Kaveri pitää mua tyhmänä

Kyllä tuosta sinun valitsemastasi esimerkiksi käy ehkä nyt enemmän se esiin, että sinä pidät ystävääsi tyhmänä ja haluat myös osoittaa tämän (ainakin täällä palstalla). Mutta sitähän ei tiedä, miten nuo teidän keskustelut on edenneet ja mitä kumpikin on toiselle sanonut. Voi olla että olet loukkaantunut ihan syystä, ja voi myös olla että et ole.

Kiitos kommenteista, hyviä pointteja. Valitsemani esimerkki on ehkä huono, varsinkin kun en sen tarkemmin muista keskustelun kulkua. Esimerkkejä muista tilanteista en nyt ala miettiä sen tarkemmin, ei aika riitä juuri nyt. Enkä juuri näe syytäkään luetella joka ikistä tilannetta jossa koen hänen pitäneen minua tyhmänä.

Pointtini on se että mielestäni ennen hän kohteli minua tasavertaisena, keskustelumme olivat soljuvia, kerroimme molemmat mielipiteitämme kaikenlaisista asioista ja viihdyimme yhdessä. Olimme toki eri mieltäkin joistain asioista, mutta hän ei alkanut tenttaamaan minua ja vaatimaan perusteluita joka asiaan. Nyt koen joutuvani suurennuslasin alle jos alan kertoa hänelle omista tunteistani tai mielipiteistäni. Keskustelut ovat ahdistavia, enää en koe että hänen kanssaan on hauskaa ja että erotessamme olen hyvällä tuulella. Paitsi niinä kertoina kun en edes ota puheeksi mitään omassa elämässäni tapahtuneita juttuja, jotka ovat herättäneet minussa jotain tunteita, ja joista haluaisin jutella. 

Tiedostan esimerkiksi sen että minulla on kyllä huono itsetunto ja poden alemmuudentunnetta. Tämä ystävänikin on asiasta tietoinen, koska olemme asiasta keskustelleet jo vuosia sitten. Tämä huono itsetuntoni ei kuitenkaan mielestäni ole vaikuttanut väleihimme, sillä olen kärsinyt siitä lapsesta asti eikä itsetuntoni ole huonontunut ystävyytemme aikana. Korkeintaan olen oppinut arvostamaan itseäni enemmän iän myötä. Sen sijaan hänen itsetuntonsa on ystävyytemme aikana noussut kohissen. Muutama vuosi sitten hänellä oli vielä tosi heikko itsetunto, nyt hän voi sillä saralla oikein hyvin.

Minunkin kaveri on alkanut olemaan saman kaltainen. En uskalla sanoa mitään omaa mielipidettä kun olen kuulemma aina väärässä. Joudun myös ahdistuneesti selittelemään omia asioitani hänelle. Välimme on menneet ihan oudoksi. Hänellä meni jonkin aikaa sitten huonosti mutta nyt taas hyvin ja kun sanoin että onpas hyvä kun on asiat hyvin niin se vaan että öö joo niin se onkin hyvä asia?! Ja taas katsoi minua kuin jotain helvetin idioottia. En keksi enää keskustelun aiheita kun kaikesta saan kuulla mitä sanon ja kaikki on väärää mitä sanon. Kerron jotain hauskaa asiaa niin hänelle tulee oikein sellanen inhon katse ja kertoo ensin minun olleen väärässä ja kyselee sit kaikkee kysymyksiä ja mä vaan ahdistun. Mistään ei voi puhua kun aina pitäisi olla hänelle sopiva vastaukset. En jaksa tätä enää.