Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka tunnette usein myötähäpeää: kertokaa tilanteita, joissa myötähäpeä iskee
Amerikkalainen tuttuni ei ollut kuullutkaan myötähäpeästä, enkä osannut sitä kovin hyvin selittää. (Englannissa ei ole asialle omaa sanaa.)
Voisitteko antaa esimerkkejä todellisista tilanteista, joissa olette tunteneet myötähäpeää?
Miten myötähäpeä eroaa siitä, että nolostuu toisen puolesta? Vai eroaako se?
Vaikuttaako myötähäpeän kokeminen jotenkin elämäänne?
Kommentit (654)
Vierailija kirjoitti:
Naapurissani asuu homopariskunta. Todella mukavia tyyppejä ja ystävällisiä. Kun isäni tuli käymään ja näki nämä miehet, hän alkoi kovaäänisesti puhua homofobista läppää ja nämä miehet kuuli sen. Ei sanoneet mitään koska ovat hyvin korrekteja. Itkin häpeästä ja siitä, että isäni on tuollainen moukka. Nyt en halua että hän tulee edes käymään koska ei osaa käyttäytyä.
Isukille voi selittää, että tutkimusten mukaan avoin homofobisuus on erittäin selkeä merkki henkilön enemmän tai vähemmän salaisesta henkilökohtaisesta kiinnostuksesta homoseksuaalisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeisin suuri myötähäpeän tunne tuli HS:n tekemästä jutusta, missä kerrottiin ripulin velipojan VitunLeija brändistä. Lapsellinen koviskuva meinasi aiheuttaa naurukohtauksen.
Toimitusjohtajamme puhuessa. Jutuissa ei ole yleensä mitään tolkkua.
Vierailija kirjoitti:
En usko, ettei Amerikassa tunnettaisi myötähäpeää, mutta se ilmaistaan varmaan jotenkin muutoin. Vaikea tuota suomeksikin on selittää.
Se sana sille, ap ja muutkin, on cringe. Moni jenkkikin sanoo kokevansa sitä vaikkapa jotain realityä katsellessa.
Myötähäpeää kokisin varmaan siitä, kun ap on varmaan selitellyt asiaa jotain shame-sanaräpellystä käytellen.
Kun ikääntynyt nainen kuvittelee olevansa nuoren näköinen ja pahimmillaan arvuuttelee ikäänsä. Sitten kun tälle vanhalle tytölle arvaa tasan oikein 43v, tämä nauraa että sää tiesit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun ikääntynyt nainen kuvittelee olevansa nuoren näköinen ja pahimmillaan arvuuttelee ikäänsä. Sitten kun tälle vanhalle tytölle arvaa tasan oikein 43v, tämä nauraa että sää tiesit.
Kannattaa arvuutella vähintään 10 vuotta lisää.
Sisareni mies kirjottelee lehden yleisönosastolle. Yrittää esittää sivistyneenpää ja tietäväisempää, siinä onnistumatta. Esim sivistyssanoja heittelee sinne tänne, puheessaan niitä ei osaa käyttää, eivätkä ne aina sovi tarkoitukseen. Olen lakannut yhteydenpidon. Miksi ihminen haluaa nolata näin itsensä? Kun saa nimensä lehteen( kö)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Urpon puheet ja syyllistämiset sekä puheet tuhansista uusita työpaikoista ja leikkauksista sosiaaliturvaan, voiko kuvottavampaa herran per**lettä ollakkan?
Myötähäpeä on sanoinkuvaamatonta.
Jos vaikka joku esiintyy ja laulaa, ja laulaakin nuotin vierestä tai epävireisesti. Tunnen ihan kauheaa, vatsasta vääntävää myötähäpeää ja empatiaa ja noloutta. Tästä syystä en pystynyt katsomaan niitä idols ym tv-kisoja kun alussa varsinkin niihin oli valittu ihmisiä, jotka epäonnistuivat koetilanteessa tai joilla oli vaikkapa ihan nätti ääni, mutta sellainen herkkä kuoroääni ja kun lauloivat yksin, jännittivät ja laulu oli sellaista kouluttamatonta ja heikkoa - mun teki niin pahaa katsoa niitä kun sitä ennen oli oikein haastateltu ja ties mitä. Minusta se oli pilkkaa ja ilkeää.
En voi sietää vieläkään tuollaisia ohjelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Urpon puheet ja syyllistämiset sekä puheet tuhansista uusita työpaikoista ja leikkauksista sosiaaliturvaan, voiko kuvottavampaa herran per**lettä ollakkan?
Myötähäpeä on sanoinkuvaamatonta.
Jostain syystä kokoomuslaisten ja perussuomalaisten puheet herättävät aina säälin tunteen heitä kohtaan. Kuinka joku voikin olla niin osaamaton ja tietämätön.
Kun vierailen kerrostaloissa asuvien kavereitteni luona ja koko ajan kuuluu ääniä naapureista. Keittiöön saattaa kuulua naapurin vessa-asiat, olkkariin naapurin puhe, telkkarin äänet, rappumelu jne. Näen kuinka heitä hävettää asua sellaisessa läävässä, jossa ei ole mitään rauhaa milloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myötähäpeää tunnen, jos joku saarnaa muille, mutta ei elä itsekään saarnansa mukaisesti. Tai on niin sokea, ettei edes tajua sitä, miten itsellä olisi parantamista monessakin asiassa. Ja jopa siinä asiassa, mistä hän saarnaa muille.
Vierailija kirjoitti:
Urpon puheet ja syyllistämiset sekä puheet tuhansista uusita työpaikoista ja leikkauksista sosiaaliturvaan, voiko kuvottavampaa herran per**lettä ollakkan?
Myötähäpeä on sanoinkuvaamatonta.
Urpo ei tajua, ettei kaikilla ole valinnat ja urat menneet yhtä hyvin kuin hänellä. Tili ja vatsa täynnä on hyvä elvistellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lihava ei saisi kulkea hihattomassa menossa tai topissa, kaapuko sen pitää pukea päällensä.
Kun joku tuttu puhuu pöhköjä julkisesti.
Vierailija kirjoitti:
savolainen huttu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikkalainen tuttuni ei ollut kuullutkaan myötähäpeästä, enkä osannut sitä kovin hyvin selittää. (Englannissa ei ole asialle omaa sanaa.)
Voisitteko antaa esimerkkejä todellisista tilanteista, joissa olette tunteneet myötähäpeää?
Miten myötähäpeä eroaa siitä, että nolostuu toisen puolesta? Vai eroaako se?
Vaikuttaako myötähäpeän kokeminen jotenkin elämäänne?
Tunsin heti myötähäpeää puolestasi kun sinun täytyi tulla tälle sivustolle pätemään amerikkalaisella tutullasi.
Minusta tämä kulttuurinen huomio on kiinnostavaa.
En usko, ettei Amerikassa tunnettaisi myötähäpeää, mutta se ilmaistaan varmaan jotenkin muutoin. Vaikea tuota suomeksikin on selittää.
Myötähäpeää ehkä tunnetaan kuitenkin toisen puolesta. Myötätunto voisi olla parempi joissakin sosiaalisissa kuvioissa. Saattaisi olla myös hyvä menä toisen avuksi ja tueksi tilanteissa, joissa se on mahdollista, kuten tuo mainittu kahvinkeittosekoilu.
Aina ei pysty, eikä aina ole syytäkään hävetä. Esim. jos kahvipöydässä vanhempi rouva kysyy nuoremmilta henkilöiltä näiden ylipainosta ikänsä antamalla "oikeudella". - Mitä siinä voi sivusta sanoa, kun oikeasti mieli tekisi potkaista ko. huomauttelijaa pöydän alla, muttei uskalla, ettei tämä puolestaan saisi sydänhalvausta säikähdyksestä.
Amerikassa se tunnetaan termillä cringe ja kyllä se ihan globaali ilmiö on kun esim telkkarissa joku itsensä nolaa niin sitä on vaikea katsoa vaihtamatta kanavaa.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle sanoisin että kyllä englannissa on termi myötähäpeälle, second- hand embarrasment. Se ettei amerikkalainen (Pohjois vai Etelä? veikkaan että tarkoitetaan Usa joka sijaitsee pohjois- amerikassa) tuttavasi ole kuullut moisesta kertoo vain siitä että ihmiset siellä ovat ihan helevetin tyhmiä.
Googleta cringe.
Tunnen myötähäpeää kaikkien niiden puolesta, joilla äidinkielenä viemärikieli.
Esim. 1 ne kolme äitiä maauimalassa kesällä, vauva sylissä ja joka toinen sana on kirosana.
Esim. 2 lounasravintolassa ruokaansa kiroavat.
Esim. 3 yo-juhlissa äiti kiljaisee VOI V**** SAA**** Unohdin laittaa vieraskirjan esille! Mitähän sinne olisi pitänyt kirjoittaa? Haista ite?
Esim. 4 Suomi-areena aamu-tv:ssä kesällä -22; Porin johtaja ylpeänä sanoo, että meillä vittuilu on välittämistä
Esim. 5 tulevan kulttuuripääkaupungin opas sanoo, että Oulu tulee käyttämään pa***kaupunki teemaa mainonnassa. Welcome to Shit City?
Esim. 4 Kesäranta-nimisessä räkälässä vieraat huutaa ja mölyää viemärikifeltään halventaen koko mestan.
Urban dictionaryyn on näköjään päässyt englanniksi aika hyvin toimiva "embarrassed by proxy".
Tunne nosti viimeksi päätään pääministerin kännivideoiden aikaan : näin ulkosuomalaisena hävetti ajatus siitä, että ehkä minut suomalaiseksi tietävät ihmiset kuvittelevat minunkin kannattavan Dancing Queenin toimintaa.
Minusta tämä kulttuurinen huomio on kiinnostavaa.
En usko, ettei Amerikassa tunnettaisi myötähäpeää, mutta se ilmaistaan varmaan jotenkin muutoin. Vaikea tuota suomeksikin on selittää.
Myötähäpeää ehkä tunnetaan kuitenkin toisen puolesta. Myötätunto voisi olla parempi joissakin sosiaalisissa kuvioissa. Saattaisi olla myös hyvä menä toisen avuksi ja tueksi tilanteissa, joissa se on mahdollista, kuten tuo mainittu kahvinkeittosekoilu.
Aina ei pysty, eikä aina ole syytäkään hävetä. Esim. jos kahvipöydässä vanhempi rouva kysyy nuoremmilta henkilöiltä näiden ylipainosta ikänsä antamalla "oikeudella". - Mitä siinä voi sivusta sanoa, kun oikeasti mieli tekisi potkaista ko. huomauttelijaa pöydän alla, muttei uskalla, ettei tämä puolestaan saisi sydänhalvausta säikähdyksestä.