Tytöt joukkuepelilajeissa, mikä motiivina?

Vierailija

Ekaluokkalainen tyttöni on nyt jonkun aikaa pelannut jalkapalloa. Taidoiltaan on aloittelija, tietenkin, mutta koska tyttöjä on niin vähän, pelaa yhdessä vanhempien ja kehittyneempien kanssa. Jalkapallo on hänen oma valintansa, ehkä isoveljen perässä, mutta itse halusi kuitenkin jalkapallon aloittaa.

Olen seurannut vuosikausia poikien peliä, jossa motivaattorina tuntuu toimivan palo lajiin, liikunnan riemu, ja voitontahto. Tyttärelläni kuitenkin motivaattorina taitaa olla jengiin kuuluminen, ei niinkään laji. Pitäisikö tämä ymmärtää niin, että laji ei välttämättä ole oikea, kun pääasia taitaa olla onko hiukset samalla tavalla kiinni kuin muilla, onko vaatteet samanlaiset, onko oikeanväriset nappikset ja juomapullossa nimi samalla tavalla kuin muilla? Vai onko tämä tytöille tavallista, ja into treenata treenaamisen vuoksi tulee vasta ajan kanssa?

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

Juuri julkaistiin tutkimus, että täysin hetrejoja naisia eli ole kai olemassakaan. Lesbot ja bit siis on tuossa osallisena ja hetetonainenkaan ei ole ihan hetero. Miehillä varmaan myös kiinnostus omaan sukupuoleen selittää joukkuepelien suosion.

Vierailija

Tottakai tuo yhteen kuuluvuus on tosi tärkeää, varsinkin siksi, että siinä missä pojilla saattaa minkäänlainen kiusaaminen tai syrjintä lähteä siitä, että on huonompi pelissä, niin tytöillä se voi lähteä juuri vääränlaisesta tyylistä. Varmaan on kyllä myös vähän veljen mallia katsoen lajin valinnut, joten nyt kannattaa seurata tilannetta. Jos menee innolla harkkoihin, niin antaa mennä, mutta jos alkaa näkyä vastahakoisuutta, niin muistuta tyttöä, että lajin voi lopettaa, eikä veljen tai isin takia kannata pelata. Toivottavasti et ole jättänyt tyttöäsi "kakkoseksi" veljen harrastukseen keskittyen, koska muuten tytölle on helposti voinut tulla ajatus, että pitää pelata jalkapalloa (tai ylipäätään harrastaa jotain lajia) että saa isältä huomiota. Vietäthän tytön kanssa aikaa niinkin, ettei se liity harrastukseen?

Vierailija

Ja jos innostusta harrastukseen löytyy niin ei kai sillä ole väliä, mikä sen innostuksen tekee? Ehkä se on juuri tuo isompien tyttöjen ihailu ja samaistuminen. Itsekin tykkään treenata paikkakunnan ykkössalilla ja erittäin hienoissa treenivaatteissa.

Vierailija

Tuon ikäiselle on tärkeää joka tapauksessa se porukkaan kuuluminen ja se, että ollaan samanlaisia kuin muut. Oli harrastus sitten jalkapallo tai baletti. Oma tyttäreni aloitti jalkapallon ekalla luokalla, ja nyt neljäsluokkalaisena hänellä on pelaamisen motivaationa nimenomaan intohimoinen suhtautuminen lajiin, liikunnan riemo ja voitontahto. Ilman näitä kukaan tuskin loputtomiin pelaa jalkapalloa, vaan vaihtaa sitten lajia. Tuolloin ekaluokkalaisena näitä ominaisuuksia ei vielä ollut, vaan ne ovat tulleet sen myötä, että löytyi hänelle sopiva harrastus.

Vierailija

Tärkein syy on ollut rakkaus lajiin. Teini-iässä toinen, joskin tiedostamaton motiivi oli oman identiteetin etsiminen. Omaan identiteettiin löytyi paremmin aineksia joukkueen pukukopista kuin meikkeistä ja kampauksista keskustelevien, keskenään hihittelevien ikätoverien parista. Kolmas hyvä syy oli aloittajankin mainitsema voitontahto, jota olisi ollut ehkä helpompi toteuttaa yksilölajissa. Tyttö kuitenkin itse totesi olevansa enemmän joukkuepelaaja, eikä ole haitannut vaikka joukkue on toisinaan hävinnyt ennennäkemättömin numeroin joka oman seuran kakkosjoukkueelle.

Urheilevalle tytölle laji kuin laji on yleensä se ensisijainen kiinnostuksen kohde, harvemmin menevät kavereiden mukana. Yleensä se  menee päin vastoin: ensin valitaan laji ja sitten löytyy samanhenkisiä kavereita.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Juuri julkaistiin tutkimus, että täysin hetrejoja naisia eli ole kai olemassakaan. Lesbot ja bit siis on tuossa osallisena ja hetetonainenkaan ei ole ihan hetero. Miehillä varmaan myös kiinnostus omaan sukupuoleen selittää joukkuepelien suosion.
Tämä tutkimuksen typeryys on ruodittu täälläkin useita kertoja, mutta varmasti tämä on taas yksi todiste esimerkiksi lesboille siitä kuinka koko maailma on täynnä pelkkiä kaappilesboja.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Juuri julkaistiin tutkimus, että täysin hetrejoja naisia eli ole kai olemassakaan. Lesbot ja bit siis on tuossa osallisena ja hetetonainenkaan ei ole ihan hetero. Miehillä varmaan myös kiinnostus omaan sukupuoleen selittää joukkuepelien suosion.

Ok. Kiva ajatus, mutta miten tämä liittyi aiheeseen?

Vierailija

Ok, kiitos hyvistä vastauksista :) Varmasti tuo on totta, että poika saa paljon positiivista huomiota harrastuksesta etenkin isältä. Tyttö ei kuitenkaan ole kovin innostunut viettämään isän kanssa aikaa, on aina ollut 99 %:sesti äidin tyttö, ja hänelle on edelleenkin tärkeää että äiti vie harrastuksiin, ei vain isä jonka juttu jalkapallo kuitenkin on. Jotenkin ajattelisin ettei valitsisi lajia isää miellyttääkseen, kun ongelma on enemmänkin se ettei tyttö ole kovin kiinnostunut isän seurasta.

Älkää käsittäkö väärin, toki isä tytär suhde on toimiva, ja isä palvoo "täydellistä kaunista prinsessaansa" mutta silti tyttö on vauvasta asti ripustautunut äitiin. Itse vähän toivon että syttyisi se lajirakkaus, ja silloin isän kanssa tekeminen innostaisi tyttöä harrastuksen muodossa. Ja äiti saisi seitsemän vuoden jälkeen hitusen omaa aikaa ;)

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tyttärelläni kuitenkin motivaattorina taitaa olla jengiin kuuluminen, ei niinkään laji. Pitäisikö tämä ymmärtää niin, että laji ei välttämättä ole oikea, kun pääasia taitaa olla onko hiukset samalla tavalla kiinni kuin muilla, onko vaatteet samanlaiset, onko oikeanväriset nappikset ja juomapullossa nimi samalla tavalla kuin muilla? Vai onko tämä tytöille tavallista, ja into treenata treenaamisen vuoksi tulee vasta ajan kanssa?

Oma tytär on 14, jalkapallojoukkueessa on 42 tyttöä, näistä n. 5 on oikeasti niin kiinnostuneet jalkapallosta että pelaavat sitä myös vapaa-aikana ja tähtäävät jalkapallouralla johonkin. Minusta tuo jengiin kuuluminen on jo yksistään ihan riittävän hyvä syy, kyseessä on kuitenkin hyvä liikunnallinen harrastus

Vierailija

En mä nyt hirveästi lähtisi erittelemään tyttöjen ja poikien motiiveja harrastuksia valitessa. Varmasti motiiveja on monenlaisia. Kyllä pojissakin löytyy läjäpäin niitä, joille veli on esikuva ja innoittaja lajia valitessa, tai laji valitaan sen mukaan, mitä naapurin erkkikin harrastaa.

Eikä se pojillekaan mitenkään harvinaista ole, että halutaan juuri oikeanlaiset nappikset, tai ylipäätään mikä vaan vaatetus.

