Muuttaisitko lapsuuden maisemiisi?

Kylä Pohjois-Pohjanmaalla. Viimeinen sammuttaa valot. Ei tule niin suurta pakkoa, että muuttaisin.

Muuttaisin riemusta kiljuen. Nyt toinen vanhemmistani on kuollut, mennyt ei palaa enää koskaan. Hyvä lapsuuden vietin kuitenkin turvallisella eliittialueella.

Asun 1,5-2 kilsan päässä siitä, missä asuttiin ennen kuin menin kouluun. En kyllä halua tuonne sivuun lähiöön, josta on pitkä matka kaikkialle. Mutta tuo rivitaloalue, mikä on kilsan päässä tästä, sinne muuttaisin ilomielin. Muutettiin siis aika usein.

Muuttaisin ja muutinkin. En sentään vanhaan kotitaloon mutta liki kuitenkin.

Voisin muuttaa takaisin Helsingin Punavuoreen. Luultavasti en kuitenkaan muuta.

Muutin jo kerran, asuttiin vuosi, sitten alkoi kyllästyttää. Sitten muutettiin miehen lapsuuden maisemiin, asuttiin vuosi, sitten alkoi kyllästyttää. Muutettiin sitten tänne 50km päähän lapsuusmaisemista, että päästään sinne kuitenkin vaikka viikoittain, näin on ihan hyvä. Ja siis olisimme jääneet varmasti lapsuusmaisemiimme ellei kaikki olisi muuttunut siellä niin paljon huonompaan suuntaan: asuminen kallistunut älyttömästi, lääkäripäivystys huonontunut, rakennettu lisää ja liian tiiviiseen, päivähoitopaikkoja liian vähän jne.

Muuttaisin heti, jos vain olisi varaa ostaa siltä Helsingin alueelta oma talo (okt-aluetta). Valitettavasti hinnat ovat karanneet tavallisen palkansaajan ulottumattomiin, siksi asummekin stadin laidalla, ahtaasti kerrostalossa.

Helsingin keskustaan? En missään tapauksessa.

Asun  nyt 22 min matkan päässä, on iso kaunis talo, oma mustikkametsä, palvelut kaikki alle km etäisyydellä. Uima-allas pihalla ja meri lähellä. Mitään ei puutu.

Vierailija kirjoitti:

Muuttaisin kiljuen. Nykyinen asuipaikka on kamala: 20 000 asukkaan kaupunki Lapissa!!

Kemi?

Olen asunut nuorena Kemissä ja kotoisin naapurikunnasta Keminmaasta, enkä haaveile takaisin, kyllä täällä Turussa on paljon kivempi elellä.