Olet laittanut postissa kaverin vastasyntyneelle lahjan. Kiitosta ei kuulu, mitä ajattelet? ev

Omani oli sen verran vaativaa sorttia (ei nukkunut päivällä lainkaan, juu EI KAIKKI VAUVAT NUKU!!!), että ekaan kuukauteen en vaan kertakaikkiaan ehtinyt tai jaksanut ottaa mitään yhteyttä kehenkään...

ja kiittelee kuvin ja kortein sitten kun perhe-elämä on asettunut raiteilleen eli aikaisintaan 2 kk kuluttua :-)

ap

Soitapa hänelle ja kysele mitä kuuluu uuden vauvan kanssa ja onko lahjastasi ollut iloa. Sinä saat kiitoksesi ja jää teille molemmille parempi mieli!

Tuoreella äidillä on kiireitä. Ei jaksa/ehdi muuta tehdä kuin keskittyä vauvaan :) Siihen hänellä on oikeus. Ei siinä vauvahuumassa ehdi kaikkia kiitellä.



Itse olen niitä ihmisiä, jotka eivät muista kiittää lahjoista ja korteistä. En vaan muista. Pitäisi kiittää heti kun on lahjan saanut tai sitten se unohtuu. Minä vain olen sellainen lahoaivo. Mitenkähän montaa ihmistä olenkaan loukannut...

Itsellämme tavallinen kamera ja ensi odotettiin että rulla tuli täyteen, sitten odotettiin halvempien kuvien teettämistä, sitten teetettiin onnistuneist otoksista lisäkuvia ja niitä sitten odotettiin tovi niitäkin. Niistä sitten aikaa myöten askartelin kortit meitä muistaneille ja kirjoitin jokaiselle jotain päivien kulusta tms kuulumisia muutenkin mukaan. Itse ajattelin, että kivempi kiittää kuvan kera (saatu vaate yllä/lelu sylissä tms) kuin laittaa pelkkä tekstari.

Mutta olisin kyllä aikas tyrmistynyt, jos ei edes tekstaria voisi laittaa...että tietää edes että on paketti mennyt perille.

Minä komppaan edellistä vastaajaa, kunnon kiitoskortin teko vie viikkoja, kun teetetään kuvia.



Mutta kiittäminen kuuluu alkeellisimpiin käytöstapoihin, voiko todellakin olla olemassa niin MÖLÖJÄ ihmisiä, jotka eivät lainkaan ole kiittäneet saamistaan muistamisista???

En todellakaan olettanut, että lahjasta pitäisi kiittää. Vastasyntyneessä on ihan tarpeeksi tekemistä niin isälle kuin äidillekin saatika, että he jaksaisivat sitä ensimmäiseen viikkoon edes postista hakea.

Itselläni kävi sillein, että kun vauva synty, niin unohdettiin miehen kanssa käydä 5 päivään postilaatikolla. No siellähän odotti kaksi pakettia ja toinen oli odotellut siellä 4 päivää. Että näinkin voi alkuhuumassa käydä. :-)

että monikohan onkaan loukkaantunut... toisaalta en itsekään odota kiitosta jos muistan jotakuta.

Ihan varmasti riittää alkuaikana tekemistä ja touhua vauvan kanssa. Varmasti ovat lahjasta ilahtuneet, mutta ei sitä aina heti kerkiä.



Kieltämättä minäkin odotin että kuulisin heistä jotain...

lähetimme kaikille kiitos-kortit vasta ristiäisten jälkeen.

Ei niihin kaikkiin ehdi vastata, jos itse on väsynyt. Ja vauvaa pitää hoitaa joka tapauksessa.



Kaverisi on varmasti hyvillään onnitteluista, mutta malta hetki, että hän jaksaa taas kommunikoida.

Jos ollaan käteen saatu, ollaan kiitos sanottu, ja jos postissa, sanottu kiitos seuraavan kerran nähtäessä (jos muistettu). Mikä tää nykyajan meininki on, kun jokaisesta lahjantyngästä pitäisi saajan suunnilleen maassa madella, että voivoi kun olette meitä näin siunanneet? Jos mä annan jollekin lahjan, annan sen puhtaasta antamisen ilosta, enkä kaipaa kiitoksia perään! Vieläpä uuden vauvan kanssa sitä on niin kääriytynyt itseensä ja perheeseensä, ettei välttämättä edes muista keneltä tuli ja mitä.

ap

Me laitettiin heti ristiäisten jälkeen jokaiselle vauvaa ja meitä muistaneelle kortin tai lahjan laittaneelle vauvasta kuva, jonka takapuolelle kirjoitin kiitokset muistamisesta ja vauvan nimen ja mitat ja syntymäpäivän. Ei siihen kauaa mennyt vaikka kortteja ja paketteja tuli noin kolmekymmentä per penska kummankin vauvan synnyttyä. Mulle on yleensäkkin hirmu tärkeää se että muistan kiittää lasten saamista lahjoista, ja varmasti opetan lapsetkin kiittämään, heti kun vain ovat niin isoja, että ymmärtävät mistä on kyse.



Ihan ok on, jos vastasyntyneen vanhemmat kiittävät vasta ristiäisten jälkeen, ensimmäiset viikot kuluvat helposti pientä ihmetellessä. Mutta se tympii, kun kummilasten vanhemmat eivät pukahdakkaan lahjoista, ei hajuakaan, onko ollut sopivia leluja/vaatteita. Ei se kiitos huono sana olisi, kun ei ilkeä kyselläkkään aina, että oliko sopiva.



Kahden pienen äiti

Kiittäminen kuuluu alkeellisimpiin käytöstapoihin!!

jälkeen jaksanut jokaiseen onnittelutekstariin vastata... Niitä tuili puolitutuiltakin. Puhelin kävi kuumana, ja minä makasin sängyssä epparihaava särkien.



Lahjoista kiitimme valokuvalla tms. joskus ristiäisten aikoihin.

mulle on aikanaan opetettu että lahjat annetaan antamisen ILOSTA eikä sen takia että saisi kiitosta. Tottakai on kohteliasta kiittää, sekin on opetettu ;) , mutta oikeasti kuten moni jo sanoi, ei sun kaveris muista/jaksa keskittyä kiittelemiseen. Varsinkin jos on ensimmäinen lapsi, niin on jo ihan ihmeiseen pelkästään SIITÄ :D