Millaisia helppo olla -parisuhteenne on olleet ihastumisen, rakastumisen ja alkuhuuman aikana?

Kaikki oli helppoa ja rentoa alusta asti välillämme ja sellaisena on jatkunut yli 35 vuotta. Muunlaiset suhteet olen lopettanut eli pidin jo nuorena helppoutta ja luonnollisuutta kriteerinä suhteen jatkumiselle.

Ei draamaa tai suuren suurta tunnetta. 

Perhosia vatsassa, vetovoimaa ja intohimoista halua toista kohtaan, ihanaa kutkuttavaa ihastumista ja rakastumista, ja sellainen ihana tunne, että tässä on just oikea ihminen. Alusta asti toisen kanssa oli helppo ja luonteva olla.

Kyllä alussa oli voimakasta ihastumista molemmin puolin, mutta samalla sellainen ihmeen kodikas ja turvallinen olo heti ensitreffeistä.

No helppo on helppoa. Siis kaikki on luontevaa, vaivatonta, kivan kevyttä (vaikka toki sitoutuminen sinänsä 100%) mutta siis kaikki yhdessä oleminen vaan tuntuu helpolta. 

Kun suhde etenee, siinähän se sitten punnitaan... jos siihen helppouteen ja keveyteen alkaa sekoittua kaikenlaista raamitusta ja rajoittamista ja muuta ihme vääntöä ja omistushalua, on aika nostaa kytkintä: suhde ei sittenkään ole pitkän päälle helppo ja kestävää laatua. 

Pitkä parisuhde vaatii totakai työtä, mutta ei se silti saa olla mikään työmaa vaan pitää olla sellaista helppoa yhdessä olemista. Pitää osata kannustaa toista, eikä pitää toisen menemisiä uhkana. Helpossa parisuhteessa on helppo olla kaikissa elämänvaiheissa (kriiseissäkin), sellaisessa on ihan ilomielin loppuelämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Perhosia vatsassa, vetovoimaa ja intohimoista halua toista kohtaan, ihanaa kutkuttavaa ihastumista ja rakastumista, ja sellainen ihana tunne, että tässä on just oikea ihminen. Alusta asti toisen kanssa oli helppo ja luonteva olla.

Tuossa on kyllä ihan kaikki parisuhteen hyvät puolet.

Alussahan on aina helppo olla... kontrollifriikit sun muut ei-niin-mukavat paljastavat oikeat karvansa vasta kun toinen on nalkissa....

Vierailija kirjoitti:

Alussahan on aina helppo olla... kontrollifriikit sun muut ei-niin-mukavat paljastavat oikeat karvansa vasta kun toinen on nalkissa....

Alussa ei ole helppo olla yhdessä tekemättä mitään, mikä taas on helpon suhteen tärkein piirre.

Hänellä oli juuri minuun sopiva sukuelin.

Olimme ensin työkavereita ja ystäviä. Kotoisa rento ja turvallinen olo toisen seurassa. Ei hirveää huumaa tai repivää intohimoa vaan luontevaa halua toista kohtaan, hyvin on säilynyt jo 29v

No, sellaista missä oli alusta asti helppo olla. Kaikki oli luontevaa ja juuri sitä miltä tuntui ja näytti, eli ei mitään hiljaisia hälytyskelloja tai pohdintoja siitä mitä toinen jollain asialla tarkoitti.

Intohimoa ja sellaista perhoset vatsassa-huumaa toki oli, mutta se nyt varmaan monilla kuuluu muutenkin ihastumiseen. Nuo asiat eivät ole ainakaan vielä kadonneet minnekään, tosin yhdessä ei ole oltu vasta kun seitsemän vuotta. Edelleen kun toinen tulee kotiin, tullaan eteiseen vastaan, ollaan toistemme ihan arkisistakin asioista kiinnostuneita, paljon naurua ja läheisyyttä sekä hyviä keskusteluja. Ja kyllä, kun on sovittu vaikka tapaavamme työpäivien jälkeen kaupungilla, edelleen myös tulee välillä ne perhoset, kun näkee toisen matkan päästä ja tietää, että taas saadaan hetki vaan keskittyä toisiimme.

Ei mitään pelejä, taktikointia tai esittämistä. Haluttiin vaan olla toistemme kanssa yhtä palavasti ja antauduttiin sille tunteelle.

Sen vaan tuntee. Toisen kainaloon olisi voinut vaan jäädä heti alusta lähtien ja tunne tuntui olevan molemminpuoleinen. Kaikki kortit oli pöydällä saman tien. Kummallekin oli selvää ettei muita tapailla ja ei pelattu pelejä. Toista halusi nähdä usein ja olihan se aika kiihkeää. Edelleen kaikki sujuu ja tuntuu vaivattomalta, tosin arki on ehkä jo syrjäyttänyt romantiikan.

Ihanan tasaista. Ei mitään vuoristorataa, suuria tunteita tms. Ei mitään ylitsevuotavia rakkaudentunnustuksia.

Kaikki on ollut alusta asti normaalia ja terve erillisyys on säilynyt alusta asti. Toisin kuin exän kanssa. Silloin se oli alussa kuin satua, suuria tunteita, jatkuvaa yhdessä oloa ja romantiikkaa. Sitten kuvaan tuli mustasukkaisuutta, mykkäkoulua ja manipulointia. Onneksi pääsin siitä suhteesta pois.

Molemmilla oli hirveä tarve olla yhdessä ja halailla jatkuvasti. Ei oikein muuta tehtykään. Seksiäkin tietysti harrastettiin mutta sen saralla ei ollut mitään palavaa intohimoa. Mukavaa puuhaa toki. Nyt 10 vuotta yhdessä ja juuri juteltiin miten helppoa ja kivaa on olla yhdessä.

Olimme ensin työkaverit 1,5v. Huomasimme jakavamme kaikki hyvät ja huonot asiat työn ulkopuoleltakin toistemme kanssa eikä toinen hermostunut tai arvostellut.

Mitään hillitöntä alkuhuumaa ei ollut missään vaiheessa vaan suoraan hyvää, onnellista ja tyytyväistä yhdessäoloa ja hyvää seksiä. Sellanen olo että oli "kotona"

Yhteiset haaveet joita toteutetaan, tapa olla parina ja perheenä, keskinäinen arvostus. Ei ristitiitoja

Jatkunut jo 30v eikä ole laantunut vuosien mittaan.

Helppous kuvaa parhaiten alkua ja nyt 20 v. myöhemmin. Se vaan oli luontevaa ja yhä on. 

Todella kova ihastuminen ja seksuaalinen halu toista kohtaan. Halu olla yhdessä heti, ei mitään alun ahdistumisia ja kikkailuita.

Nyt 13vuotta yhdessä ja koko aika on ollut tosi helppoa ja ihanaa. Ei mitään vaikeuksia missään vaiheessa. Ja seksikin on hyvää edelleen, vaikka kaksi lasta jne.

Toisin kuin vaikkapa exän kanssa ennen tätä, niin jo melko alussa hänen kanssaan oli ties mitä ongelmaa, mutta sitä katsoi sormien läpi..

Halu koskettaa toista oli niin kova että se sattui fyysisesti. Halu kertoa hänelle ihan kaikki asiat heti ensimmäisenä oli toinen oire. Vieläkin nyt 8 vuoden jälkeen samat oireet.

Ihana lukea näitä ja haaveilla tuollaisesa. Minun suhteeni ovat taas olleet vuoristorataa ja draamaa, toki intohimoakin mutta sellaista rikkovaa laatua. 

Luen näitä ja yritän löytää uuden tavan tavata sopivia ihmisiä ja eheyttää omaa kiintymyssuhdettani, jotta osaisin olla itsekin turvallinen toiselle. Paljon edistystä on tapahtunut ja olen tunnistanut ongelmakohtia. Nyt täytyy vain toivoa, että löytyy joku oma minullekin jonka kanssa olisi helppoa :) Jatkakaa!