Huhhuh, kaamos-oireet lyö taas päälle voimalla

Vierailija

Sieltä se taas pikkuhiljaa hiipii päälle niinkuin aina ennenkin - henkinen kaamos. En muista milloin viimeksi olen hymyillyt (aidosti), varmaan lokakuussa. Millään ei ole mitään merkitystä, eikä mikään kiinnosta. Paitsi Pariisin kaltaiset tapahtumat jotka saa itkeskelemään pitkin päivää. Herään aamulla, menen töihin, teen työt, tulen kotiin, istun sohvalla, menen nukkumaan. Viikonloppuisin raahaan itseni sienimetsään ja ulkoilemaan vaikkei se mitään piristä tai hyödytä, arki-iltaisin siihen en pysty koska kammottava talviaika on vienyt valon arki-illoista. Himoitsen pastaa ja menetän hermoni pienistä asioista, jatkuvasti rassaa ja kyrpii. Tekisi mieli olla kokoajan pienessä kekkulissa, se on ainoa hetki kun ei vituta.
Muita joilla toistuu nämä tunnelmat joka marras-joulukuu?
Lasken päiviä talvipäivän seisaukseen, vaikka oireet jatkuvat vielä sen jälkeenkin jonkin aikaa, niin mieliala alkaa silti parantua ja energiataso lisääntyä heti kun tietää, että nyt taas päivä pitenee.
Marras-joulukuu etelä-Suomessa on kyllä ihmisen pahinta aikaa.

Kommentit (10)

Vierailija

Ennen toistui. Nykyisin ei, sillä käytössä kirkasvalolamppu, liikunta (3-5 krt viikossa), terveellinen ruokavalio ja vielä extrana päälle D-vitamiinit ja omega3 :)

Ei kannata valittaa jos ei ole yrittänyt omaa oloaan edes hoitaa...

Vierailija

Kirkasvalolamppu täälläkin, ja ruokavalio niin terveellinen että vitamiinit on kunnossa ilman ravintolisiä. Tosin D-vitamiinihan ei mielialaan vaikuta, mutta toki sen saanti pitää olla kunnossa. Mutta ei näistä ole apua, ja liikuntaan ei vaan arkisin pysty, sillä hetkellä kun "lamppu sammuu" menee kaikki mielenkiinto liikkumista kohtaan. Viikonloppuisin onneksi pääsee vielä valoisalla  ulos, mutta kun metsästä pääsee kotiin on jo pimeää, ja fiilis heti maassa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mutta ei näistä ole apua, ja liikuntaan ei vaan arkisin pysty, sillä hetkellä kun "lamppu sammuu" menee kaikki mielenkiinto liikkumista kohtaan. Viikonloppuisin onneksi pääsee vielä valoisalla  ulos, mutta kun metsästä pääsee kotiin on jo pimeää, ja fiilis heti maassa.

Sen liikunnan tulee olla suht tehokasta JA säännöllistä. Eihän sen hyötyjä tule saamaan ellei siihen pakota itseänsä alussa, liikkumattomuus aiheuttaa vain entistä enemmän mielialan laskua.

Mikset ylipäänsä liiku säännöllisesti vuoden ympäri? Tällöin kaamosajan oireet eivät alunperinkään iskisi noin voimalla.

kaamos

Vierailija kirjoitti:
Tässä vielä aloittajalle liikunnan tärkeydestä jos oma mieliala kiinnostaa oikeasti (eikä käytä jaksamattomuutta vain tekosyynä...):

http://link.springer.com/article/10.2165/00007256-200939060-00004

http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0165178100001384

 

masennusta joihin kaamosmasennuskin kuuluu kutsutaan sairaudeksi juuri siitä syystä, että pirteät liikuntavinkit ei auta kun ihminen on voipunut ja mieli maassa... tajuatko..... kiinnostaa lähtee salille kun tekis mieli lyödä päätä seinään, lähdenkö salille lyömään päätä seinään? 

muuten täällä ihan samat tunnelmat kuin ap:llä, tsemppiä!  kylläpä helpotti lukea et jollain muulla samanlainen elämä ku mulla :)

Vierailija

voisko joku luoda ketjun jossa sais kerrankin rauhassa valittaa muiden kaamosmasennuksesta kärsivien kanssa siitä miten perseestä tää on, ilman että ihmiset tulee jakamaan niitä HELVETIN LIIKUNTANEUVOJA !!!!!

Vierailija

Kaamos-oireet eli oire-kaamokset. Koiran-kopit. Kaura-puurot. Kaikki lyö taas päälle. Kauko-säätimet. Etu-rauhas-syövät. Virtsa-tie-tulehdukset. Kaikki.

Vierailija

Kiitos teille muutamalle kanssaeläjälle näistä parista viimeisestä liikuntakommentista - onhan se niin että jos elämänilo on sammunut ja jokainen pienikin juttu astianpesukoneen tyhjentämisestä lähtien vaatii mielettömät voimat, niin siinä ei paljon auta että joku tulee selittämään liikunnan tärkeydestä. Kutosen purkaus sai ihan hymyn huulille, joten kiitos siitä, tuo piristi :)

- ap.

Ps. "mukava" kuulla että muillain on tätä, vaikken tietty samaa syndroomaa kellekään toivoisi.

Pps. yksi muuten mikä pahenee kans, on ajatukset kuolemasta ja sairauksista. Tulee välillä melkeinpä ahdistuskohtauksia kun ajattelen että mitä jos joku perheestäni kuolee, tai olen ihan varma että minulla todetaan pian tappava syöpä. Kesällä nämä asiat eivät pyöri mielessä juurikaan, mutta näin talvisin olen pelokkaampi, ja enemmän huolissaan kaikesta.

Vierailija

Mulla ei masennus ole iskenyt tana vuonna niin pahasti kuin joskus aikaisempina vuosina. Siis taustalla on jo pari masennusta ja tuo kaamosmasennus on tullut usein kaupanpaallisena. Aika hyvin sain sita masennuslaakityksella kuriin tosin.

Mulla on aika paljon auttanut se, etta jo alkusyksysta yritan keksia jotain uutta tekemista, esim. liityn johonkin sosiaaliseen harrastukseen, jossa kayn kerran viikossa. Eihan tama valttamatta pahaa oloa kokonaan poista, mutta jotenkin mulla auttaa se, etta olen muiden ihmisten kanssa tekemisissa jonkin verran. Liika sosiaalisuus uuvuttaa minut taysin.

Vierailija

Itselläni tuntuu pahenevan vuosi vuodelta :( Nuorempana ei niinkään vaivannut, nyt (40v) mua oikein "sattuu" tämä pimeys. Tulisi edes lunta (ja toivottavasti kukaan rovaniemeläinen ei tule nyt hehkuttamaan, että meillä on joo maa valkoisena...)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat