Pappa viihtyy muuten palvelutalossa mutta...

Vierailija

viikko sitten kuoli häneltä jo viides kämppäkaveri mitä on sinä aikana asunut. Sen lisäksi on kuollut muutenkin hänen tuttujaan. Tuli paha mieli kun taas kuuli yhden tutun (91 vuotta) kuolemasta, niin pappa totesi murheellisena "kaikki tutut kuoloo". Tuossa palvelutalossa asutaan 2-3 hengen soluissa, vanhukset ovat mieleltään suht. teräviä, mutta liikuntakyky tai muu toimintakyky on heikko. Nyt sitten vielä kuoli yksi naispuolinenkin yllättäin, sellainen jonka pappa on tuntenut nuoruudesta saakka ja on pappaa jokusen vuoden nuorempi.

Pappa ei selviä enää kotona huonon liikuntakyvyn vuoksi eikä remonttiavustusta saanut; liian hyvä eläke.

Kommentit (9)

Vierailija

Mutta saa olla iloinen, että itse on elänyt vanhaksi ja elää edelleen.

Mun isäni kävi vuosittaisissa luokkakokouksissa sovitussa paikassa joka vuosi kunnes sitten kerran olikin ainoana siellä enää.

Vierailija

Pappa itse on 85 ja kaksi kertaa on ollut jo sellaisessa tilassa, että on soitettu sukulaiset mutta taas palannut sairaalasta takaisin palvelutaloon, viimeksi kaksi vuotta sitten. Sitkeä äijä on kyllä. Mutta kyllä se varmaan tuntuu pahalta, kun kaikki ympäriltä lähtee. Pappahan sai huoneensa aikoinaan kun hänen hyvä ystävänsä kuoli... eli alkuun oli vähän ankea olla siinä. Ap. 

Vaikea asia

Valitettavasti ikäihmisenä menettää todennäköisemmin ihmisiä ympäriltään kuolemalle tai dementialle. Olisikin hyvä, että vanhuksillakin olisi monenikäisiä ystäviä ja että voisi pitää yhteyttä mahdollisimman moniin omaisiinsa.

Olin itse aikanaan vasta nuori aikuinen, kun muutamassa vuodessa menetin monta vanhusikäistä ystävääni kuolemalle. Ttuli sellainen tunne , etten edes halua tutustua uusiin vähänkään vanhempiin ihmisiin, koska olisi niin rankkaa menettää jatkuvasti ystäviä kuolemalle. Voimia papellesi ja muille ystäviään menettäneille!

Vierailija

Ajatelkaa tosiaan, miltä tuntuu, jos ympärillä ei ole enää ketään, joka muistaa samoja asioita kuin itse. Jos kaikki muut ovat nuorempia eikä ole enää muita sellaisia elossa, jonka kanssa voisi jakaa saman aikakauden kokemuksia ja muistoja. Yksinäistä varmasti, vaikka olisikin lapsia ja seuraavaa sukupolvea seurana.

Vierailija

7; Hyvin huomattu. Pappa kertoo paljon vanhoista asioista, toistaa samojakin ja kertoo miten mummon kanssa sitä ja tätä. Mutta nyt on alkanut kertoa juttuja omasta lapsuudestaan, sellaisia aika rankkojakin, mitä en ole ennen kuullut. Esim. sen, että eräs luokkatoverinsa on iskenyt tyttöä halolla päähän ja tyttö ei ole siitä koskaan tervehtynyt. Eli ylivilkkaita oli silloinkin...kuulemma ollut tosi vilkas koko ajan tämä poika. Tuntuu että kertoo nyt meille niitä juttuja, mitä on enemmän kertonut ikätovereilleen. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa tosiaan, miltä tuntuu, jos ympärillä ei ole enää ketään, joka muistaa samoja asioita kuin itse. Jos kaikki muut ovat nuorempia eikä ole enää muita sellaisia elossa, jonka kanssa voisi jakaa saman aikakauden kokemuksia ja muistoja. Yksinäistä varmasti, vaikka olisikin lapsia ja seuraavaa sukupolvea seurana.

Ymmärrän hyvin. Itse olen 40 eikä enää ketään kenen kanssa olisi yhteisiä perhemuistoja.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat