Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Millaisia teidän 2,5-3v lapset on?

Vierailija

Oma lapseni on juurikin 2,5v ja esikoinen kyseessä. Olen kyllä ollut tietoinen, että uhma ikä ei ole ihanin vaihe, mutta olen välillä järkyttynyt. Tämä tuntuu välillä niin kurjalta etten tiedä haluanko/uskallanko enää lisää lapsia hankkia koskaan!

Lapsi on vauvasta asti ollut vaativa, kokiikkimaista itkua kesti 6kk ikään asti. Sitten 1v alkoi sellainen kitinä kausi ja nyt on uhma nostellut päätään.

Tuntuu että nykyään päivät on yhtä taistelua ja kieltämistä. Olen itsekin pahalla tuulella ja väsynyt, jollain tapaa ahdistunut elämääni.

Kun heräämme, alkaa kiukku. Lapsi herää tosi aikaisin vaikka olisi väsynyt. Lyö,potkii, puree. Ei suostu mihinkään ja vänkää vastaan. Vaikka miten ulkoillaan ja kivaa puuhastellaan ei meinaa enää suostua nukkumaan päivä unia.

hänen kanssaan leikimme, annamme hellyyttä ja puuhaillaan yhdessä paljonkin! Mutta välillä sitä haluaa istua tai tehdä muuta. Lapsi yrittää pomottaa ja kun hänen tahtoon ei taivuta alkaa lyöminen jne.

En haluaisi uskoa, että lapsessa on jotain poikkeavaa. Mutta olen miettinyt voiko esim allergia aiheuttaa ylimääräistä kiukkua, huonosti nukkumista? Myös vauvasta asti punoittanut posket, ollut ummetusta ja mahakipuja vielä tähän asti.

Olisi kiva kuulla onko täällä muita kellä menossa nyt tällainen vaihe ja vinkkejä? Helpottaisi :)

Kommentit (14)

Vierailija

Oli joo, viime talvi aika tuskaa, puhuuko lapsi jo kunnolla? Meillä oli puheenviivästymää mikä kanssa aiheuttaa kiukkuamista, puremista, lyömistä ym.kun lasta ei ymmärretä kunnolla.
Poika nukkunut aina huonosti ym.
Nyt on 3.5v ja rauhoittunut kesän mittaa huomattavasti ja keväällä alkoi puhumaankin ihan hyvin, herää vaan ihan liian aikaisin.

Vierailija

Pettymys vanhemmuuteen, omaan itseensä vanhempana ja lapseen on vanhemmuuden tärkeitä käsiteltäviä asioita. Mulla on kaveripiirissä (ja itselläni) niin monia pahantuulisia lapsia, että tätä asia on tullut käsiteltyä yhden jos toisenkin kanssa ja ongelma on ihan yleinen. Se tuntuu niin uskomattomalta, että toivottu ja rakastettu lapsi vie mehut, ja vaikka kuinka yrittää niin asiat ei vaan suju. Ei ole koskaan kuten sitä kuvitteli niiden edes etäisesti olevan. Ja vastaavasti vanhemmuuden paineet on nykyään valtavat; lapselle ei saisi suuttua, ei saisi väsyä, ei saisi huutaa...pitäisi olla oikea Buddha ja hymy huulilla hoitaa pientä känkkäränkkää aina ymmärtäväisesti ja lempeästi, vaikka ei vaan enää jaksaisi olla kenenkään liksasanko. Että tsemppiä.

Ps: Buddha muuten oli lapseton, mikä selittää sen tyypin tasapainoisuuden. Pistetään Buddha etsimään lattialla rääkyvälle uhmikselle peukunpaikkaa muka vedenpitävästä rukkasesta aamulla klo 5.30 ja raahaamaan se mukelo sitten pimeään aamuun ja räntäsateeseen hirveässä hopussa että ehtii itse aamuvuoroon niin se ymmärtää ettei joku bodhipuun alla köllöttely ollut mikään todellinen henkinen koitos ja äkkiäkös siinä nyt on valaistunut sellaisessa hommassa.

pikkuveli

Mulla on 2 v 7 kk poika, isoveli 6 v. Pienempi oppi melko aikaisin puhumaan ja liikkumaan, on mun mielestä tosi aurinkoinen kiva pikku poika. Ihan oudolta kuulostaa tuo pureminen, meillä ei poika koskaan pure tai lyö. Aika harvoin kiukuttelee, mutta silloinkin menee johonkin itsekseen itkemään ja on siitä helposti harhautettavissa iloiseksi vaikka puhuvin pehmoleluin.

Tälle pienemmälle liikunta on tosi tärkeää, käy temppujumpassa ja harjoittelee mielellään niitä kotona, käsinseisontaa seinää vasten, siltaa, kuperkeikkioja. Voisiko kiukuttelu olla patoutunutta energiaa?

Vierailija

Jos on kotihoidossa niin huolehdi että tulee tarpeeksi lapsiseuraa. Voi olla ihan vaan pitkästymisestä kyse.

Vierailija

Tuo koliikkimainen itku kuulosti oudolta. Sanotaanhan että koliikkia ei ole olemassa on vaan laiskoja lääkäreitä. Itkuun on aina syy. Voisiko olla refluksia? Meillä oli myös piru irti 2,5-3,5. Nyt tässä kuussa täyttää neljä ja alkaa vähän helpottaa eli joka päivä ei välttämättä kiukutella..

Vierailija

Meillä on juuri 3-vuotta täyttänyt keskimmäinen ja odotan kovasti kevättä että ikää tulee sen puoli vuotta lisää ja toivottavasti elämä helpottuu. Olen lukenut että lapsi on väkivaltaisimmillaan 2v6kk ja tämän lapsen kohdalla ajattelin hänen ollessa 2v. että jos hän muuttuu vielä väkivaltaisemmaksi niin hänet pitää varmaan laittaa vankilaan. No, kehitystä on tapahtunut ja itsehillintää oppinut ettei enää satuta toisia mutta edelleenkin on päivät vääntöä kun joko haluaa tehdä kaiken itse vaikkei osaakaan tai ei halua tehdä mitään itse vaikka osaisikin. Puren päivittäin hampaita yhteen ja odotan kevättä kuin kuuta nousevaa... isoveljensä nimittäin muuttui mukavaksi 3-ja puolivuotiaana.

Vierailija

Lapsi on ihan just 2v 9kk, ja meillä on nyt niiiiiin paljon helpompaa kuin vielä muutama kuukausi sitten. On vaikea sanoa, milloin uhmaikä alkoi, koska lapsi on aina ollut hyvin temperamenttinen. Joka tapauksessa jo alle 1-vuotiaana oli aivan mieletöntä raivoamista, ja pahimmillaan uhma oli ehkä siinä tasan kahden vuoden ikäisenä ja vähän yli. Mietin kanssa silloin, että tämä ei voi olla normaalia!

Nyt lapsi on onneksi ollut siis jo jonkin aikaa paljon paremmalla tuulella. Temperamenttinen ja erittäin vilkas hän on edelleen, mutta enää hän ei vaikuta riivatulta villieläimeltä kuten silloin yhdessä vaiheessa ;)

Toivottavasti teilläkin ap alkaa helpottaa pian! Ehkä sitä allergiaakin kannattaa selvitellä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Pettymys vanhemmuuteen, omaan itseensä vanhempana ja lapseen on vanhemmuuden tärkeitä käsiteltäviä asioita. Mulla on kaveripiirissä (ja itselläni) niin monia pahantuulisia lapsia, että tätä asia on tullut käsiteltyä yhden jos toisenkin kanssa ja ongelma on ihan yleinen. Se tuntuu niin uskomattomalta, että toivottu ja rakastettu lapsi vie mehut, ja vaikka kuinka yrittää niin asiat ei vaan suju. Ei ole koskaan kuten sitä kuvitteli niiden edes etäisesti olevan. Ja vastaavasti vanhemmuuden paineet on nykyään valtavat; lapselle ei saisi suuttua, ei saisi väsyä, ei saisi huutaa...pitäisi olla oikea Buddha ja hymy huulilla hoitaa pientä känkkäränkkää aina ymmärtäväisesti ja lempeästi, vaikka ei vaan enää jaksaisi olla kenenkään liksasanko. Että tsemppiä.

Ps: Buddha muuten oli lapseton, mikä selittää sen tyypin tasapainoisuuden. Pistetään Buddha etsimään lattialla rääkyvälle uhmikselle peukunpaikkaa muka vedenpitävästä rukkasesta aamulla klo 5.30 ja raahaamaan se mukelo sitten pimeään aamuun ja räntäsateeseen hirveässä hopussa että ehtii itse aamuvuoroon niin se ymmärtää ettei joku bodhipuun alla köllöttely ollut mikään todellinen henkinen koitos ja äkkiäkös siinä nyt on valaistunut sellaisessa hommassa.

Ihana. Kiitos tästä:) T:kauhea aamu takana

Vierailija

Mun 2,5, vuotias on kuin ite aurinkopaiste.... tai sitten ihan päinvastainen. Vääntöä tulee pukemisesta, vaatteiden valinnasta, syömisestä ja nukkumisesta.

Isoveli oli päinvastainen... ei raivokohtauksia, mutta sanoi kaikkeen ei. Siis ihan kaikkeen. Oli perusmyrtsi ja negatiivinen noin 85% asioista. Se oli vielä rasittava kuin tämän nuoremman ajoittaiset huudot ja riehunnat.

Vierailija

Meillä oli esikoinen samanlainen. Joka aamu tuli itkien meidän sänkyyn, kiljui ja huusi. Joskus sain nukkumaan vielä uudestaan viereen. Kaikki oli aamulla aina väärinpäin ja mikään ei kelvannut. En saanut päiväunille ja se lisäsi kiukkua entisestään kun oli yliväsynyt. Huusi bussissa, rattaissa, kun ei saanut jotain, väärä suunta, huusi helposti puoli tuntia jne...kamalaa aikaa. Nyt 5 vuotiaana on jo suht normaali.

Mutta meidän toinen on nyt 2,5 vuotiaana ihan eri maata. Kiukutteler harvoin ja kun kiukuttelee, kestää se alle minuutin kun lapsi heittäytyy mahalleen ja näyttää kiukkuilmeensä. Sen jälkeen taas kaikki hyvin :D onnekdi ei tullut toista yhtä haastavaa. Voihan tämä tästä vielä, mutta en kyllä jättäisi toista tekemättä vaan toisen pahan uhman takia. Odota vaikka siihen että uhma loppuu siinä 4-5 vuotiaana, tai ainakin helpottaa.

Vierailija

Mielestäni uhmaikä ei ole mikään katkeamaton aika kahden ja kolmen ikävuoden välillä, vaan tulee sellaisia uhmakausia. Pari kuukautta saa vääntää joka asiasta, sitten saattaa olla useampikin kuukausi helpompaa, kunnes taas alkaa tahtojen taistelu. Oman kokemuksen mukaan kaikkein hankalimmat kaudet ei ole kovin pitkiä. Mutta ei nuo lopu vielä kolmivuotiaana.

Vierailija

Ettei vain olisi kyseessä Keliakia tai jonkin asteinen gluteeni herkkyys tms. Kuulostaa tutulta tollainen ärtymys, univaikeudet ja mahavaivat..

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat