Menenkö synnyttämään yksin?
Haluaisin miehen mukaan, mutta hän ei pääse. En millään haluaisi yksin synnyttää. Ajatus doulasta epäilyttää. Synnyttäminen on niin henkilökohtainen tapahtuma enkä halua vieraan ihmisen hierontaa tms. Ketään tuttujakaan ei ole, kenet ottaisin synnytykseen.
Pärjäänkö yksikseenkin?
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytin yhden lapsista yksin ja ei se huono kokemus ollut.
Miten selvisit supistuksista ilman tukea? Eikö ollut yksinäistä? Ap
Oli kolmas synnytykseni ja supistukset eivät juurikaan kipeitä. Kätilö ehti aika hyvin olla paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Iskukki taitaa istua vankilassa kun ap ei suostu syytä kertomaan
No ei istu. Se syy ei ole olennainen tässä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä synnytin kuopuksen yksin sillä aikaa, kun lasten isä vei esikoista hoitoon. Ei ollut paha rasti, mutta jokainen synnytys on erilainen ja jokainen kokee synnytyksen eri tavalla.
Oli varmaan nopea synnytys? Siinä ei varmaan kauheasti ehdi ajatella ja murehtia olevansa yksin. Ap
Olen ollut aina yksin.
Eka kuoli kohtuun lasketun ajan kynnyksellä. Mentiin sairaalaan puolilta päivin ja kuultiin asia. Mies lähti saman tien kotiin. Kävi seuraavana päivänä moikkaamassa. Lapsi syntyi myöhään illalla. Mies ei halunnut olla paikalla, koska ei halunnut nähdä kuollutta lasta.
Seuraavat ovat syntyneet sektiolla. Toisen ja kolmannen syntymän aikaan mies oli kyllä mukana sairaalassa muttei halunnut tulla leikkaussaliin. Neljännen aikaan ei ollut lapsenvahtia ja olin sektiossa ja sen jälkeen yksin. Koska isä ei ollut mukana, minulle ei välittynyt tieto, että vauva olikin jäänyt vastasyntyneiden valvontayksikköön tarkkailtavaksi. Se selvisi vasta kun aloin kysellä vauvaa sänkyni viereen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä synnytin kuopuksen yksin sillä aikaa, kun lasten isä vei esikoista hoitoon. Ei ollut paha rasti, mutta jokainen synnytys on erilainen ja jokainen kokee synnytyksen eri tavalla.
Oli varmaan nopea synnytys? Siinä ei varmaan kauheasti ehdi ajatella ja murehtia olevansa yksin. Ap
Joo. Ajattelin olla kotona niin kauan kuin voin. Pelailin lapsen kanssa muistipeliä ja kellotin supistuksia, mies oli töissä. Sitten olikin jo kiire, olin synnärille mennessä 10 cm auki ja valmis ponnistamaan.
Mutta näitä ei tosiaan etukäteen tiedä. Esikoisen synnytys piti käynnistää, ja huomasin olevani yksin osastolla, vaikka mies oli ottanut kaksi viikkoa talvilomia lasketun ajan tienoille ollakseen varmasti paikalla minua tukemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sä jonkun sinne tarvit ainakin supistusten ajaksi ja seuraksi ennen touhotusta.Synnytys-salissa vvoi vetää pään täyteen ilokaasua ja olla vaan mutta se alku voi olla pitkä ja hankala..
Ajattelin olla kotona mahdollisimman pitkään ja mennä sairaalaan vasta kun on ihan pakko. Ap
no niin minäkin olin kotona niin pitkään kuin pystyin siitä nähden ehdin olla salissa 3 tuntia...
mikset voi ap vastata missä mies on?? tai miksei tule mukaan? edes avautumisvaiheeseen?? jos verta ei kestä.. haluatko mennä yksin?
Jotain hämärää tässä on, kunnei ap suostu kertomaan syytä miksei mies osallistu synnytykseen.
millä mennessä kestää vartti synnärille? autolla? no viekö mies? taksilla kestää jo vartti tulla oven eteen..
esikoista tein 8 tuntia synnärillä ihan..
Voin lähteä sun tueksi, jos asut pk-seudulla. En ole doula, mutta neljä lasta tähän maailmaan synnyttänyt.
Onnea vaan...että sellainen mies!! Taitaa olla "parempaa tekemistä" sillä aikaa kun sinä pusket lasta pihalle... Minäpä laitoin kiertoon sellaisen paskaläjän, taitaakin olla sinun miehesi nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sä jonkun sinne tarvit ainakin supistusten ajaksi ja seuraksi ennen touhotusta.Synnytys-salissa vvoi vetää pään täyteen ilokaasua ja olla vaan mutta se alku voi olla pitkä ja hankala..
Ajattelin olla kotona mahdollisimman pitkään ja mennä sairaalaan vasta kun on ihan pakko. Ap
no niin minäkin olin kotona niin pitkään kuin pystyin siitä nähden ehdin olla salissa 3 tuntia...
mikset voi ap vastata missä mies on?? tai miksei tule mukaan? edes avautumisvaiheeseen?? jos verta ei kestä.. haluatko mennä yksin?
En tosiaankaan halua mennä yksin. Haluaisin miehen olevan paikan päällä auttamassa supistusten sietämisessä, ja näkemässä vauvan syntymän. Mutta sitä ei vaan saada järjestymään. Ap
Miten ei pääse? Miten edes tiedätte milloin lapsi syntyy tarkalleen?
Vierailija kirjoitti:
millä mennessä kestää vartti synnärille? autolla? no viekö mies? taksilla kestää jo vartti tulla oven eteen..
esikoista tein 8 tuntia synnärillä ihan..
Mies vie autolla. Taksillakin tarpeen vaatiessa varmasti ehtii. Ap
Vierailija kirjoitti:
Voin lähteä sun tueksi, jos asut pk-seudulla. En ole doula, mutta neljä lasta tähän maailmaan synnyttänyt.
En ole pk-seudulla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten ei pääse? Miten edes tiedätte milloin lapsi syntyy tarkalleen?
Eipä me tiedetäkään. Mutta jokatapauksessa ei pääse. Ap
Mua ei olisi haitannut, vaikka mies ei olisi ollut paikalla. miehen kannalta tietysti kiva, että näki lastensa syntyvän. Mutta hyvin olisin pärjännyt yksinkin. Mulla oli pitkä avautumisvaihe (20h), joten välillä mies kävikin esim. syömässä. Ketään ystävää tai sukulaista en ainakaan olisi tahtonut paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ei pääse? Miten edes tiedätte milloin lapsi syntyy tarkalleen?
Eipä me tiedetäkään. Mutta jokatapauksessa ei pääse. Ap
En jaksa uskoa. Taidat olla vaan provo tai yksinkertainen, kun muka on niin mahdotonta tietämättä milloin lapsi syntyy. Mitä järjestämistä siinä on?
Ette tiedä minä päivänä koska vauva syntyy, mutta tiedätte kuitenkin, että mies ei pääse mukaan :D
Mikä voi olla sellainen meno, joka osuu juuri synnytyspäivälle, vaikka etukäteen päivää ei edes tiedä?
Kallistun sille linjalle, että ap on salarakas tai sitten mies on vankilassa. Jos olisi töissä tai työmatkalla, ei voisi varmasti sanoa, etteikö pääsisi.
Vastaus ap:n otsikossa esittämään kysymykseen: Menet.
Piste.
Ja kaikki meidät 70-luvulla ja sitä ennen syntyneet on saatettu maailmaan yksin (henkilökunnan avulla), joten kyllä varmaankin on mahdollista selviytyä... T. 19.