Lue keskustelun säännöt.
Menenkö synnyttämään yksin?
13.11.2015 |
Haluaisin miehen mukaan, mutta hän ei pääse. En millään haluaisi yksin synnyttää. Ajatus doulasta epäilyttää. Synnyttäminen on niin henkilökohtainen tapahtuma enkä halua vieraan ihmisen hierontaa tms. Ketään tuttujakaan ei ole, kenet ottaisin synnytykseen.
Pärjäänkö yksikseenkin?
Kommentit (75)
Minä luulen, että pärjäät kyllä. Siellä on ihmisiä sinua ja vauvaa varten. Onko raskausaikana ollut mitään erikoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä synnytin ihan yksin ja minusta se oli paras tapa. Kipuja oli, mutta sain puudutusta, joka auttoi. Synnytys kesti muistaakseni n. 7 tuntia ja sain upean pojan. Ei siinä mitään tukihenkilöä tarvittu hössöttämään. Aviomiestä en missään tapauksessa olisi halunnut. Ei mies sitä kuitenkaan ymmärrä, ärsyyntyy ja pitkästyy vaan. Onhan tutkittu, että parit, joissa mies osallistuu synnytykseen, hajoavat useammmin, kuin ne parit, joissa mies ei osallistu.
Vierailija kirjoitti:
Minä synnytin ihan yksin ja minusta se oli paras tapa. Kipuja oli, mutta sain puudutusta, joka auttoi. Synnytys kesti muistaakseni n. 7 tuntia ja sain upean pojan. Ei siinä mitään tukihenkilöä tarvittu hössöttämään. Aviomiestä en missään tapauksessa olisi halunnut. Ei mies sitä kuitenkaan ymmärrä, ärsyyntyy ja pitkästyy vaan. Onhan tutkittu, että parit, joissa mies osallistuu synnytykseen, hajoavat useammmin, kuin ne parit, joissa mies ei osallistu.
Voitko linkata tutkimuksen? Mikähän höpöhöpötutkijan tutkielma taas :D
Näin minä käsitän että mies vie sairaalaan ja esikoinen jää yksin kotiin nukkumaan. Kaikilla ei ole hoitajaa lapselle ja sillloin on ihan ok että isä jää kotiin.
Näin meilläkin olisi käynyt mutta kuopus syntyi sektiolla ja esikoinen meni tarhaan. Hänellä siis oli kuntoutuspaikka tarhassa, kun hänellä oli kehitysvamma.
Ei mun äiti toiselta paikkakunnalta olisi voinut tulla moneksi päiväksi odottamaan että milloin synnytän ja ei sillä halujakaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin miehen mukaan, mutta hän ei pääse. En millään haluaisi yksin synnyttää. Ajatus doulasta epäilyttää. Synnyttäminen on niin henkilökohtainen tapahtuma enkä halua vieraan ihmisen hierontaa tms. Ketään tuttujakaan ei ole, kenet ottaisin synnytykseen.
Pärjäänkö yksikseenkin?
Kyllä sinä yksinkin pärjäät. Ennen vanhaan äidiellä ei ollut isiä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iskukki taitaa istua vankilassa kun ap ei suostu syytä kertomaan
No ei istu. Se syy ei ole olennainen tässä. Ap
No saisi kyllä olla elämän ja kuoleman kysymys, jos joutuisin yksin synnyttämään. Yhteinen lapsi kuitenkin, niin musta ei oo sopivaa jäädä kevyin perustein pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iskukki taitaa istua vankilassa kun ap ei suostu syytä kertomaan
No ei istu. Se syy ei ole olennainen tässä. Ap
No saisi kyllä olla elämän ja kuoleman kysymys, jos joutuisin yksin synnyttämään. Yhteinen lapsi kuitenkin, niin musta ei oo sopivaa jäädä kevyin perustein pois.
Sä et ilmeisesti ole syöksysynnyttäjä? Milläs otat miehen mukaan, kun synnytys käynnistyy yhtäkkiä ja lastenhoitajan saa paikalle aikasintaan tunnin päästä? Synnytät kotona vai? Ei, kyllä mä lähden pikana taksilla sairaalaan ja mies jää järkkäilemään lastenhoitajaa, tulee perästä kun ehtii ja lapsi on todennäköisesti silloin jo syntynyt.
