Viimeinen tilaisuus tehdä toinen lapsi.

Järjellä ajateltuna en, mutta tunteella ajateltuna yrittäisin kuitenkin.

Tekisin :)

Tekisin, koska sisaruksesta on hyvässä lykyssä iloa, kun teistä tulee vanhoja. Esim. me systerin ja veljeni kanssa ruodimme äitimme (75 v. ja etenevä muistisairaus) tekemiset yhdessä ja hoidamme hänen asioitaan myös yhdessä. Yksin olisi kurja olla, ottaen huomioon vanhusten hoidon "loistavan" tason nykypäivänä. Helpottaa jaetut hoitoviikot, kun meilläkin on lapsia. Ja henkisestikin on hyvä, kun voi jakaa toisten kanssa asioita, joita muut ei mitenkään tajuaisi. Kuten väsymyksen ja vitutuksen ja lapsuusajan muistot, joita äiti ei enää muista kuin ajoittain.

Mieheni, ainoa lapsi,  on kohta kusessa, kun hänen eronneet vanhempansa vanhenevat. Miettii mihin ihmeeseen repeää, kun vanhemmat asuvat 200 km päässä toisistaan, hänen isänsä on luultavasti diagnosoimaton asperger ja äidin muisti on alkanut pätkiä. Alkaa olla vitsit vähissä.

Meilläkin oli kakarana ahdasta, ei siitä mitään traumoja tullut, että jaoin veljen ja siskon kanssa asunnon makkarin.

En. Olen siis yli nelikymppinen nainen ja minusta on ihanaa, että pikkulapsiaika on pysyvästi takana päin. Täytyy vain olla tarkkana, että se todella pysyy takana (viimeaikoina on kuullut kauhutarinoita yllätysiltatähdistä monelta taholta).

Mutta jos te haluatte toisen lapsen, homma on tietyeti toinen. Tulojen en katsoisi tätä määräävän, koska pienituloisella lapsilisä tietenkin tuntuu enemmän, vaan pääasia on, haluaako ja jaksaako olla lapsaen kanssa ja hoitaa ja rakastaa lasta.

Mietityttää vaan kun asumme kaksiossa, joissa lapsellemme annettu makuuhuone. Me vanhemmat nukumme olohuoneessa. Tästä vielä velkaa, eikä täälläpäin mene asunnot kaupaksi joten ahdasta tulisi olemaan. Toki olisi ihanaa kun lapselle olisi sisarus.

Hm, miksette heränneet jo aiemmin? Nyt on aika iso ikäero sisaruksilla, ovat ehkä aikuisina läheisempiä jos koskaan... Isälläni on 7 vuoden ikäero veljeensä eivätkä koskaan ole olleet samalla aaltopituudella ikäeronsa vuoksi (sanoi itse).

Omaa vanhuutta ajatellen ei kannata lapsia tehdä: mistäs tiedät, asuuko lapsesi edes tulevaisuudessa Suomessakaan? Tai kiinnostaako ollenkaan hoitaa teitä?

Toisekseen noin iäkkäänä raskauden, synnytyksen ja kehitysvammojen riskit ovat jo reippaasti korkeammat, joten saatatte saada vanhuudenpäivien omahoitajan sijaan ikuisen hoidokin.

Kolmanneksi: miksi tahallaan ajautua taloudellisesti tiukemmalle? Jos teillä on jo nyt niukkaa, niin luuletteko että se helpottuu? Teini-ikäiset kuluttavat paljon enemmän kuin alakoululaiset. Ja isomman asunnonkin joutuisitte hankkimaan.

Järki käteen, fiilispohjalta ajautuu yleensä kuseen.

Vierailija kirjoitti:

Hm, miksette heränneet jo aiemmin? Nyt on aika iso ikäero sisaruksilla, ovat ehkä aikuisina läheisempiä jos koskaan... Isälläni on 7 vuoden ikäero veljeensä eivätkä koskaan ole olleet samalla aaltopituudella ikäeronsa vuoksi (sanoi itse).

Omaa vanhuutta ajatellen ei kannata lapsia tehdä: mistäs tiedät, asuuko lapsesi edes tulevaisuudessa Suomessakaan? Tai kiinnostaako ollenkaan hoitaa teitä?

Toisekseen noin iäkkäänä raskauden, synnytyksen ja kehitysvammojen riskit ovat jo reippaasti korkeammat, joten saatatte saada vanhuudenpäivien omahoitajan sijaan ikuisen hoidokin.

Kolmanneksi: miksi tahallaan ajautua taloudellisesti tiukemmalle? Jos teillä on jo nyt niukkaa, niin luuletteko että se helpottuu? Teini-ikäiset kuluttavat paljon enemmän kuin alakoululaiset. Ja isomman asunnonkin joutuisitte hankkimaan.

 

Järki käteen, fiilispohjalta ajautuu yleensä kuseen.

Emme heränneet asiaan aiemmin kun tässä on ollut irtisanomisia, sairauksia yms meidän perheessä. Olemme myös aikuisina opiskelleet toiset ammatit itsellemme mutta huomasimme että silti jäämme pienituloisiksi koko elämäksi. Sisaruksia lapsilla vaan hehkutetaan täällä palstallakin kuinka tärkeitä ovat lapselle niin siksi mietimme toista lasta.

Ajatelkaa omilla aivoilla eikä sen mukaan mitä joku nettifoorumi sanoo.

En tekisi.