yh-sinkkuystäväni aloitti suhteen perheellisen miehen kanssa. olen surullinen.

Ja suhde siis alkoi ravintolaillan yhteydessä, ennen kuin mies oli eronnut.

Ap

Ja toki pettäjä Tässä tapauksessa on mies. Mutta ystävälläni olisi ollut valta sanoa ei, koska mies siis ei ollut vapailla markkinoilla. Eri asia, jos olisi ollut eronnut aiemmin.

Minustakin tuo tuntuisi vaikealta, ystävänä.

No sanotaanko vaikka, että keskity pitämään oma parisuhteesi kunnossa sen sijaan, että lähdet moralisoimaan muiden valintoja, joiden taustoista et mitään tiedä.

Ap:n todellakin kannattaisi keskittyä omaan liitoonsa. Ap:n ystävä siis rakastui, samoin hänen uusi miesystävänsä. Miehenkään moraali ei kestänyt sivusuhteilua, vaan hän analysoi tilanteen ja erosi.

Perheen hajoaminen on ikävää, mutta ehkä miehen liitto oli tien päässä muutenkin?

Parisuhteet ovat aina epävarmoja ja itse voi päättää vain omasta sitoutumisestaan. Ap:n ei kannata tuomita muita omien pelkojensa vuoksi.

No onhan sillä ystävälläsi moraali, joka venyy kuin kuminauha. Epäilen, suhtautuisiko yhtä ymmärtäväisesti siinä tilanteessa, jos mies tulisi sanomaan hänelle, että on taas tavannut uuden naisen. Sinun tehtäväsi ei ole moralisoida ja kritisoida ystäväsi valintoja, joko hän on ystäväsi sellaisena kuin on tai sitten ette ole ystäviä enää.

Miehen osuutta tässä on turha ruotia, hänen tekemisensä ovat hänen ongelmansa.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n todellakin kannattaisi keskittyä omaan liitoonsa. Ap:n ystävä siis rakastui, samoin hänen uusi miesystävänsä. Miehenkään moraali ei kestänyt sivusuhteilua, vaan hän analysoi tilanteen ja erosi.

Perheen hajoaminen on ikävää, mutta ehkä miehen liitto oli tien päässä muutenkin?

Parisuhteet ovat aina epävarmoja ja itse voi päättää vain omasta sitoutumisestaan. Ap:n ei kannata tuomita muita omien pelkojensa vuoksi.

Juuri näin. Tällaisissa asioissa ei kannata puuttua toisten asioihin eikä niitä mielessään vatvoa, koska ei voi tietää koko kuvaa. 

Oma avioliittoni muuten alkoi aikanaan vähän samalla tavalla kuin ap:n ystävän suhde. Tapasimme työkavereina, ja kun miehellä oli avioliittohuolia, niin joskus niille kuuntelijana olin baarissa työpäivän jälkeen. Vähitellen me vaan rakastuttiin, ja mies päätyi eroon. Mutta oli siinä suhteessa paljon vikaa ennenkin, kun niin paineissa mies oli, että työkaverille tuopin ääressä täytyi vuodattaa ahdistuksiaan... Nyt, 10 vuotta myöhemmin, molemmat eronneista on taatusti onnellisempia kuin ennen. Mieheni entisellä vaimollakin on hänelle paljon miestäni sopivampi puoliso, ja yhteinen uusi lapsi tämän kanssa. Mieheni ja eksänsä tytär ei vaikuta yhtään traumatisoituneelta eron takia myöskään. Monta kertaa sanoi  että on hyvä kun äiti ja isä ei asu enää yhdessä, kun ne aina riiteli.

Ehkä olen erittäin pettynyt ystävääni, jonka olen tuntenut korkeaa moraalia noudattavana henkilönä. Valitettavasti en enää näe häntä tällaisena, vaan enemmänkin kevytkenkäisenä. Ehkä hän olisi myös voinut pettää minut ja vikitellä miestäni, jos naimisissa olevat ovat hänen mielestään vapaata riistaa. Asiat ei "vain tapahdu", kyllä ihmisillä on oma vastuu elämästään ja käyttäytymisestään.

Ja miehen moraali ei minulle kuulu, en ole hänen ystävänsä. Enkä tunne mielenkiintoa ystävystyäkään. Koko tapaus on mielestäni vaan inhottava. Ystäväni ei esim halua, että yleisesti mukaan saisi tietää, että he tapailivat jo ennen eroa. Miksi? Eikö hän voi seisoa tekojensa takana? Hävettääkö? Kyllä minuakin hävettäisi.

Ap

Vaikka olisi kuinka "rakastunut" niin naimisissa olevat lasten isukit jätetään rauhaan, sanovat Vanhan Liiton Kunnon Naiset.

Ystäviin, jotka tuntevat vetoa perheellisiin ja ovat valmiita sekaantumaan toisten liittoihin, välittämättä lapsista, ei voi missään nimessä luottaa.

Vanha Viidakon Sanonta

Vierailija kirjoitti:

No sanotaanko vaikka, että keskity pitämään oma parisuhteesi kunnossa sen sijaan, että lähdet moralisoimaan muiden valintoja, joiden taustoista et mitään tiedä.

Juu, älkää vaan kukaan tuomitko kusipäiden kusipäistä toimintaa ettei kusipäille tule paha mieli. 

Hohhoijaa ap. Sä ja sun korkea moraalisi. Itse olet moralisti. Elämässä sattuu ja tapahtuu, eivätkä asiat ole koskaan niin yksinkertaisia kuin ulkopuolisen silmissä näyttää. Etkä itsekään ole suojassa siltä, että elämä voi yllättää. Monin tavoin. Ja se mitä nyt katsot oikeudeksesi paheksua , kolahtaakin ihan omaan nilkkaasi.  Itse rakastuin aikanaan perheelliseen mieheen. Hänen liittonsa oli kuitenkin niin surkealla tolalla, että koko lähipiiri huokaisi helpotuksesta kun hän erosi. Ja loppupelissä tyytyväinen oli myös exä. ja lapset joiden elämä parani eron tähden huomattavasti. Etäämmällä olevat ihmiset saattoivat ajatella kuinka törkeä kuvio olikaan, kun eivät tienneet asioiden todellista laitaa. Monihan projisoi toisten asioihin omia pelkojaan. Ja paremmuudentunteitaan. Ap:n näkökulma saattaa olla lopulta paljon moraalittomampi kuin tuo ystävän ratkaisu. Sitä paitsi, jos oikeasti rakastuu ja toisilleen hyvin sopivat ihmiset löytävät toisensa- se on harvinaista ja hienoa, vaikka se sitten edellyttäisikin eroa. Enpä tiedä ketään joka olisi moraalisista syistä kieltäytynyt rakkaudesta.

Katsotaan sitten, kun ap eroaa miehen lähdettyä uuden matkaan, onko ap itse immuuni rakastumiselle ja pystyykö hän rajoittamaan tunteensa vain vapaisiin miehiin.

Itsekin olin liitossani uskollinen ja vakaan moraalinen (ja tuomitsin ap:n kaverin kaltaiset tyypit), vaikka mies huiteli vaikka missä ja kenen kanssa. Eron jälkeen rakastuin varattuun mieheen (ja ei, ei meillä ole suhdetta, mutta tunteilleni en mahda mitään). Mutta niin vain se moraali saattaa itsekullakin heijastaa enemmän omaa elämäntilannetta ja etua kuin luonteen puhtautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n todellakin kannattaisi keskittyä omaan liitoonsa. Ap:n ystävä siis rakastui, samoin hänen uusi miesystävänsä. Miehenkään moraali ei kestänyt sivusuhteilua, vaan hän analysoi tilanteen ja erosi.

Perheen hajoaminen on ikävää, mutta ehkä miehen liitto oli tien päässä muutenkin?

Parisuhteet ovat aina epävarmoja ja itse voi päättää vain omasta sitoutumisestaan. Ap:n ei kannata tuomita muita omien pelkojensa vuoksi.

 

Juuri näin. Tällaisissa asioissa ei kannata puuttua toisten asioihin eikä niitä mielessään vatvoa, koska ei voi tietää koko kuvaa. 

 

Oma avioliittoni muuten alkoi aikanaan vähän samalla tavalla kuin ap:n ystävän suhde. Tapasimme työkavereina, ja kun miehellä oli avioliittohuolia, niin joskus niille kuuntelijana olin baarissa työpäivän jälkeen. Vähitellen me vaan rakastuttiin, ja mies päätyi eroon. Mutta oli siinä suhteessa paljon vikaa ennenkin, kun niin paineissa mies oli, että työkaverille tuopin ääressä täytyi vuodattaa ahdistuksiaan... Nyt, 10 vuotta myöhemmin, molemmat eronneista on taatusti onnellisempia kuin ennen. Mieheni entisellä vaimollakin on hänelle paljon miestäni sopivampi puoliso, ja yhteinen uusi lapsi tämän kanssa. Mieheni ja eksänsä tytär ei vaikuta yhtään traumatisoituneelta eron takia myöskään. Monta kertaa sanoi  että on hyvä kun äiti ja isä ei asu enää yhdessä, kun ne aina riiteli.

Ja sekö oikeuttaa lähennellä varattua, perheellistä miestä, että sinäkin olet tehnyt niin? Varattu on varattu ja naimisissa oleva on naimisissa oleva kunnes eropaperit on jätetty. Niin kauan niitä omia halujaan voi ohjailla ja odottaa vihreää valoa. Kuinka voitte luottaa mieheen, joka jo kerran on pettänyt ja jättänyt vaimonsa? Luultavasti pettää ja jättää uudenkin, siis sinut.

Jos sua yhtään ap lohduttaa niin suuri osa noista uusioperhekokeiluista tulee kaatumaan. Karua faktaa. Eli ero heillä on tulossa suurella todennäköisyydellä.

Vierailija kirjoitti:

Jos sua yhtään ap lohduttaa niin suuri osa noista uusioperhekokeiluista tulee kaatumaan. Karua faktaa. Eli ero heillä on tulossa suurella todennäköisyydellä.

Korkeamoraalinen ap voi sitten iloita tämän "moraalittoman perheen" hajoamisesta.

Reilumpaa olisi että mies eroa ja sitten vasta ryhdytään uuteen suhteeseen. Mutta täälläkin kuulee, mutta kun minä rakastuin ja en voinut tunteille mitään. Tämä voi ja on varmasti totta, mutta miksi pitää sitten harrastamaan seksiä tämän ihana miehen kanssa. Miksi sitä ei voi odottaa kunnes mies on eronnut vaimosta. Silloinhan se on ihan ok. Mitään varsinaista väärää ei ole tehty. Mieti miltä sinusta tuntuisi kun saisit tietää, että mies on pettänyt sinua monta kuukautta ennen kuin sano, että se oli nyt tässä. Mies tekee väärin, ja miten voit olla sitten niin varma että se ei tee samaa sinulle?

Voi olla vaikeita vaimoja, mutta suurin osa on varmasti ihan normaaleja naisia, jolle tämäkin tieto voi olla likaa.

Älä tee mitään semmoista toiselle jota et halua sinulle tapahtuvan.

Kumpi oli varattu, ystäväsi vai tuo mies? Miksi sä syytät naista siitä, että mies pettää?

Vierailija kirjoitti:

No onhan sillä ystävälläsi moraali, joka venyy kuin kuminauha. Epäilen, suhtautuisiko yhtä ymmärtäväisesti siinä tilanteessa, jos mies tulisi sanomaan hänelle, että on taas tavannut uuden naisen. Sinun tehtäväsi ei ole moralisoida ja kritisoida ystäväsi valintoja, joko hän on ystäväsi sellaisena kuin on tai sitten ette ole ystäviä enää.

Miehen osuutta tässä on turha ruotia, hänen tekemisensä ovat hänen ongelmansa.

Miksi aina sanotaan: "sinun tehtäväsi ei ole moralisoida"... Miksei joskus voisi ollakin tehtävänä ns. moralisoida eli sanoa ihan suoraan, että mielestäni teit rumasti tai tyhmästi tai väärin?

Itse en tosin koskaan tee niin, en todellakaan uskalla, mutta olenpahan siis toisaalta pelkuri.

Vierailija kirjoitti:

Reilumpaa olisi että mies eroa ja sitten vasta ryhdytään uuteen suhteeseen. Mutta täälläkin kuulee, mutta kun minä rakastuin ja en voinut tunteille mitään. Tämä voi ja on varmasti totta, mutta miksi pitää sitten harrastamaan seksiä tämän ihana miehen kanssa. Miksi sitä ei voi odottaa kunnes mies on eronnut vaimosta. Silloinhan se on ihan ok. Mitään varsinaista väärää ei ole tehty. Mieti miltä sinusta tuntuisi kun saisit tietää, että mies on pettänyt sinua monta kuukautta ennen kuin sano, että se oli nyt tässä. Mies tekee väärin, ja miten voit olla sitten niin varma että se ei tee samaa sinulle?

Voi olla vaikeita vaimoja, mutta suurin osa on varmasti ihan normaaleja naisia, jolle tämäkin tieto voi olla likaa.

Älä tee mitään semmoista toiselle jota et halua sinulle tapahtuvan.

No, enpä voisi sanoa, että omasta mielestä olisi ainakaan yhtään enemmän ok, että mieheni lähtisi vieraan matkaan suoraan avioliitostamme ilman etukäteispettämistä. Enemmänkin satuttaisi, että olisin niin huono, että pelkkä mahdollisuus suhteeseen toisen kanssa saisi mieheni eroamaan ilman mitään uuden rakkauden tapailua ja koeajamista.

Vierailija kirjoitti:

Reilumpaa olisi että mies eroa ja sitten vasta ryhdytään uuteen suhteeseen. Mutta täälläkin kuulee, mutta kun minä rakastuin ja en voinut tunteille mitään. Tämä voi ja on varmasti totta, mutta miksi pitää sitten harrastamaan seksiä tämän ihana miehen kanssa. Miksi sitä ei voi odottaa kunnes mies on eronnut vaimosta. Silloinhan se on ihan ok. Mitään varsinaista väärää ei ole tehty. Mieti miltä sinusta tuntuisi kun saisit tietää, että mies on pettänyt sinua monta kuukautta ennen kuin sano, että se oli nyt tässä. Mies tekee väärin, ja miten voit olla sitten niin varma että se ei tee samaa sinulle?

Voi olla vaikeita vaimoja, mutta suurin osa on varmasti ihan normaaleja naisia, jolle tämäkin tieto voi olla likaa.

Älä tee mitään semmoista toiselle jota et halua sinulle tapahtuvan.

Aivan, pettämisvaiheessa nimenomaan kokeillaan, roihahtaako se liekki täysillä vai hiipuuko kuitenkin, jolloin jatkaisi liittoa entisensä kanssa? Ei juuri kukaan uskalla tehdä niin, että eroaisi ensin, koska silloinhan voisi jäädä tyhjän päälle.