No eikö esikkoo voi laittaa hoitoon kun synnytys lähestyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei pääse synnytykseen mukaan? Pakko se on yksin pärjätä jos ei mies pääse ja ketään vierasta et sinne mukaan halua.
Suurin osa av-mammoista on syntynyt ihan vaan äidin kanssa. Miksi ihmeessä siellä ketään muita tarvitaan kuin kätilö. Aina on ilman ukkoja osattu synnyttää ja lapsi/isä suhde voi olla ihan hyvä ilman synnytysseuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iskukki taitaa istua vankilassa kun ap ei suostu syytä kertomaan
No ei istu. Se syy ei ole olennainen tässä. Ap
No saisi kyllä olla elämän ja kuoleman kysymys, jos joutuisin yksin synnyttämään. Yhteinen lapsi kuitenkin, niin musta ei oo sopivaa jäädä kevyin perustein pois.
Sä et ilmeisesti ole syöksysynnyttäjä? Milläs otat miehen mukaan, kun synnytys käynnistyy yhtäkkiä ja lastenhoitajan saa paikalle aikasintaan tunnin päästä? Synnytät kotona vai? Ei, kyllä mä lähden pikana taksilla sairaalaan ja mies jää järkkäilemään lastenhoitajaa, tulee perästä kun ehtii ja lapsi on todennäköisesti silloin jo syntynyt.
Jos on kokemusta syöksysynnytyksestä aiemmin, aina ambulanssilla sairaalaan eikä taksilla! T: Kätilö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies tuli Suomeen sinä iltana, kun synnytys käynnistyi, melkein viis vuotta sitten. Hänen kone laskeutui tunti sen jälkeen, kun meidän neiti oli jo turvallisesti maailmassa. Heti kentältä sairaalaan siis. Mulla oli synnytyksessä mukana tytön kummitädit, jotka on mun ihan parhaita ystäviä. Toisen heistä esikoisen synnytyksessä olin itsekin mukana. Ei ainakaan naurua puuttunut synnytyssalista! Onneksi mies pääsi kuitenkin elokuussa pojan synnytykseen mukaan. Miestä harmitti toki, kun ei ekassa synnytyksessä mukana ollut, mutta eipä se ole tytön ja isän suhteeseen mitenkään vaikuttanut.
Vierailija kirjoitti:
No, sä et halua äitiä etkä anoppia mukaasi synnytykseen. Mutta kai jompikumpi heistä voisi kuitenkin hoitaa sitä esikoista, jotta miehesi pääsisi mukaan. Jos et usko lapsenhoitoa(kaan) heille, niin hoitajaksi lapsen kummi, joku ystäväsi, sisaresi, veljesi, miehen sisar/veli, isäsi tai miehen isä, joku muu sukulainen?
Erityislapsi jota ei ihan niin vaan voi tupata kellekään hoitoon. Varsinkaan mies ei halua. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen, että pärjäät kyllä. Siellä on ihmisiä sinua ja vauvaa varten. Onko raskausaikana ollut mitään erikoista?
Ihan tavallinen raskaus. Ei mitään epäilyjä, etteikö synnytys menisi päällisin puolin hyvin. Esikoisen kohdalla synnytys oli vaikea kivun, synnytyksen pituuden ja lievän asentovirheen vuoksi. Imukupilla tuli ulos. Nyt mietityttää miten pärjään yksin tuon kivun kanssa. Varsinkin kun en haluaisi kauheasti mitään lääkkeellisiä kivunlievityksiä, niistä kun oli viimeksi enemmän haittaa kuin hyötyä. Täytyy vaan toivoa, että synnytys olisi mahdollisimman nopeasti ohi, niin ei ehtisi kauheasti märehtimään yksin kipujen kanssa. Ap
Olen synnyttänyt myös yhden lapsistani yksin kun isompien lastemme hoitaja ei ehtinyt paikalle ajoissa. Hyvin siitä selvisi, vaikka toki harmitti kun pahimmassa vaiheessa olisin kaivannut miehen viereeni tsemppaamaan. En ehtinyt saada edes kipulääkkeeksi muuta kuin ilokaasua kun homma eteni niin nopeasti.