Lue keskustelun säännöt.
Ihastumisesta ystävyyteen, en pysty tähän
15.11.2015 |
Perhana, luulin että oli helppo nakki jatkaa ystävinä sen jälkeen kun on ihastunut mieheen:(. Ei tule onnistumaan..tqi jos tulee niin on vaikeeta. Joka kerta kun näen hänet, ajattelen; mä en koskaan saa häntä :(..
Mitä tehdä? ,
Kommentit (28)
Tarvitset tauon, suo se itsellesi! Turhaa kiusata itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vaikeaa katsoa hänen flirttailuaan muille naisille.
Vierailija kirjoitti:
Mulla vaikeaa katsoa hänen flirttailuaan muille naisille.
No mua taas nuppii se että hän on whatsapissa mutta ei laita viestiä. Olen hänelle laittanut eilen viestin jossa avauduin tunteistani...hän on nähnyt mutta ei vastaa mitään :(. Sanoin siis että on vaikea muuttaa tunteitaan ihastumisen jälkeen. No, nyt hän tietää sen. Olen kuulema liian arvokas etteo halua parisuhdetta :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vaikeaa katsoa hänen flirttailuaan muille naisille.
No mua taas nuppii se että hän on whatsapissa mutta ei laita viestiä. Olen hänelle laittanut eilen viestin jossa avauduin tunteistani...hän on nähnyt mutta ei vastaa mitään :(. Sanoin siis että on vaikea muuttaa tunteitaan ihastumisen jälkeen. No, nyt hän tietää sen. Olen kuulema liian arvokas etteo halua parisuhdetta :/
Kuulostaisi siltä että haluaa vaan olla vapana ja lennellä kukasta kukkaan :( Auttaisiko jos pidät vaan välimatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vaikeaa katsoa hänen flirttailuaan muille naisille.
No mua taas nuppii se että hän on whatsapissa mutta ei laita viestiä. Olen hänelle laittanut eilen viestin jossa avauduin tunteistani...hän on nähnyt mutta ei vastaa mitään :(. Sanoin siis että on vaikea muuttaa tunteitaan ihastumisen jälkeen. No, nyt hän tietää sen. Olen kuulema liian arvokas etteo halua parisuhdetta :/
Kuulostaisi siltä että haluaa vaan olla vapana ja lennellä kukasta kukkaan :( Auttaisiko jos pidät vaan välimatkaa.
Pakko se on pitää - ei tuu mitään muuten. Ap
No ei kukaan oikeasti pysty! Kaikki vaan aina valehtelee, että juu, kavereita ollaan, siis ei haittaa toisten treffit, monta sen muijista on tavannutkin ja voi pojat kun meillä onkin kivaa porukalla! Ja oikeasti sydän itkee verta...
Tässä nykyajassa on joku ihme juttu, että pitää koko ajan esittää jotain ihme roolia, että kaikki on fantastisesti. Eron jälkeen pitää olla heti iskemässä uutta, ihastusten puolisot pitäisi olla parhaita kavereita yms. Typerää. Minä kieltäydyn esittämästä mitään, enkä tunne olevani mikään häviäjä ihmissuhteissa, vaikken esitäkään roolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse katkaisin välit erääseen tärkeään ihmiseen kun hän ei vain yksinkertaisesti voinut nähdä meitä pelkästään ystävinä. Harmi, upea tyyppi. Jälkeenpäin on toki yrittänyt lähestyä, mutta turhaan...en tarvitse selkärangatonta olkapäälle itkevää ihmistä jonka kaikki aika nähdessä menee pohtiessa "mitä jos sittenkin".
Ymmärrän. Seurustelin useamman kuukauden, tapailtiin aina kun pystyttiin ( mulla vuorotyö ja teini ) , suunniteltiin jo ens kesänkin menoja. Sitten teini sairastui ja alkoi sairaala ja lääkärimenoja, tapaamiset jäi vähiin pariin viikkoon. Mies soitti ja sanoi ettei halua jatkaa, vetosi pitkään matkaan ( 40 minuuttia autolla ) ja siihen ettei nähdä tarpeeksi. Ok. Mutta sitten sanoi että haluaa olla ystävä. En pysty ja miksi olisin. Sen verran sattui enkä halua olla ystävä exän kanssa, muistuttaisi vain koko ajan mitä menetin. Ja musta toi "haluan olla ystävä" -fraasi on oman omantunnon putsaamista. Ja selvennykseksi, teini ei ole ikätasoinen vaan vaatii enemmän huolenpitoa kuin normaalisti tuon ikäinen tarvii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän jollain tavalla samaa tilannetta. Muutama kuukausi tavattu, kun mahdollista, tykätään puolin ja toisin. Mitään yhteisiä suunnitelmia ei ole tulevaisuutta varten. Vapaita ollaan molemmat, mutta mies jollain tavalla kiinni entisessä naisessaan. Jotain epävarmuutta on ilmassa ja toisaalta mietin koko suhteen lopettamista. Se vaan on vaikeaa, sillä meillä on hauskaa yhdessä kaikin puolin. Mihinkään ystävyyssuhteeseen en ryhtyisi tämän jälkeen, se olisi liian hajottavaa. En myöskään painosta tuota miestä mihinkään, ehkä katselen jonkin aikaa, kehittyykö tämä juttu ja mihin suuntaan. Miten te toimisitte?
Pakkoko sen kanssa on olla, jos ei onnistu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taustaa:
Olen tästä aiemminkin itkenyt tänne. Mies on siis juuri eronnut, ystävystyimme eron aikana. Hänen käytöksensä on antanut viitteitä siitä, että haluaa muuta kuin ystävyyttä...on ilmeisesti aika rikki tällä hetkellä tuon eron takia. Mutta enhän mä voi vaan odotella että milloin se toipuu ja kun toipuu, tuskin edes Minä olen se jonka hän haluaa.
kyllä mä tykkään olla hänen seurassaan, mutta sisällä kiehuu kun ei saa suudella.
En mä tiedä - ihana ja tärkeä ihminen, mutta ainahan niitä uusia saa?ap
En voisi ajatella korvaavani tuota miestä kellään toisella. Kun on tunteilla mukana, niin sitten on. Joku määräaika itselle laitettava, minkä aikaa on valmis odottelemaan miestä. Ja siitä ajasta on pidettävä kiinni. Tekee ristiriitaa , kun mies sanoo välittävänsä, mutta jos samaa tunnetta entistä kohtaan,niin itsekunnioitus kehiin ja mies pois elämästä. Järki ja tunteet ei kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voisi ajatella korvaavani tuota miestä kellään toisella. Kun on tunteilla mukana, niin sitten on. Joku määräaika itselle laitettava, minkä aikaa on valmis odottelemaan miestä. Ja siitä ajasta on pidettävä kiinni. Tekee ristiriitaa , kun mies sanoo välittävänsä, mutta jos samaa tunnetta entistä kohtaan,niin itsekunnioitus kehiin ja mies pois elämästä. Järki ja tunteet ei kohtaa.
mä niin samaistum suhun sisko :)ap
Jos ei pysty olemaan ystävänä, niin ei ole. So simple. Yhteystiedot pois, vältettävä tapaamisia ja etenkin hankittava muuta elämää.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei pysty olemaan ystävänä, niin ei ole. So simple. Yhteystiedot pois, vältettävä tapaamisia ja etenkin hankittava muuta elämää.
Tai sit on mun kasvettava ihmisenä ja mietittävä, että miksi en pysty olemaan. Olenko mustasukkainen hänestä? Joku muu saa sen mitä minä en? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei pysty olemaan ystävänä, niin ei ole. So simple. Yhteystiedot pois, vältettävä tapaamisia ja etenkin hankittava muuta elämää.
Tai sit on mun kasvettava ihmisenä ja mietittävä, että miksi en pysty olemaan. Olenko mustasukkainen hänestä? Joku muu saa sen mitä minä en? Ap
Tuokin on ihan normaali tunne. Ota kuitenkin faktat faktoina. Jos mies on toivonut pelkkää ystävyyttä, ei kannata elätellä turhia toiveita. Kun löydät itsellesi oikean kumppanin, joka haluaa pitää sinut elämässäsi, alkaa muistot tuosta tän hetkisestä ihastuksestasi olla haaleaa massaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei pysty olemaan ystävänä, niin ei ole. So simple. Yhteystiedot pois, vältettävä tapaamisia ja etenkin hankittava muuta elämää.
Tai sit on mun kasvettava ihmisenä ja mietittävä, että miksi en pysty olemaan. Olenko mustasukkainen hänestä? Joku muu saa sen mitä minä en? Ap
Tuokin on ihan normaali tunne. Ota kuitenkin faktat faktoina. Jos mies on toivonut pelkkää ystävyyttä, ei kannata elätellä turhia toiveita. Kun löydät itsellesi oikean kumppanin, joka haluaa pitää sinut elämässäsi, alkaa muistot tuosta tän hetkisestä ihastuksestasi olla haaleaa massaa.
Totta tuokin;)
Ikävää sanoa tämä, mutta pelkään pahoin, että siltä, joka ehdottaan "ollaan vaan ystäviä" on tunteet loppuneet.
Jos sä oot edelleen rakastunut, et pysty olemaan ystävä. Etkä sellaista mene ehdottamaankaan.
On ihan perseestä tilanteesi. Välimatka ja aika auttaa. Jos et pysty niin et pysty. Omis tunteis ei o mitään hävettävää, vaikkei niitä aina kannatakaan kaikelle kansalle toitottaa. Kuuntele itsees.