä suhteen alkua koskien.
Nähdessäni kyseisen miehen, näen pettäjän, en ihanaa ja raamikasta miestä, ystäväni rakastettua. Ikävää.
Ap