Onko kukaan muu täällä sen takia että kumppanista ei ole juttuseuraksi?

Minä olen. Mies ei jaksa keskustella kanssani. Ystäville ei sina jaksa soittaa.

Joo, minä. Mies tuppisuu. Tosin ei tuosta miehestä kyllä muutenkaan mitään iloa ole.

Tuppisuun miehen ottaminen on vihoviimeinen teko. Onneksi sen virheen tehneillä on edes av.

Miksi olette suhteessa, jossa ette voi keskustella? En vain käsitä, mitä ideaa sellaisessa on.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olette suhteessa, jossa ette voi keskustella? En vain käsitä, mitä ideaa sellaisessa on.

Njooh, ei viitsisi rikkoa perhettä vain sen takia että mies ei puhu eikä pukahda. Kaikkeen tottuu, kait.

Mulla nainen puhuu muttei mitään järkevää.

Kyllä. Vaimo ei vain osaa keskustella.

Ei ole minkäänlaista kumppania.

Sinkkuna mietin, että kumpi on kamalampaa olla suhteessa, jossa ei voisi keskutella ja puhua lähes kaikesta, vai olla ja elää yksin... - Ymmärrän, että (kai) meistä jokaisella on myös asioita, joista ei halua tai voi puhua kumppaninsa kanssa.  Itse toivoisin löytäväni, ainakin löytäväni, sellaisen naisen kumpanikseni, jolle asoiden jakaminen ja mielipiteiden vaihto puhumalla olisi luontevaa, mutta joka myös ymmärtäisi, että minä en voi puhua tai kertoa kaikesta. Esimerkiksi jos ystäväni uskoutuu minulle ja kertoo minulle salaisuutensa, niin silloin haluan olla ystäväni uskollisuuden arvoinen, joka tarkoittaa minulle sitä, että en kerro tästä salaiuudesta kumppanilleni, vaikka hän saisi jostain tietää, että minä tietäsin asiasta, mutta hänet olisi jätetty tietämättömäksi asiasta ja hän haluaisi minun kertovan (plajastavan)  tämän salaisuuden.