Muistan erittäin tarkkaan kun sain ensimmäiset oikeat jalkapallokengät. Sitä ennen oli ollut vain Nokian nappikset. Menin rinta rottingilla nappulaliigan kaupunginosajoukkueeni treeneihin ja ensimmäistä kertaa tunsin olevani osa joukkuetta. Tuosta tapahtumasta on aikaa yli 40 vuotta ja vieläkin muistan kuinka ylpeänä astelin lähiömme hiekkakentälle Golan futiskengissä. Kyseisen merkin kyseinen malli oli halvin oikea jalkapallokenkä mitä kaupasta löytyi, eikä edes aitoa nahkaa, mutta se riitti siinä kohtaa, että ne oli OIKEAT jalkapallokengät.

Samoille haminoille, eli 70-luvulle ajoittuu myös toinen ikuisesti mieleen jäänyt vaatetus kokemus. Nimittäin se, kun sain ensimmäiset aidot väriäpäästävät merkkifarkut ja ne oli tietysti sen ajan kuumimmat farkut, eli Hurriganesinkin mainostamat Beaversit!

Olin ruikuttanut merkkifarkkuja jo pitkään, kun monella kaverillakin jo oli. Siihen asti oli ollut vain jotain väriäpäästämättömiä halpahallien ricaleviksiä ja laredoja. Vihdoin kun lähdimme eräänä lauantaina Tampereelle syysostoksille, suuri unelmani toteutui ja sain elämäni ensimmäiset väriäpäästävät merkkifarkut. Eikä mitkä tahansa merkkifarkut, vaan the merkkifarkut, eli Beaversit!

Muistan erittäin hyvin kuinka ylpeä olin ja se viikonloppu oli todella pitkä, kun odotin maanantaita, että pääsisin rinta rottingilla astelemaan luokkaan elämäni ensimmäiset merkkifarkut jalassa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En mä nyt hirveästi lähtisi erittelemään tyttöjen ja poikien motiiveja harrastuksia valitessa. Varmasti motiiveja on monenlaisia. Kyllä pojissakin löytyy läjäpäin niitä, joille veli on esikuva ja innoittaja lajia valitessa, tai laji valitaan sen mukaan, mitä naapurin erkkikin harrastaa.

Eikä se pojillekaan mitenkään harvinaista ole, että halutaan juuri oikeanlaiset nappikset, tai ylipäätään mikä vaan vaatetus.

Muistan erittäin tarkkaan kun sain ensimmäiset oikeat jalkapallokengät. Sitä ennen oli ollut vain Nokian nappikset. Menin rinta rottingilla nappulaliigan kaupunginosajoukkueeni treeneihin ja ensimmäistä kertaa tunsin olevani osa joukkuetta. Tuosta tapahtumasta on aikaa yli 40 vuotta ja vieläkin muistan kuinka ylpeänä astelin lähiömme hiekkakentälle Golan futiskengissä. Kyseisen merkin kyseinen malli oli halvin oikea jalkapallokenkä mitä kaupasta löytyi, eikä edes aitoa nahkaa, mutta se riitti siinä kohtaa, että ne oli OIKEAT jalkapallokengät.

Samoille haminoille, eli 70-luvulle ajoittuu myös toinen ikuisesti mieleen jäänyt vaatetus kokemus. Nimittäin se, kun sain ensimmäiset aidot väriäpäästävät merkkifarkut ja ne oli tietysti sen ajan kuumimmat farkut, eli Hurriganesinkin mainostamat Beaversit!

Olin ruikuttanut merkkifarkkuja jo pitkään, kun monella kaverillakin jo oli. Siihen asti oli ollut vain jotain väriäpäästämättömiä halpahallien ricaleviksiä ja laredoja. Vihdoin kun lähdimme eräänä lauantaina Tampereelle syysostoksille, suuri unelmani toteutui ja sain elämäni ensimmäiset väriäpäästävät merkkifarkut. Eikä mitkä tahansa merkkifarkut, vaan the merkkifarkut, eli Beaversit!

Muistan erittäin hyvin kuinka ylpeä olin ja se viikonloppu oli todella pitkä, kun odotin maanantaita, että pääsisin rinta rottingilla astelemaan luokkaan elämäni ensimmäiset merkkifarkut jalassa.

Liikkistä :) Muistan itsekin kun sain ekat 501:seni :)

Vierailija

Jos hänestä tulee maajoukkuefutari sillä motivaatiolla että tukka on hyvin, niin mitä väliä? Kyllä se innostus hiipuu aika äkkiä, jos kiinnostus on enemmän sivuseikoissa, kuin itse lajissa.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat