Oliko miehellä helpompi löytää nainen 50-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Kun miehiä oli kuollut paljon 2. maailmansodassa, niin 50-luvulla oli miesten markkinat. Vapaita naisia oli enemmän kuin vapaita miehiä. Nykyaikana tilanne on toisin, eli vapaita miehiä on enemmän kuin vapaita naisia.

50-luvulla työttömyys oli 2% luokkaa, joten töitä kysyvälle aina löytyi. Naisille miehen työssäkäynti on aina ollut tärkeää. 50-luvulla oli helpompi löytää nainen.

Jaa. No enpä tiedä. Toisaalta toki miehiä oli kuollut - jos nyt Suomesta puhut - talvi- ja jatkosodassa paljon, mutta toisaalta parinmuodostusikään 50-luvulla tulevat olivat olleet 1939-44 vielä lapsia, eivät rintamalla.

Jakolinja taloudellisesti meni elannon leveyden, ei sen työpaikan kohdalla. Suomessa oli 1950-luvulla paljon miehiä, jotka ansaitsivat niin huonosti, että palkalla ei voinut elättää perhettä. Naisillahan ei vielä ollut siinä vaiheessa tapana ainakaan keskiluokassa käydä töissä sen jälkeen, kun olivat saaneet lapsen/lapsia. Joten moni töissäkäyvä mies teki niin "paskahommia", että ei saanut sen takia vaimoa ja perhettä.

Nykyään sukupuolten määrissä on toki vinouma miesten eduksi tuonne viisikymppiseksi asti, mutta eroa ei ole kovinkaan montaa tuhatta.

Vierailija kirjoitti:

Kai oli ja ei, jos nyt sai mentyä vaikka tansseihin, niin on hiljaisempikin mies saanut jotain kontaktia naisiin. Ehkä siis 50-luvulla oli hyväksyttävämpää, jos mies ei ollut kovin supliikki tyyppi. Nyt nettiaikakautena pitäisi osata joko keskustella, kirjoittaa ymmärrettävästi tai molempia, 50-luvulla riitti ehkä ettei tallannut tansseissa varpaille?:)

Tanssipaikkoja oli joka pikkukylässä ja täynnä väkeä, osasi tanssia tai ei vientiä oli. Nykyään jos menee tanssipaikalle ja mies ei osaa tanssia ja vieläpä hyvin on turn off. Nykyään tanssiminen on se pääasia, ei seuran haku. Tanssitaitoiset kyllä valkataan. Ja jos tansseissakäyvä nainen etsii kumppania niin ei se kyllä vilkaisekaan miehiin jotka ei osaa tanssia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta silloin oli ehkä tyydyttävä siihen naapuritalon Maijaan, vaikka hänellä ei ollutkaan D-kuppeja, hän ei näyttänyt Anna Abreun ja Christina Hendrixin risteytykseltä kaiken lisäksi oli ärsyttävä nauruääni. Ei ollut tindereitä ja nettitreffejä eikä matkusteltu niin paljon kuin nykyään, joten valinnanvaraa ei ollut.

Silloin oli mahdollisuudet naapuritalon Maijaan, kun tälle kelpasi hyvä mies. Ei tarvinnut olla mikään johnny depp

Miehet huomasivat myös kiltin ja tavallisen naapuritalon Maijan, kun odotukset naisesta eivät liidelleet jossakin nettipornon ja Hollywoodin vääristämissä kuvissa.

Oli helpompi. Esim Tampereella oli muutenkin paljon naisia tekstiilitehtaissa.

Suomessa ei kyllä koskaan ole ollut mitään "kotirouva-aikaa". 50-luvullakin naiset kävivät töissä, vaikka oli lapsia. Hassua miten amerikkalaiset sarjat muokkaavaat ihmisten kuvaa menneisyyden Suomesta.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei kyllä koskaan ole ollut mitään "kotirouva-aikaa". 50-luvullakin naiset kävivät töissä, vaikka oli lapsia. Hassua miten amerikkalaiset sarjat muokkaavaat ihmisten kuvaa menneisyyden Suomesta.

Meinasin sanoa samaa. Ehkä jossain varakkaammissa piireissä nainen jäi kotirouvaksi mutta ei peruspulliaisella ollut sellaista mahdollisuutta. Todennäköisesti sama homma ollut myös Amerikassa.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei kyllä koskaan ole ollut mitään "kotirouva-aikaa". 50-luvullakin naiset kävivät töissä, vaikka oli lapsia. Hassua miten amerikkalaiset sarjat muokkaavaat ihmisten kuvaa menneisyyden Suomesta.

Totta ja Suomessa nyt muutenkin on suhtauduttu naisiin tasavertaisina kumppaneina, yhdessä ollaan tarvottu menemään niin hyvät ja pahat ajat, suurella kunnioituksella tämän maan naisiin on aina suhtauduttu. Minusta monet eivät ymmärrä suomalaisuutta, meidän kulttuuria tai historiaa ei Suomea voi verrata muihin maihin ja miten naiset tai miehet on siellä eläneet. Vasta viimeaikoina meidän elämä on alkanut muistuttaa muita länsimaita, olemme todella nuori valtio.