Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kuinka opetella saamaan asioita aikaiseksi?

Vierailija

Olen joutunut aina olemaan itseeni pettynyt. Unelmani eivät koskaan ole toteutuneet, minulla ei ole ollut mitään mielenkiintoisia harrastuksia enkä koskaan ollut se ihminen, joka tahdoin olla.

Olen ymmärtänyt, että tämä on lähtöisin jo kasvatuksestani. Isälläni oli niinsanotusti "kaikki mahdolliset" mielenterveys- ja persoonallisuushäiriöt ja äitini oli sen vuoksi nuppiin asti väsynyt ihmisenraato. Äitini pyrki kovasti peittelemään heidän ongelmiaan "kaikki on hyvin ja me olemme onnellinen perhe" -mentaliteetilla. Hänen päivänsä koostuivat ainaisesta jaarittelusta, miten "pitäisi korjata katto", "pitäisi varata aika lääkäriin", "olisipa kiva olla enemmän yhteyksissä noihinkin tuttaviin", "pitääpä ruveta harrastamaan enemmän liikuntaa", "tuo lasimaalaushan näyttää kivalta puuhalta". Tämä kaikki kiteytyi aina siihen yhteen ja samaan loruun. "Enpä tiedä, miksei tätä ole tullut tehtyä aikaisemmin/enemmän/useammin."

Tietysti tämä on ymmärrettävää ihmiseltä, joka joutuu yksin elättämään lapsilaumaa ja sairasta, hoidosta kieltäytyvää aviomiestä, mutta vaikka se onkin ymmärrettävää, on se silti ikävää. Opin kotonani suunnittelemaan, toivomaan ja ajattelemaan itselleni kivaa tekemistä, mutta opin myös jättämään sen kaiken aina vain ajatuksen tasolle.

Aikaisemmin junnasin paikallani päivittäin, tuhlaten aikaani asioihin joita en oikeasti edes haluaisi tehdä, enkä vain tunnu ymmärtävän sitä, että olen nyt aikuinen ja minulla on vapaus tehdä mitä sydämeni ikinä halajaakaan. Nyt olen ymmärtänyt ongelmani, alkanut pyrkiä siitä eroon ja päässytkin jo vauhtiin, mutta kyselen nyt täällä, josko jollakulla olisi tarjota minulle avuksi tietoa ja ideoita, joilla voisin vauhdittaa "parantumistani".

Tiedän, että asiat hoituvat sillä, että niitä vain rupeaa tekemään. Ymmärrän, ettei siinä ole kiertoteitä. Olen opiskelija, ja olen nyt todella alkanut opiskella, ja olen myös alkanut harrastaa rakastamiani asioita. Olen "vain" alkanut tekemään. Nykyään opiskelen päivittäin, soitan viulua ja kitaraa, luen kirjoja, juuri niin kuin tykkäsin tehdä silloin ihan pienenä lapsena, kun ongelmia ei vielä ollut. Olen alkanut pitää työpöytäni siistinä ja laittamaan asiat takaisin paikoilleen ja sulkemaan tietokoneen silloin, kun en niitä käytä - tämä auttaa keskittymään. Saan uutta asuntoani koko ajan siivottua, hyvin hitaasti mutta melko varmasti. Kun jokin asia menee rikki, niin korjaan sen tai soitan korjaajalle jo melko pian, enkä lykkää enää ihan siihen asti kun vian kanssa ei enää kykene elämään. Kun jotain läikkyy lattialle, niin tartun saman tien rättiin ja pyyhin sen pois, sen sijaan että jättäisin sen siihen ja uskottelisin itselleni, että moppaan lattiat lähitulevaisuudessa. Olen alkanut aikatauluttaa tekemisiäni, suunnitella niitä paperille ja pitää kirjaa aikaansaannoksistani. Olen korjannut ruokavaliotani ja alkanut pitää parempaa huolta yleisestä hyvinvoinnistani. Olen opetellut olemaan vähemmän ankara itselleni. Tämä kaikki on auttanut minua eteenpäin.

Prosessini on kuitenkin hyvin hidas, ja minusta tuntuu siltä kuin tarpoisin kaulaani myöten tervassa. En ole masentunut enkä mitään sellaista, eli tämä ei ole oire sellaisesta. Sen kyllä myönnän, että saamattomuuteni ja ikuinen itsepettymys laskevat mielialaani ja nostattavat stressitasoani jatkuvasti.

Onko jollakulla muulla ollut samanlaisia ongelmia? Voitteko kertoa omista kokemuksistanne? Miten olette selvinneet? Onko joku päässyt koko ongelmasta niin yli, että voi sanoa sen olevan 100-prosenttisesti kaukaisessa menneisyydessä? Onko teillä jotain ideoita, ajatusmalleja tai vinkkejä, joilla itseään voi auttaa saamaan asioita aikaiseksi? Minä haluan muuttua.

Kommentit (11)

Vierailija

Tiedän, että tämä oli aivan ärsyttävän tyhmäkamala pitkä viesti, mutta ajattelin nyt silti vielä nostaa, josko joku osaisi vastata jotakin järkevää. Tämä asia on minulle tärkeä.

-ap

Vierailija

No tuota, kiitoksia vain, sen lopetin aivan ensi töikseni jo tuossa muutama vuosi sitten, kun aloin opetella tavoille :) Nyt palasin tänne yksinomaan tämän kysymyksen kysyäkseni, sillä täällä on kaikenlaisia ongelmia kohdanneita ihmisiä, ja niin vilkas liikenne että luulisi monien ainakin lukevan kysymykseni.

-ap

Vierailija

Ensinnäkin, sinulla on suuri vaara  ajautua suorittajaksi, eli et koe onnea ellet hae suorituksillasi toisten hyväksyntää olemassaolollesi. Eli älä polta itseäsi loppuun tavoitteinesi. Anna itsellesi aikaa. Mikäli kykenet, etsi rauhaa, ei enempää tekemistä. Hyväksy myös keskeneräisyys. Tee elämässä asioita myös ilman suunnitelmia: mieti, onko esimerkiksi ex-tempore loma kivempi kuin pitkään odotettu ja suunniteltu loma? Heittäydy hetkeen, anna virran viedä. Tärkeintä on se, että koet olevasi rauhallinen ja onnellinen. Kaikkea hyvää!

Vierailija

Minulla on samoja ongelmia ja olen jo 45-vuotias. Nuorena jäi korkeakouluopinnot kesken mutta jumitin kirjoilla, vaikka todellisuudessa en opiskellut. Menin töihin kun minut potkittiin ulos opiskelija-asunnosta. (Siihen aikaan vielä töihin pystyi noin vain menemään.) Töissä minulla ei koskaan ollut ongelmia, pystyn toimimaan ihan hyvin, kunhan minulla on jonkunlaiset raamit. Olin ahkera ja pidetty työpaikallani.

Sitten menin naimisiin ja sain lapsen ja jäin taas kotiin jumittamaan. Olin viisi vuotta lapsen kanssa kotona, sitten pätkätöissä, työvoimakoulutuksessa, pätkätöissä. Innostuin uudesta alasta ja suoritin tutkinnon AMK:ssa. Tuo sujui hyvin, koska vaatimustaso oli niin alhainen eikä haitannut, vaikka luki tenttiin vasta viimeisenä iltana. Opinnäytetyö oli hankala saada tehtyä. Vitkastelin ensin vuoden verran ja sitten tein sen parissa kuukaudessa, kun tuli opintolainavähennyksen deadline vastaan. Siitä on nyt kolme vuotta kun valmistuin ja edelleen työttömänä.

Tuo, miten kuvaat omaa arkeasi, kuulostaa minusta hyvältä! Osaat tehdä asioita heti eikä sitten joskus. Minulla on tapana lykätä kaikkia mahdollisia asioita viimeiseen asti ja ne tekemättömät asiat kuormittavat todella paljon. Sitä ei huomaakaan, ennen kuin vihdoin saa jotain tehtyä ja olo helpottuu.

Minusta olet hienosti keksinyt itsellesi työkaluja, jotka auttavat sinua pääsemään tavoitteeseesi. Jostain luin, että kun olemme nuoria, kukaan ei kerro meille, että kun kasvamme aikuisiksi, meidän täytyy olla aikuinen itsellemme. Meidän pitäisi opetella käskyttämään itseämme niin kuin aikuiset käskyttävät lapsiaan. Minä en koskaan totellut äitiäni, joten ehkä senkään vuoksi en osaa totella itseäni. Oman lapsen kanssa ei ole ollut ongelmaa, hän yleensä tekee mitä pyydän ja harvoin joudun komentamaan. Ihmettelen sitä usein itsekin, että oho, lapsi tottelee!

En oikein osaa neuvoa sinua muuten, kuin että jatka vain samaa rataa! Minusta olet menossa hyvään suuntaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, sinulla on suuri vaara  ajautua suorittajaksi, eli et koe onnea ellet hae suorituksillasi toisten hyväksyntää olemassaolollesi. Eli älä polta itseäsi loppuun tavoitteinesi. Anna itsellesi aikaa. Mikäli kykenet, etsi rauhaa, ei enempää tekemistä. Hyväksy myös keskeneräisyys. Tee elämässä asioita myös ilman suunnitelmia: mieti, onko esimerkiksi ex-tempore loma kivempi kuin pitkään odotettu ja suunniteltu loma? Heittäydy hetkeen, anna virran viedä. Tärkeintä on se, että koet olevasi rauhallinen ja onnellinen. Kaikkea hyvää!

Olen samaa mieltä. Itse elin vastaavanlaisessa perheessä kuin ap, sillä erolla, että isäni oli alkoholisti. Nyt aikuisena olen kääntänyt saamattomuuden suorittamiseksi. On vaikea tehdä asioita nauttien. 

Mielestäni sinun, ap, perimmäinen ongelma ei ole se, ettet saisi asioita aikaan. Sillä kuten kerroit, hyvinkin saat tehtyä asioita. Rakenna itsetuntoa sen varaan, että olet hyvä sellaisena kuin olet. Hyväksy itsesi, perheesi ja menneisyytesi. Tai anna menneisyydelle anteeksi. 

Olet onnellinen kun teet mieleisiä asioita. Et tule olemaan onnellinen, jos teet asioita siksi kun pitää tai kun keskeneräisyys häiritsee.

Vierailija

6, paljon kiitoksia sanoistasi :) Sen olen itsekin tässä melko tuoreesti huomannut, että lapsia täytyy ohjeistaa, koska lapset eivät vielä itse osaa eivätkä ymmärrä. Aikuisen pitäisi jo osata itse, mutta joiltakuilta se ei vain luonnistu. Jos on aina inhonnut sitä, kun isä motkottaa ja äiti kieltää, niin sitä vastaan tahtoo taistella vielä aikuisenakin. "En varmana mene nukkumaan ajoissa huomista työpäivää varten, koska nyt äiti ei enää voi käskeä!"

7, nuo ovat tärkeitä ajatuksia. Minä saan tietysti hyvin paljon nautintoa siitä, kun saan suoritettua, ja olenkin miettinyt, että mahdanko keskittyä  lopputuloksen saavuttamiseen hieman liikaa. Minä kuitenkin todella nautin siitä, mitä teen, silloin kun teen. Rakastan viulunsoittoa, rakastan oppikirjan lukemista, rakastan siivoamista, todella rakastan. Saan jo näitä asioita hieman tehtyä, mutta suurin osa päivästä kuluu edelleen toimettomaan vetelehtimiseen.

Minulla on jonkinlainen sisäänrakennettu "munakello", joka piipittää siitä hetkestä lähtien, kun alan tekemään. Kun teen jotain rakentavaa, niin jokin kumma varjo painostaa takaraivoani siihen saakka, kunnes lopetan. Lapsena elämäni oli todella "lokeroista", minua pakotettiin ja retuutettiin koko ajan jonnekin eikä minun tarpeitani huomioitu, en oikein koskaan saanut levätä ja vain olla rauhassa, kun koko ajan piti itku kurkussa tavata "kavereita", vahtia sisaruksia ja ties mitä. Lapsena jouduin koko ajan haikailemaan levon ja oman rauhan perään ja pelkäämään sitä, milloin minut seuraavan kerran käsketään autoon, että päästään sukuloimaan tai viettämään "hauska" "perhe"viikonloppu hotellissa. Kaikki rakentava, mitä koskaan tein, oli pakkopullaa, ja kun viimein sain hetken omaa rauhaa, niin en oikein osannut enää tehdä mitään, mistä nautin. Kuten aloitusviestissäni mainitsinkin, olin oppinut äitini tavan suunnitella paljon ja jättää kaikki toteuttamatta.

Uskon, että tämän vuoksi kaikki tekeminen on rekisteröitynyt aivoihini suorituksena, lokerona lokeron perään, ja kun saan yhden lokeron suoritettua niin pääsen viimein lokeroiden väliin lepäämään, aina siihen asti kunnes joku tai jokin pakottaa aloittamaan seuraavan lokeron. Eli vetelehtiminen on minun alitajuisen käsitykseni mukaan lepoa, vaikka nyttemmin asia onkin jo aivan päälaellaan, eli tekeminen on nautinnollista ja jatkuva vetelehtiminen on henkisesti kuluttavaa.

Hankalan tästä tekee se, että tämä on tajuntani tiedostamattomalla alueella. Jos ongelmani olisi tiedon puute tai muu tiedostetun mielen ongelma, niin se hoituisi vain sillä kun etsisi puuttuvan tiedon. Nyt minun kuitenkin täytyy ensin kaivaa koko ongelmani ydin alitajunnastani tietoiseen tajuntaan (minkä olen jo kai tehnyt melko hyvin), ja sitten pitää vielä opettaa alitajunta toimimaan paremman mallin mukaan. Hankalaa, niin hankalaa.

Vierailija

Ohhoh... minä olen aika kauhea alisuorittaja ja vetelehtijä. Kävin lukion tasoani huonommin ja sen jälkeen aloittamani hommat ovat usein jääneet kesken. Välillä en viitsisi aloittaa, kun otaksun taas joutuvani pettymään itseeni.
Olen tässä ihan viime aikoina tajunnut, että mun täytyy ihan oikeasti alkaa tehdä, pitäytyä jossain asiassa ja uskaltaa. Siihen sisältyy myös se, että ei kuluta aikaa sellaisiin ihmisiin ja asioihin, joita ei halua. Se on tosi vaikeaa mulle.
Olen jotenkin olettanut takaraivossani, että joku tulee joskus patistamaan tai muuten vaan joku päivä jotenkin unelmani täyttyvät itsestään. Mulla ei ole mitään sisäistä luontaista kuria tai kunnianhimoa oikein.
Välillä kun vitkastelen, väitän itselleni nauttivani vapaa-ajasta, hitaasta elämästä ja turhasta av-palstalla roikkumisesta ym, vaikka tosiasiassa se tekee olon ihan surkeaksi. Aion pikkuhiljaa jo antaa itselleni luvan uskaltaa toteuttaa itseäni.

Vierailija

10. Voi ahteri! Älä nyt oikeasti ole. Ei kai minun äitini nyt av:llä liiku... Hupsistakeikkaa, onpas kello jo paljon, miten se aika nyt näin juoksi, normaalistihan minä olen tähän aikaan jo harjannut hampaani ja käynyt kiltisti tutimaan, tietysti vasta sen jälkeen kun olen syönyt ravitsevan iltapalan ja juossut terveellisen iltalenkin. Haluanhan toki elää kunnollisesti ja terveellisesti, että rakas äiti-kultani voisi olla minusta ylpeä ;)

-ap

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat