Lue keskustelun säännöt.
Olen tapaillut toista miestä 1,5 vuotta.
17.11.2015 |
Minulla on ollut siis avioliiton ulkopuolinen suhde noin kauan, ollaan tapailtu pari kertaa kuussa suunnilleen. Olen korviani myöten rakastunut tähän mieheen ja ajattelen häntä jatkuvasti. Kuitenkin toinen osa minusta haluaa jäädä avioliittooni. Miten saisin tuon miehen pois mielestä? Yritin sitä jo kerran, kunnes tapasin ihan sattumalta hänet ja oltiin molemmat ihan sulaa vahaa. Ei siitä unohtamisesta vaan mitään tule.
Järki sanoo, että toki pitää erota, koska en voi tehdä miehelleni enää tällaista. Lisäksi vielä mieheni sai tästä tietää ja lupasin olla enää häntä tapaamatta. Mutta tapasin kuitenkin, enkä siitä voinut kertoa.
Kommentit (23)
Mulla oli vastaava tilanne 4 vuotta, kunnes sain selville, että en todellakaan ollut tämän toisen miehen ainut nainen, vaan meitä oli monta! Siihen loppui se seikkailu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli vastaava tilanne 4 vuotta, kunnes sain selville, että en todellakaan ollut tämän toisen miehen ainut nainen, vaan meitä oli monta! Siihen loppui se seikkailu...
Et sitten vissiin "rakastanut" kun suhde ei tällaista kestänyt.
Painaako tässä asiassa lapset lainkaan vai ajatellako vain itseään? Säilyäkö valheellisessa liitossa vain lasten takia? Tietäen, että sulan taas täysin, kun hänet nään.
Vierailija kirjoitti:
Painaako tässä asiassa lapset lainkaan vai ajatellako vain itseään? Säilyäkö valheellisessa liitossa vain lasten takia? Tietäen, että sulan taas täysin, kun hänet nään.
itseäsihän sä olet tähänkin asti vaan ajatellu ja sun pimperoa! Lapsillekin parempi että isäkin saa löytää hyvän vaimon eikä lutkaa.
En ole ajatellut pimperoani, ei ole ollut seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se elämä usein on. Rakastuminen sekä himo on biologiaa ja vaistonvaraista eikä sitä voi estää, vaikka kuinka niin luullaan ja halutaan toivoa. Sinuna eroisin, et tule enää koskaan olemaan nykyiseen tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se elämä usein on. Rakastuminen sekä himo on biologiaa ja vaistonvaraista eikä sitä voi estää, vaikka kuinka niin luullaan ja halutaan toivoa. Sinuna eroisin, et tule enää koskaan olemaan nykyiseen tyytyväinen.
Minä taas vähän vanhempana naisena neuvoisin ensin eroamaan rakastajasta ja käsittelemään surutyön. Sitten keskittyiyisin uusiin asioihin, harastuksiin ja perheeseeni. Yksinkertaisesti päättäisin jäädä perheeni luokse ja tehdä töitä sen eteen. Et voi koskaan täysin estää ihastumisen tai rakastumisen tunteita. Niitä tulee ja menee...Olen itsekin ihastunut ja jopa joskus rakastunutkin toiseen avioliittoni aikana, mutta ohi nekin tunteet ovat ajan kanssa menneet. Seksiä en ole myöskään koskaan harrastanut kenenkään muun kuin mieheni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin sanoa omakohtaisesta kokemuksesta, että helpommalla selviät kun eroat jommasta kummasta miehestä. Parempi jos kummastakin. Yrität nyt vain saada tästä uudesta miehestä 'tekosyytä' jotta miehesti eroaisi sinusta, ja sinun ei tarvitsisi tehdä sitä suurta päätöstä. En myöskään huolisi tuollaista miestä, joka käyttäisi tilannettani = huonoa avioliittoani hyväkseen saadakseen itselleen huomiota ja pönkittääkseen omaa egoaan sillä, että saa toisen miehen vaimon huomion. Näin jälkiviisaana voisin sanoa, että olisin voinut toimia aivan eri tavalla ja voi kun olisinkin aikoinaan osannut tehdä asiat toisin. Mutta joskus ihminen on heikko, niinkuin minä olin ja tarvitsee huomiota omalle huonolle itsetunnolleen. Hirvittävän työn on saanut tehdä itsensä kanssa, jotta on pystynyt antamaan anteeksi itselleen ja pyytämään entiseltä mieheltä anteeksi sekoiluja. Nykyään olemme ihan hyvissä väleissä, paremmissa kuin naimisissa ollessamme, vaikka molemmilla on uusi liitto tahoillaan. Myös uusien puolisoiden kanssa olemme väleissä. Emme vain sopineet enää toisillemme, mutta kumpikaan ei sitä silloin ymmärtänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ajatellut pimperoani, ei ole ollut seksiä.
Henkinen pettäminen on vielä pahempaa!
Juuri tämän takia minun luottamukseni ihmisin (j varsinkin naisiin) on mennyt. Näitä tarinoita näkee ja kuulee niin usein. Tuntuu olevan nykyään varsinkin naisten tapa harrastaa pitkiä sivusuhteita. Tuntuu, että puolison ja parisuhteen kunnioitus on historiaa, omat halut ovat maailman napa. Olen aiemmin ollut tiukasti yksiavioisuuden kannalla, mutta enää en tiedä jaksaisinko vastustaa kiusausta jos joku lähestyisi. Miksi taistella tuulimyllyä vastan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tämä suhde tuli ilmi miehelleni, olisin ehkä valmis ollut jatkamaan liittoa, jos olisi tämän toisen saanut taiottua pois elämästä. Mutta siihen ei oikeasti auttaisi muu kuin muutto toiselle paikalle ja uuden elämän aloitus vanhan miehen kanssa. Mutta toisaalta mietin avioliiton lopettamista nyt siksi, että minulle ei tullut pakottavaa pelastamisen tarvetta edes silloin, kun tämä tuli ilmi. Luulisi, että kun pelkää menettävänsä kaiken, tulisi sellainen tunne että pakko pelastaa perhe. Mutta tällaista tunnetta ei ole tullu. Pari päivää ajattelin niin, mutta se meni ohi. En taida rakastaa miestäni niin paljon kuin pitäisi.
heti ollaan täällä taas tuomitsemassa. toisaalta voisi ajatella, että on tärkeää erottaa ohimenevä ihastus rakkaudesta ja siitä, että jonkun muun kanssa aidosti elämä voisi olla parempaa ja enemmän raiteillaan.. mä tapasin mun nykyisen entisen liittoni aikana. ensi kertaa ihmisen tavatessa tuntui kummalta, niin kuin joku minun maailmani osanen olisi yhtäkkiä tullut paikoilleen siihen mihin piti. Puolitoistavuotta olin ihmiseen enemmän tai vähemmän ihastunut, se säilyy vaikkei sitä ruoki. Tuntui että tuo on se oikea, oma kumppani väärä. meilläkään ei ollut mitään seksiä, ei edes kosketuksia. tämä toinen ihminen myös sai mut ymmärtää, että olin liitossa jossa kumppani ei aidosti kunnioittanut ja rakastanut minua, ja päätin ottaa riskin. olin valmis jäämään yksin ja erosin. En pedannut mitään valmiiksi tämän uuden kanssa, eikä ollut mitään varmuutta hänen tunteistaan vai olenko vaan päässäni unelmoinut toisesta turhaan :D no loppu hyvin kaikki hyvin, en ollut! Plus on ihan parasta katsoa romanttisia sarjoja ja elokuvia joissa on aina se klassinen kuvio, etteivät salaa toisiinsa rakastuneet saa toisiaan. aina silloin ajattelen, että nyt sain, ja niin vois saada nuokin kun tekisi vaan asialle jotain :) <3 eli kannattaa tehdä jotain asialle! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot sinäkin yks elämänsankari. Yhtä arvoton ku ap. Se eka suhde pistetään poikki ennen toista. On ihmiset tyhmiä
Vierailija kirjoitti:
En ole ajatellut pimperoani, ei ole ollut seksiä.
Nyt on pakko kysyä et mitä vittua? :D Täällä jotkut ovat tavanneet 1,5 vuoden aikana (johon mahtuu 18 kuukautta. Sinä aikana olet tavannut miehen pari kertaa/kk, eli aika vähän loppupeleissä.) miestä, ei seksiä eikä mitään ja tällaisen takia pistämässä elämäänsä sekaisin. Olisiko syytä palata maanpinnalle ja miettiä mikä siellä avioliitossa mättää ettei tarvitse omien mielikuvitusleikkien takia pilata kaikkea?
Oikeasti - tee jotain.
Vierailija kirjoitti:
Oot sinäkin yks elämänsankari. Yhtä arvoton ku ap. Se eka suhde pistetään poikki ennen toista. On ihmiset tyhmiä
Sinulla ei taida olla omia lapsia..?
Mulla on vähän sama tilanne. Ihan kamalan vaikeaa, kun haluattaa jäädä avioliittoon, mutta se toinen mies on koko ajan mielessä ja häntä vain haluttaisi.
Eroa en kuitenkaan halua enkä uskalla ottaa. Se olisi lapsillekin kamalaa ja miehelle, joka rakastaa minua aivan liikaa.
Niin kauan kun kukaan ei tiedä tästä, niin on hyvä... Tai no, "hyvä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ajatellut pimperoani, ei ole ollut seksiä.
Henkinen pettäminen on vielä pahempaa!
"henkinen pettäminen" :D
Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, ei se teininä aloitettu ensimmäinen suhde kestä välttämättä koko loppuelämää vaikka niin toivoisi ja rakastuessaan, naimisiinmennessä ja perhettä perustaessaan toivoisikin.
Tokihan tiedän, että asiat olisi pitänyt tehdä toisessa järjestyksessä. En minä ole suunnitelmallisesti ryhtynyt tähän sivusuhteeseen. Annoin mennä asiat vain liian pitkälle, olisi pitänyt toimenpiteitä tehdä jo paljon aiemmin. Tiedän, että teen miehelleni väärin, nyt varsinkin, kun tunteeni ovat edelleen ennallaan, vaikka toisin olin "päättänyt".
Olin siis 17-vuotias, kun mieheni tapasin. Nyt 20 vuotta myöhemmin voi sanoa, että asiat ei vaan mene niin kuin itsekin olisi halunnut.
Eroa miehestäsi, se olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten.