Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Muistatteko milloin viimeksi täällä AV:lla on ollut mukava fiilis ja hauskaa?

Vierailija

Milloin ollaan oltu yhtä porukkaa, naurettu yhdessä ja tuettu ihmistä, jolla on hätä? Olen ihan varma, että sellaista oli joskus, mutta on siitä aikaa. Jotenkin tänne tulee vieläkin uudestaan katsomaan muuttuuko meno, mutta ei se enää muutu. Ilmapiiri on vähän kuin huonon esimiehen vetämässä työpaikassa.

Kyttäilyä, kyräilyä, toisen selättämistä ilkeydellä ja mahdollisimman kipeillä henkilökohtaisilla nälväisyillä. Se voitaa, joka on kamalin.

Syyksi riittää, että käy ilmi, että keskustelija on ylipainoinen, masentunut, liian nuori, liian vanha, uskovainen tai aatteeton, liian monen lapsen äiti tai lapseton. Vammaisperheen vanhempi tai erityisen älykkään koulumenestyjän isä.

Kuka, mikä taho, millainen pomo tämän on tällaiseksi lietsonut? Miksi ylläpitokin on keskustelijoitaan VASTAAN eikä samassa porukassa nostattamassa hyvää fiilistä ja keskustelua??

Kommentit (6)

Vierailija

Nauranu vedet silmissä  olen kuluneen viikon aikana; jauhille, 1560-luvun av:lle, 1960 myös huvitti paikoin, mulla ei ole ollut valittamista. Niin ja joskus kesällä se dippailuketju nauratti ihan vääränä. Mitä sit kukakin pitää hauskana.

Vierailija

Täsmälleen samaa mieltä! Ja tämä köyhien tölviminen, ihmisten jako heikkoihin ja vahvoihin, ilkeys, haukkuminen...kaikki tämä. Miksi tämä palsta on tällainen? Moni asia sotii minun moraalia ja omatuntuo vastaan, eikö muita kiinnosta inhimillisyys yhtään?

Vierailija

Usein täällä tulee niin huono olo, että palstailu on jäänyt tosi vähälle aiempaan verrattuna. Yöaikainen rekkaripakko oli ihan kuolinisku kyllä.

Vierailija

Minulla on aina hyvä fiilinki palstalla, johtunee ehkä siitä, että muulloin kaikki on ihan paskaa. 

Terveisin Naispelko22

Vierailija

Ei kai tähän tule muutosta kuin yksi ihminen kerrallaan. Jos pitää huolen omasta käytöksestään ja asettuu sellaisen kanssapalstalaisen tueksi, joka on joutunut silmätikuksi ihan syyttään, niin kai se jossakin näkyy.

Paras muistoni näiltä vuosilta on yhden aamupäivän tuki, jota sain kun ihan oikeasti itkin väsymystäni sairaan vauvan kanssa enkä meinannut jaksaa eää minuuttiakaan. Jotkut sanoivat silloin oikeat sanat, ihan konkreettisesti neuvoivat miten edetä. Se lohdutti ja antoi voimaa niin paljon, että kestin kuin kestinkin.

ap, onlinella ja AV:lla yli 10 vuotta

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat