Itsekuri ja terveellisen syömisen päätös ei yksin auta laihtumaan

Sizexstosnow

Laihdutus pitää tehdä sellaiseksi, ettei ainut aseesi suuria himoja vastaan ole pelkkä tahdonvoima, jolta vaadit liikoja. Se kun ei riitä mihin tahansa.

Itse olen yrittänyt laihtua 5-vuotta vaihdellen noin viittä - kymmentä kiloa. (Juu ei niin paljon kuin monella oikeasti ylipainoisella, mutta periaatteet on samat.) Vaikka kyseessä on noinkin pieni määrä, olen onnistunut enemmillään laihtumaan neljän kilon päähän tavoitteestani koko viiden vuoden aikana.

Sitten päätiin alkaa nukkua kunnolla, sillä olen elänyt vuosien univajeessa. Huomasin ettei minulla riittävästi nukkuneena enää yksinkertaisesti ole mitään valtavia mielihaluja ruuan suhteen. Onnistuin laihtumaan 10kg kolmessa kuussa. Ennen jos joku toinen perheenjäsen oli ostanut keksipaketin kaappiin, en pystynyt olemaan ajattelematta niitä keksejä. Tiesin että onnistuakseni päivän tavoitteessa saisin syödä korkeinkaan pari, mutta kun olisi tehnyt mieli koko paketillista. En tietenkään voinut vastustaa jotain, mistä mieliteko ja kieltäytyminen olivat tehneet minulle niin pakonomaisen asian. "Laihdutukseni" oli vuorottaista ahmimista laihdutusta korkeintaan päivien putkissa.

Nykyisin tilanne on se, että vaikka tiedän keksin olevan hyvää, en kaipaa sitä niin paljon etteikö itsekurini riittäisi pitämään minut loitolla, tai korkeintaan kohtuullisessa muutamassa keksissä. En ajattele keksejä koko iltaa. Eli minulla muutos vaati ilmeisesti jonkun aivokemiallisen normalisoitumisen riittävän unen myötä. Kaikki on varmaan kuulleet univajeen lihottavasta vaikutuksesta.

Jollain muulla ongelmana voi olla esimerkiksi yksinäisyyden tuoma tyhjiö elämässä, jota paikataan ruualla. Tällaiset ongelmat pitkää ratkaista, sitten laihtuminen on mahdollista.

Tietenkin on ihmisiä jotka pystyvät laihtumaan mutkitta, ihan vaan päätöksen voimalla. Mutta he eivät alunalkaenkaan tarvinneet epäinhimillistä määrää tahdonvoimaa, toisin kuin sinä, joka et vakaasta päätöksestäsi huolimatta ole pystynyt irrottautumaan liiallisesta syömisestä.

Sivut

Kommentit (38)

Aloittaja

Niin ja vielä se, että unohtakaa itsesyytökset ja muiden solvaaminen mitä omaanne/heidän laihtukseensa tulee. Kaikki mitä äsken kirjoitin oli kylmää faktaa. Ei oikeutus tai epäoiketus epäterveelliselle käytökselle, vaan selitys ja ratkaisu sille.

Ihmisillä tuntuu yleisesti olevan vaikeus erottaa syy ja oiketus toisistaan. Se jos sanon etten raskaan työpäivän jälkeen jaksa lähteä lenkille, ei ole mikään oikeuttava tekosyy, vaan syy. Siitä voidan sitten olla montaa montaa mieltä, onko hyväksyttävää jättää liikunta väliin, vai onko se alhaista ja säälittävää. Oli miten oli, tällaisten seikkojen pohtiminen ei auta onnistumaan tavoitteissa. Ihmiset tietävät mitä tahtovat, ja siihen päästäkseen heidän tulee keskittyä psykologisiin ym. faktoihin.

Vierailija

Hyvä kirjoitus ap. Juurikin armollisuus itseä kohtaan oli lopulta se laukaiseva tekijä, joka sai minutkin laihtumaan. Opin pitämän omaa kehoani arvossa. Tästä johtuen ei tehnyt enää mieli tunkea sokerihöttöä sisuksiin - nykyään saan mielihyvää muista asioista.

Vierailija

Ap, puhut asiaa. Mutta minun mielestäni on myös tärkeää tehdä arjesta sellaista, että "itsekuria" ei juuri tarvita. Kun nukkuu tarpeeksi, syö terveellistä perusruokaa josta itse pitää, ja harrastaa mieluista liikuntaa, ei houkutuksia ja mielihaluja tule vastaaan ollenkaan samalla lailla kuin muuten.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus ap. Juurikin armollisuus itseä kohtaan oli lopulta se laukaiseva tekijä, joka sai minutkin laihtumaan. Opin pitämän omaa kehoani arvossa. Tästä johtuen ei tehnyt enää mieli tunkea sokerihöttöä sisuksiin - nykyään saan mielihyvää muista asioista.

Mistä muista te saatte mielihyvää, niin että se korvaa ruuan?

Mulla on kyllä harrastuksia, joista nautin, ihana mies ja hyviä ystäviä. Kaikin puolin elämä kunnossa, mutta silti kaipaan herkkuja aivan valtavasti. Liikuntaakin olen harrastanut nyt pari vuotta säännöllisesti. On se ihan kivaa, mutta en mä siitä varsinaista mielihyvää saa.

Vierailija

Jahas, läskien kokoontumisajot palstalla ja sitten taputellaan toisiaan selkään että "ei voi mitään, jos mä nyt vaan syön tosta ton toisenkin pullan aamupalaks."

Aloittaja

ssss kirjoitti:
"...Tiesin, että onnistuakseni päivän tavoitteessa, saisin syödä korkeintaan pari, mutta kun olisi tehnyt mieli koko paketillista..."

Ei, ei voi syödä edes paria päivässä, jos haluaa olla laiha. Muutama keksi lisäävät päivän kokonaiskaloreihin merkittävästi. Herkuttelu tehdään kerran viikossa, jolloin ne kaksi keksiä voi syödä.

Voi elää vaikka pelkillä kekseillä ja laihtua. Kunhan energiaa ei imeydy elimistöön yhtä paljon kuin sitä kuluttaa.

Tuollaiset säännöt on muutenkin yhtä tyhjän kanssa, jos tuntee ravitsemustiedettä. Hyviä sääntöjä jos ei, sillä silloin saattaa elää vaikka parilla keksipaketilla päivässä, joista voi hyvinki saada 2000kcal, vaikka kulutus olisi 1800kcal luokkaa, ja ihmetellä miksei laihdu.

Itsehän laskin kaloreita ja saatoin syödä vaikka Mäkkärissä laihdutukseni aikana, ja laihduin hyvin silti. Itseasiassa söin lähes joka päivä herkkuja, mikä ei ehkä ole erityisen suositeltavaa, mutta laihtumista se ei estänyt. Päätin vain panostaa yhteen asiaan kerrallaan. Nyt kun olen laiha, yritän muuttaa tottumuksiani terveellisemmiksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus ap. Juurikin armollisuus itseä kohtaan oli lopulta se laukaiseva tekijä, joka sai minutkin laihtumaan. Opin pitämän omaa kehoani arvossa. Tästä johtuen ei tehnyt enää mieli tunkea sokerihöttöä sisuksiin - nykyään saan mielihyvää muista asioista.

Täysin samaa mieltä. Todella moni ns. ikilaihduttaja etsii motivaatiota negatiivisten puolten kautta, ja epäonnistuvat siksi kerta toisensa jälkeen. Jos itsekin uskot olevasi paska, niin miten ihmeessä ansaitsisit voida hyvin, olla terve ja tehdä asioita jotka ovat itsellesi hyväksi?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus ap. Juurikin armollisuus itseä kohtaan oli lopulta se laukaiseva tekijä, joka sai minutkin laihtumaan. Opin pitämän omaa kehoani arvossa. Tästä johtuen ei tehnyt enää mieli tunkea sokerihöttöä sisuksiin - nykyään saan mielihyvää muista asioista.

Mistä muista te saatte mielihyvää, niin että se korvaa ruuan?

Mulla on kyllä harrastuksia, joista nautin, ihana mies ja hyviä ystäviä. Kaikin puolin elämä kunnossa, mutta silti kaipaan herkkuja aivan valtavasti. Liikuntaakin olen harrastanut nyt pari vuotta säännöllisesti. On se ihan kivaa, mutta en mä siitä varsinaista mielihyvää saa.

Jos haluaa mielihyvää nimenomaan ruuasta, niin silloin voisi tehdä ruokavalioon korjauksia. Siten, että sen mielihyvän saa muusta kuin makeasta syömisestä. Toki se vaatii työtä ja panostusta asiaan, joten ei sovi "kaikki heti mulle"-tyypille.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus ap. Juurikin armollisuus itseä kohtaan oli lopulta se laukaiseva tekijä, joka sai minutkin laihtumaan. Opin pitämän omaa kehoani arvossa. Tästä johtuen ei tehnyt enää mieli tunkea sokerihöttöä sisuksiin - nykyään saan mielihyvää muista asioista.

Mistä muista te saatte mielihyvää, niin että se korvaa ruuan?

Mulla on kyllä harrastuksia, joista nautin, ihana mies ja hyviä ystäviä. Kaikin puolin elämä kunnossa, mutta silti kaipaan herkkuja aivan valtavasti. Liikuntaakin olen harrastanut nyt pari vuotta säännöllisesti. On se ihan kivaa, mutta en mä siitä varsinaista mielihyvää saa.

No esim. minä olen hurahtanut kauneudenhoitoon. Pidän säännöllisin väliajoin koti-span, jossa hoidan koko kropan, hiukset ja kasvot. Opettelen jatkuvasti uusia tapoja pitää huolta itsestäni. Käyn myös hierojalla. Se raha, joka ennen meni herkkuihin, menee nykyään hyvinvointiini.

Aloittaja

Vierailija kirjoitti:
Jahas, läskien kokoontumisajot palstalla ja sitten taputellaan toisiaan selkään että "ei voi mitään, jos mä nyt vaan syön tosta ton toisenkin pullan aamupalaks."
Lueppa toinen viestini. Tässä ei olla oikeuttamassa terveydellisesti kannattamatonta käytöstä. Se on vain _fakta_ ettei laihdutus _välttämättä_ pelkän päätöksen voimalla onnistu. Ja en toki kehota ketään jättämään asiaa sikseen, pitää vain alkaa miettiä asioita vähän laajemmalta alueelta jos haluaa onnistua mahdottomalta tuntuvassa laihdutuksessa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus ap. Juurikin armollisuus itseä kohtaan oli lopulta se laukaiseva tekijä, joka sai minutkin laihtumaan. Opin pitämän omaa kehoani arvossa. Tästä johtuen ei tehnyt enää mieli tunkea sokerihöttöä sisuksiin - nykyään saan mielihyvää muista asioista.

Mistä muista te saatte mielihyvää, niin että se korvaa ruuan?

Mulla on kyllä harrastuksia, joista nautin, ihana mies ja hyviä ystäviä. Kaikin puolin elämä kunnossa, mutta silti kaipaan herkkuja aivan valtavasti. Liikuntaakin olen harrastanut nyt pari vuotta säännöllisesti. On se ihan kivaa, mutta en mä siitä varsinaista mielihyvää saa.


Tämä oli minullekin aluksi vaikeaa. Vastaus on, että en oikein mistään saa sitä samaa, supernopeaa mielihyvää, jota makeasta saa. Mutta "hitaampaa" mielihyvää saa monesta muustakin asiasta, juuri siitä liikunnasta ja harrastuksista ja läheisten kanssa olosta. Se on jotenkin kokonaisvaltaisempaa ja kestää pidempään kuin hetken sokeripiikki. Huomasin myös, että jouduin harrastamaan melko paljon liikuntaa, ja kohottamaan kuntoa reippaasti ennen kuin siitä alkoi saada mielihyvää. Itse liikunta ei aina tunnu mitenkään superkivalta, yleensä kuitenkin mukavalta, mutta voi sitä tunnetta liikunnan jälkeen! Tunnen itseni vahvaksi ja rentoutuneeksi ja raukeaksi ja välillä tuntuu melkein siltä, kuin kävelisin 10 cm maanpinnan yläpuolella. Ihanaa! Jos aamulla liikun reippaasti, saattaa tämä tunne jatkua koko loppupäivän <3

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus ap. Juurikin armollisuus itseä kohtaan oli lopulta se laukaiseva tekijä, joka sai minutkin laihtumaan. Opin pitämän omaa kehoani arvossa. Tästä johtuen ei tehnyt enää mieli tunkea sokerihöttöä sisuksiin - nykyään saan mielihyvää muista asioista.

Mistä muista te saatte mielihyvää, niin että se korvaa ruuan?

Mulla on kyllä harrastuksia, joista nautin, ihana mies ja hyviä ystäviä. Kaikin puolin elämä kunnossa, mutta silti kaipaan herkkuja aivan valtavasti. Liikuntaakin olen harrastanut nyt pari vuotta säännöllisesti. On se ihan kivaa, mutta en mä siitä varsinaista mielihyvää saa.


Tämä oli minullekin aluksi vaikeaa. Vastaus on, että en oikein mistään saa sitä samaa, supernopeaa mielihyvää, jota makeasta saa. Mutta "hitaampaa" mielihyvää saa monesta muustakin asiasta, juuri siitä liikunnasta ja harrastuksista ja läheisten kanssa olosta. Se on jotenkin kokonaisvaltaisempaa ja kestää pidempään kuin hetken sokeripiikki. Huomasin myös, että jouduin harrastamaan melko paljon liikuntaa, ja kohottamaan kuntoa reippaasti ennen kuin siitä alkoi saada mielihyvää. Itse liikunta ei aina tunnu mitenkään superkivalta, yleensä kuitenkin mukavalta, mutta voi sitä tunnetta liikunnan jälkeen! Tunnen itseni vahvaksi ja rentoutuneeksi ja raukeaksi ja välillä tuntuu melkein siltä, kuin kävelisin 10 cm maanpinnan yläpuolella. Ihanaa! Jos aamulla liikun reippaasti, saattaa tämä tunne jatkua koko loppupäivän <3

Mä olen niin kateellinen tosta liikunnan jälkeisestä euforian tunteesta. En muista ikinä kokeneeni sitä. Liikunnan jälkeen olen vain väsynyt. Kuntokaan ei voi aivan surkea olla.

Aloittaja

ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
"...Tiesin, että onnistuakseni päivän tavoitteessa, saisin syödä korkeintaan pari, mutta kun olisi tehnyt mieli koko paketillista..."

Ei, ei voi syödä edes paria päivässä, jos haluaa olla laiha. Muutama keksi lisäävät päivän kokonaiskaloreihin merkittävästi. Herkuttelu tehdään kerran viikossa, jolloin ne kaksi keksiä voi syödä.

Voi elää vaikka pelkillä kekseillä ja laihtua. Kunhan energiaa ei imeydy elimistöön yhtä paljon kuin sitä kuluttaa.

Tuollaiset säännöt on muutenkin yhtä tyhjän kanssa, jos tuntee ravitsemustiedettä. Hyviä sääntöjä jos ei, sillä silloin saattaa elää vaikka parilla keksipaketilla päivässä, joista voi hyvinki saada 2000kcal, vaikka kulutus olisi 1800kcal luokkaa, ja ihmetellä miksei laihdu.

Itsehän laskin kaloreita ja saatoin syödä vaikka Mäkkärissä laihdutukseni aikana, ja laihduin hyvin silti. Itseasiassa söin lähes joka päivä herkkuja, mikä ei ehkä ole erityisen suositeltavaa, mutta laihtumista se ei estänyt. Päätin vain panostaa yhteen asiaan kerrallaan. Nyt kun olen laiha, yritän muuttaa tottumuksiani terveellisemmiksi.


Tuollaisilla ruokailutottumuksilla ollaan laihaläskejä, ei laihoja
Lopeta esittämästä tilastollisia todennäköisyyksiä faktoina. Teen fyysisesti kuluttavaa työtä ja harrastan aktiivisesti - oikeasti keskimäärin tunnin päivässä - liikuntaa ja olen pitänyt huolta proteiinin saannista koko ajan, joten lihasmassaa on ihan hyvin. Jos näkisit minut, et varmasti kuvailisi "laihaläskiksi".

Vierailija

ssss kirjoitti:
"...Tiesin, että onnistuakseni päivän tavoitteessa, saisin syödä korkeintaan pari, mutta kun olisi tehnyt mieli koko paketillista..."

Ei, ei voi syödä edes paria päivässä, jos haluaa olla laiha. Muutama keksi lisäävät päivän kokonaiskaloreihin merkittävästi. Herkuttelu tehdään kerran viikossa, jolloin ne kaksi keksiä voi syödä.

Totta kai voi. Juuri tuollaisella ylitiukalla ajattelutavalla laihdutuksesta ja/tai painonhallinnasta tulee vaikeaa, elämää hallitsevaa ja hyvän mielen pilaavaa touhua. Kohtuus kaikessa. Kaloreita laskemalla ruokavalioon mahtuu hyvin herkkujakin, eivätkä kohtuulliset määrät herkkuja (kuten 2 keksiä) pilaa muun ruokavalion terveellisyyttä ja sen terveysvaikutuksia.

Vierailija

Ihan vain vinkkinä muille, tuo ssss on syömishäiriöinen, jonka mielestä normaalipainoiset ovat läskejä ja alipaino on terveellistä. Ei ehkä kannata yrittää puhua faktaa ja järkeä, kun tuolla on sairastamisvaihe vielä pahasti päällä. Ei ota järkipuhetta vastaan, vaan sairaus puhuu.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat