25 v. eikä mitään unelmia!

Vierailija

Olen 25-vuotias ja tajusin hiljattain, ettei mulla ole mitään unelmia tulevaisuuteen liittyen. Opiskelen yliopistossa ja toivon toki pääseväni ihan kohtuulliseen työhön, sellaiseen jossa viihdyn, mutten missään nimessä ole mitenkään uraorientoitunut. Ei siis ole uraunelmia. En osaa yhtään sanoa, millaisessa elämäntilanteessa toivoisin olevani esimerkiksi 5 tai 10 vuoden kuluttua, en tiedä haluanko perhettä vai kenties jotain ihan muuta ja mikä se muu olisi. Tykkään matkustella, muttei se ole mikään intohimo. On monia asioita, jotka olisi "ihan kivoja", mutta tuskin voisin puhua unelman toteutumisesta niiden tapahtuessa.

Olenko outo? Muita samassa tilanteessa? Itse koen tämän jotenkin todella häiritsevänä. Tuntuu, että tämän ikäisenä tulisi unelmoida niin monista asioista. En tunne itsäeni mitenkään masentuneeksi, mutta jossain määrin tylsäksi. Pelkään, että elämästäni tulee itseni takia todella tylsä ja kadun tätä mukavuusalueella jumittamista myöhemmin, kun ei ole edes mitään unelmia tai erikoisempia tavoitteita.

Kommentit (13)

Vierailija

Täällä yksi samanikäinen ja hurjin toive tässä elämässä on työllistyä valmistumisen jälkeen...

Perheestä unelmoin joskus lukioikäisenä, mutta tajusin että tuskin tulen saamaan sellaista elintasoa, että lisääntyminen tai edes parisuhteen saaminen olisi mahdollista. Tähän liittyen aiemmat unelmat mm. omakotitalossa asumisesta, autosta ja muista perusasioista ovat hiljalleen valuneet saavuttamattomiin.

Vierailija

Jaa, minä olen 41 eikä ole, eikä ole koskaan ollut unelmia. Ei kaikki ole unelmoijatyyppiä, eikä siinä ole mitään vikaa. Sitä voi elää ihan tavallista onnellista elämää ilmankin tavoittelematta mitään ihmeempiä.

Itse asiassa koen että minun elämäni on ollut poikkeuksellisen onnellista juuri siksi, että ei ole ollut unelmia. Ei tarvitse ponnistella vaan voi vaan antaa elämän viedä minne se vie. Eikä tarvi tuntea pettymystä jos ei saavuta jotain mitä haluaisi. Esim. minut elämä on vienyt siihen ettei minulla ole miestä eikä lapsia, ja se on hyvä niin. Hankin aikoinaan akateemisen koulutuksen ja olen alan hyväpalkkaisissa töissä, mutta mikään ura ei ole koskaan kiinnostanut. Leipätyötä tämä vaan on, ja hyvä niin. Voin nauttia jokaisesta hetkestä yhtään miettimättä huomista, tai eilistä.

Vierailija

24-v ja suunnilleen samoja ajatuksia täälläkin. Gradua vaille valmis maisteri linjasta, jossa heikko työllisyystilanne. Haluaisin vain mukavan työn ja turvatin elintason. Ei näin epävarmassa taloudellisessa tilanteessa edes uskalla mitään haaveilla kun ei ne haaveet ikinä tule toteutumaan. :(

Vierailija

Olet kuin mieheni. :) hän on sellainen "elellään tässä nyt vaan." Minä taas teen fiveyearplaneja ja suunnittelen elämääni hyvinkin tarkasti. Mies empii isojen asioiden äärellä, minä taas olen tehnyt jo vuosia selvitystyötä ja laskelmia, joten minä teen isot päätökset ja mies tulee mukana. Esim. Ostettiin talo niin että kävin ihan miehen tietämättä katsomassa paria, menin kotiin ja sanoin että nyt on tilanne se, että me ostetaan talo, valitse. Mies valitsi, mutta empi: entäs rahat, entäs tämä ja tämä. Minä olin kaikki jo valmiiksi tehnyt ja laskenut ja vertaillut vuosien aikana kun talo oli minun unelmissani ja suunnitelmissani. :) ehkäpä tapaat jonkun joka saa sinut innostumaan asioista jotka sinulle on nyt "ihan kivoja." - mieheni innostui ja rakensi meille autotallit ja ulkosaunat vaikka hänelle oli alunperin aivan sama miten asuu ja missä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
24-v ja suunnilleen samoja ajatuksia täälläkin. Gradua vaille valmis maisteri linjasta, jossa heikko työllisyystilanne. Haluaisin vain mukavan työn ja turvatin elintason. Ei näin epävarmassa taloudellisessa tilanteessa edes uskalla mitään haaveilla kun ei ne haaveet ikinä tule toteutumaan. :(

Niinpä. Itseäni kaduttaa, että 20-vuotiaana oletin korkeakoulutuksen tuovan edes jotain varmuutta, mutta tällä hetkellä vaikuttaa siltä että valmistun työttömäksi huonoilla näkymillä olevalle alalle, joten joudun joka tapauksessa hankkimaan ammatin itselleni.

Vierailija

Kannattaa miettiä, mistä on peräisin tuo oletus, että parikymppisellä (tai minään ikäisellä) pitäisi olla unelmia. Ette te sitä itse ole keksineet. Onkohan se teidän mielestänne edes totta?

Vierailija

Minäkin 25 ja kohta valmistuva sosionomi. Joku työpaikka ois tietenki tarpeellinen, en vaan tiiä mikä edes kiinnostais, vaihtoehtoja on niin paljon tällä alalla. Pitäis ensin päättää mihin paikkakunnalle haluaisin lähteä tai jäädä. Välillä haaveilen perheestä tai edes miehestä, mutta yleensä tuokin haave tuntuu mahdottomalta saavuttaa niin en edes jaksa haaveilla. Kun en näytä kelpaavan kellekään. 😌 yksi haave on, että saisin opparin tehtyä.... Huoh.

Vierailija

Kuulostat realistiselta ihmiseltä. Uskon, että tuolla asenteella sinulla on mahdollisuus tulla onnelliseksi.

Miksi unelmoida, kun elämä on tässä ja nyt? Miksi tavoitella jotain mitä ei voi saada? Eikö fiksumpaa olisi rakentaa elämänsä siitä, mikä on mahdollista ja saatavilla?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, mistä on peräisin tuo oletus, että parikymppisellä (tai minään ikäisellä) pitäisi olla unelmia. Ette te sitä itse ole keksineet. Onkohan se teidän mielestänne edes totta?

Ihmisen yksi perusominaisuuksista on luoda omalle elämälleen ja olemassaololleen joku merkitys. Sinulla on erittäin hakusessa jopa elämän perusasiat jos et käsitä mitä väliä unelmilla on.

Vierailija

Jos haluaisit unelmia niin kannattaa lähteä itsensä tutkimisesta. Jokin hyvä kirja mikä opastaa oikeilla kysymyksillä ja harjoituksillä syvemmälle sisimpään, voisi auttaa. Tai voit itse lähteä miettimään kysymyksiä, kuten, mitä piirteitä hyviä piirteitä näet itsessäsi tai mitä hyviä piirteitä muut ihmiset arvostavat sinussa? Minkänlaisia asioita arvostat työssä ja mitä haluaisit tehdä (yksityiskohtia) ? Minkänlaisia piirteitä sinulla on, missä työssä olisit elementissäsi? Minkänlaisessa asuinympäristössä tuntisit itsesi kotoisaksi? Mitä arvostat toisissa ihmisissä? Minkänlaisten ihmisten kanssa tulet parhaiten toimeen? Minkänlaisen miehen kanssa olisit oma itsesi? Nämä kaikki kysymykset kertovat sinun arvomaailmastasi ja pikkuhiljaa niiden kautta voit alkaa rakentaa unelmiakin. Unelmakartta on yksi hyvä tapa mietiskellä itseään ja unelmiaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, mistä on peräisin tuo oletus, että parikymppisellä (tai minään ikäisellä) pitäisi olla unelmia. Ette te sitä itse ole keksineet. Onkohan se teidän mielestänne edes totta?

Ihmisen yksi perusominaisuuksista on luoda omalle elämälleen ja olemassaololleen joku merkitys. Sinulla on erittäin hakusessa jopa elämän perusasiat jos et käsitä mitä väliä unelmilla on.

Minä en varmaan sitten ole ihminen. Minusta kysymykset elämän merkityksestä tai tarkoituksesta on aina olleet ihan älyttömiä. Minulle elämän tarkoitus on vain elää, ei sen ihmeempää. Miksi ihminen tarvitsisi jotain tarkoitusta tai merkitystä sen enempää kuin kissa, koira tai ruusukaan? Sitä voi vaan levätä olemassaolossa, elää hetki kerrallaan, ja siitä voi löytyä syvempi onni kuin järjen tasolta etsityistä tarkoituksista ja niiden tavoittelusta.

-2

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miksi unelmoida, kun elämä on tässä ja nyt? Miksi tavoitella jotain mitä ei voi saada? Eikö fiksumpaa olisi rakentaa elämänsä siitä, mikä on mahdollista ja saatavilla?

Voihan unelmat olla ihan mahdollisisa ja saavutettavissa olevia?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi unelmoida, kun elämä on tässä ja nyt? Miksi tavoitella jotain mitä ei voi saada? Eikö fiksumpaa olisi rakentaa elämänsä siitä, mikä on mahdollista ja saatavilla?

Voihan unelmat olla ihan mahdollisisa ja saavutettavissa olevia?

Määritelmällisesti ei. Saavutettavissa olevat, halutut asiat ovat tavoitteita.

Unelmat vastaavasti teoriassa mahdollisia, käytännössä ei saavutettavissa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat