Onko muille päiväkoti "pakollinen paha"?

Mulla itselläni on asenneongelma sen suhteen, että mitä pitäisi puhua sen päikkypäivän jälkeen. Jotenkin omituista, että mulle raportoidaan jokainen uhma ja kupru siitä päivästä. Mulle tulee mieleen, että tässä on oikeasti yli-ikäinen kielikello kantelemassa kolmevuotiaan tempauksista. Ja että mun, jolla on oikeasti ollut päivän aikana vähintään yhtä hankalia asiakkaita, pitäis vielä repiä energiaa siihen, että kuuntelen kun Marjatalla on tullut trauma siitä, että Einari ei suostunut pistämään kumppareita jalkaan! Että voi hyvää päivää, voisko nää asiat mitenkään jättää siihen päiväkotipäivään eikä kaivella niitä siis 8 tuntia tapahtuneen jälkeen. Jos mitään tän suurempaa ei ole kerrottavana, mulle riittää toteamus että ihan ok päivä.

Meillä. Onneksi perhepäivähoitajamme on aivan ihana ihminen ja lapsemme pitää hänestä kovasti, mutta esimerkiksi juuri käyty vasukeskustelu yksivuotiaasta oli hyvin hämmentävä. Mitä hyötyä sellaisesta on yksivuotiaalle?

Päiväkoti on olemassa siksi, että pääsen töihin, mutta olisipa aika hirveää, jos lapsi ei tykkäisi hoitajistaan tai he hänestä, kun kuitenkin joka arkipäivä 8h yhdessä viettävät. Halusin tai en, kyllä hoitajat myös osallistuvat lapseni kasvattamiseen, vaikka päävastuu onkin kotona.

Haluan myös tietää miten päivä on mennyt, etenkin päiväunien nukkumattomuus kyllä vaikuttaa siihen, mitä loppupäivänä voi tehdä, ja jos lapsi ei ole syönyt, saattaa olla tulossa kipeäksi, yleensä syö nimittäin aina hyvin. Sellaista pikkujuttujen raportointia en ymmärrä, tyyliin "kiukutteli pukiessa" (kuka 3v joskus ei?), mutta etenkin toisten lasten kanssa sattuneista jutuista kuulisin mielelläni ajoissa, jotta voin itsekin kiinnittää asiaan huomiota ja kasvattaa sitä lastani.

Vasu on vähän hassu, mutta joku keskusteluhetki henkilökunnan kanssa on hyvä olla. Meillä kyllä tuntuvat ehtivän ottamaan lapsia huomioon, vaikka heitä paljon onkin, ja on hyvä sopia, että hoidossa ja kotona harjoitellaan/edellytetään samoja juttuja, vaikka se sitten olisi haarukan ja veitsen käyttö tms. pientä.

Kaikella kunnioituksella Lea Pulkkinen ymmärtää varsin huonosti päiväkotien arkea ja myös niitä tarpeita joita pienellä kehittyvällä lapsella on suhteessa vanhempiin ja tärkeisiin aikuisiin. Totta on että vasut jäävät usein kuolleiksi kirjoiksi jos niitä toteuttavat aikuiset joilla ei ole merkitsevää jatkuvaa suhdetta toisiinsa ja lapseen.

No mä olisin mieluiten kotiäiti, ja pidin lapsen kotona 3-vuotiaaksi, mutta  nyt kun on pakko taloudellisista syistä olla töissä, pitää lapsen olla päiväkodissa. Sinänsä siis 'pakollinen paha' etten ehdoin tahdoin häntä sinne halunnut, mutta nyt kun ollut siellä kaksi vuotta ja tosiaan tykkää käydä, oppinut vaikka mitä ja saanut enemmän kavereita kun mä olisin voinut kotiäitinä järkätä, ei musta tunnu pahalta viedä lasta sinne. Ollaan haluttu (ja onnistuttu siinä) pitää hoitoaika mahd lyhyenä, lapsi on 4 päivää viikossa 5-7h tarhassa. 

Mä juttelen hoitajan/lto:n kanssa aamulla sen ajan kun lapsi riisuu, JOS hlökunnalla tuntuu olevan aikaa ja halua. Jos ei, en nouda ketään lätisemään kanssani, mutta usein siinä on joku jolla on aikaa. Miehellä sama tyttöä hakiessa - useimmiten siihen kyllä tuntuu tulevan joku kertomaan miten päivä on sujunut tai jos on jotain erityistä, eikä ole tarvinut kysellä. 

Meillä on se etu, että yksi hoitajista on tuttu muutenkin, ja nähdään muissakin merkeissä kuin päikyssä - tosin silloin en kylllä hänen kanssa hänen työjutuistaan (lapseni päiväkotiasioista) puhu, ellei hän itse ota puheeksi jotakin. 

Minä kuulun myös tarhan vanhempaintoimikuntaan, vaikka en olekaan mikään aktiivimamma tai superäiti. Minusta vain on kiva olla mukana mahdollistamassa esim kevätjuhliin esiintyjiä tai uusia leluja tms kunnalliselle päiväkodille, jolla ei muuten olisi näihin varaa välttämättä.

Vasu-keskustelut on musta kivoja sen tähden, että saan kuulla millainen lapseni on esim ryhmässä ja miten toimii kun vanhemmat ei ole paikalla. Ei tyttö itse sellaisia osaa kertoa :D

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tuntuvat olevan niin innoissaan siitä että lapsi on päiväkodissa, että hyvä etteivät vie lasta sinne myös viikonlopuiksi ja juhlapyhiksi. Ja päiväkodin henkilökunnan kanssa jaksetaan porista vienti - ja hakutilanteessa minuuttikaupalla niitä näitä ja ai että on ihanaa että on tää kasvatuskumppanuus päiväkodin kanssa.

Minulle taas päiväkoti on pakollinen paha. Oletan, että he pitävät lapsen siellä turvassa sen ajan kun lapsella on hoidon tarve. En oleta, että he pitävät lapsestani enkä oleta että lasten pitää pitää hoitajista. Hoitotyö on työtä, jota kuitenkin tehdään rahasta. Minä arvostan hoitajia mutta mulla ei ole mitään intressiä jäädä oman työpäivän jälkeen läpisemään siihen portinpieleen asioita kuten että onko lapsi nukkunu (no totta kai on jos sitä on nukuttanut) tai syönyt (no on varmaan jos sillä on ollut nälkä).

En yhtään innostu vaskukeskusteluista ja vanhempainillaoista ja muksunetistä. Olen vähän sitä mieltä että päiväkodissa selvitetään ne tilanteet mitä siellä päiväkodissa on tapahtunut, ja jos ei siinä ole mitään sen suurempaa, kuin että keskenkasvuiset mukulat joskus pöllöilee keskenään, niin mun ei tarvitse joka risausta tietääkään. Se kuuluu lapsen elämään eikä ole mikään raportoitava poikkeustilanne.

Ootteko te kaikki muut vanhemmat jotenkin aivan innoissanne siitä, että lapsi on päivähoidossa? Eikö se kenellekään muulle ole vain paikka jonne voi lapsen viedä silloin kun ei voi itse häntä hoitaa?

En ole innoissani päiväkodista, keskusteluista tai pk:n järjestämistä kissanristiäisistä.

MUTTA kyllä minua silti kiinnostaa se, pitääkö lapsi hoitajista, hän viettää kuitenkin tunteja joka arkipäivä näiden aikuisten seurassa! Haluaisin myös ehdottomasti tietää, jos joku kiusaa lastani päiväkodissa, vaikka asia olisi jo selvitetty. Koska ei se välttämättä ole unohdettu, vaikka olisi käyty miten tarkkaan läpi, vaan voi näkyä kotona. Lasta ei voi säilöä kuin tavaraa, se päiväkodin arki vaikuttaa lapsen kehitykseen, eikä aloittajan lapsikaan ole sille vaikutukselle immuuni.

Tässähän nyt kai kysyttiin vain päiväkotihoidosta. Oma lapseni on perhepäivähoitajalla, ja tottakai haluan tietää mitä ovat tehneet, onko syönyt ja nukkunut, onko ollut hyvä päivä jne. Ne on ne lähtökohdat, joista minä jatkan sitten kun hoitopäivä päättyy ja ollaan kotona. Ei tarvitse jäädä tuntikausiksi lätisemään, mutta kyllä haluan sen verran päästä perille hoitajasta ja hänen näkemyksistään ja tavoistaan, ettei lastani vaan säilytellä siellä hoidossa kuin välttämätöntä pahaa, vaan että se hoito tukee sitä kasvatusta, mitä kotona annamme lapselle, ja että lapsella on hyvä olla hoidossa. Jos vanhemmat ja hoitajat eivät tiedä hölkäsen pöläystä toisistaan, miten he voisivat tehdä näin tärkeää yhteistyötä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt ketju, vaikka onkin varsin lyhyt, joka ilmaisee päiväkotihoidon suurimman ongelman ja jonka vaikutus sekä lapsen että perheen hyvinvointiin on merkittävä. Eli ei nähdä minkäänlaista tarvetta yhteistyölle joka auttaisi vanhempia ymmärtämään ja seuraamaan lapsen arkea päiväkodissa joka auttaisi hoitajia ymmärtämään lasta paremmin päiväkodissa ei nähdä yhteistyötä tarpeellisena tai mahdollisena. Tällaisessa tilanteessa ei ole mitenkään kummallista että lapset lisääntyvässä määrin voivat huonosti. Vaikea on väittää että tuki lapsen kasvulle ja kehitykselle toteutuu riittävän hyvin näistä lähtökohdista. Uskon myös että kaikesta hienosta retoriikasta huolimatta tulee tilanne ajautumaan yhä enemmän tähän surulliseen suuntaan. Vasta kun päiväkodit ymmärtävät vastuunsa laadukkaan hoidon kehittämisessä, vasta kun panostetaan tärkeisiin jatkuviin ihmissuhteisiin niiden rakentamiseen ja ylläpitämiseen, vasta silloin pystytään vaikuttamaan tähän surulliseen asianoloon.

Jätitkö itse ne pilkut tarkoituksella pois?

Surulliseen asianoloon vaikuttaisi lisääntyvässä määrin että ihmiset käyttäisivät pisteitä pilkkuja ja Suomen kieltä näissä analyyttisestä vastauksissaan mikä helpottaisi luetun ymmärtämistä huomattavasti.

Pakollinen paha joo. En haluaisi altistaa lastani amishoitajille tai heikomman aineksen jälkikasvulle, mutta en voi muutakaan

Vierailija kirjoitti:

No mä olisin mieluiten kotiäiti, ja pidin lapsen kotona 3-vuotiaaksi, mutta  nyt kun on pakko taloudellisista syistä olla töissä, pitää lapsen olla päiväkodissa. Sinänsä siis 'pakollinen paha' etten ehdoin tahdoin häntä sinne halunnut, mutta nyt kun ollut siellä kaksi vuotta ja tosiaan tykkää käydä, oppinut vaikka mitä ja saanut enemmän kavereita kun mä olisin voinut kotiäitinä järkätä, ei musta tunnu pahalta viedä lasta sinne. Ollaan haluttu (ja onnistuttu siinä) pitää hoitoaika mahd lyhyenä, lapsi on 4 päivää viikossa 5-7h tarhassa. 

Mä juttelen hoitajan/lto:n kanssa aamulla sen ajan kun lapsi riisuu, JOS hlökunnalla tuntuu olevan aikaa ja halua. Jos ei, en nouda ketään lätisemään kanssani, mutta usein siinä on joku jolla on aikaa. Miehellä sama tyttöä hakiessa - useimmiten siihen kyllä tuntuu tulevan joku kertomaan miten päivä on sujunut tai jos on jotain erityistä, eikä ole tarvinut kysellä. 

 

Meillä on se etu, että yksi hoitajista on tuttu muutenkin, ja nähdään muissakin merkeissä kuin päikyssä - tosin silloin en kylllä hänen kanssa hänen työjutuistaan (lapseni päiväkotiasioista) puhu, ellei hän itse ota puheeksi jotakin. 

Minä kuulun myös tarhan vanhempaintoimikuntaan, vaikka en olekaan mikään aktiivimamma tai superäiti. Minusta vain on kiva olla mukana mahdollistamassa esim kevätjuhliin esiintyjiä tai uusia leluja tms kunnalliselle päiväkodille, jolla ei muuten olisi näihin varaa välttämättä.

 

Vasu-keskustelut on musta kivoja sen tähden, että saan kuulla millainen lapseni on esim ryhmässä ja miten toimii kun vanhemmat ei ole paikalla. Ei tyttö itse sellaisia osaa kertoa :D[/

Miten suuri merkitys olisikaan sillä että sekä vanhemmat että päiväkodin kasvattajat ymmärtäisivät miten tärkeä on tarjota vanhemmille ja lapsille tietty nimetty hoitaja johon suhde luodaan ja rakennetaan tavoitteellisesti päiväkodin taholta. Ei riitä että on ystävällisiä vaihtuvia naamoja paikalla kertomassa pinnallisesti päivän tapahtumista. Sekä lapsi että vanhemmat todella tarvitsevat päiväkodissa hoitajan johon erityinen luottamuksellinen suhde. Tämä varmistaa parhaiten sen että lapsi saa tarvitsemaansa apua sekä kotona että päiväkodissa.

Päiväkodin Vasukeskustelu on niin turha kun vaan voi olla. Kun sillä loppujen lopuksi ei ole mitään merkitystä. Lapset menevät yhdessä ryhmässä ja siinä ei todellakaan katsota onko se Jani-Petterin äidin mieleen tai onko kieltänyt. Minulla ollut kaksi lasta päiväkodeissa, ja se on niin ajan tuhlausta tuokin homma. Senkin ajan ne voisi olla hoitamassa niitä lapsia, eikä täytellä kaiken maailman papereita jota säilytetään jossain pölyisessä kaapissa. Ne vievät oikeasti vaan pois hoitoajasta ja lastenhoitajat, LTO:t valittavat että ne ei ehdi.

Vasukeskustelut pois, jos on jotain häikkää niin sitten yhteys vanhempiin. Muuten se on aivan turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodin Vasukeskustelu on niin turha kun vaan voi olla. Kun sillä loppujen lopuksi ei ole mitään merkitystä. Lapset menevät yhdessä ryhmässä ja siinä ei todellakaan katsota onko se Jani-Petterin äidin mieleen tai onko kieltänyt. Minulla ollut kaksi lasta päiväkodeissa, ja se on niin ajan tuhlausta tuokin homma. Senkin ajan ne voisi olla hoitamassa niitä lapsia, eikä täytellä kaiken maailman papereita jota säilytetään jossain pölyisessä kaapissa. Ne vievät oikeasti vaan pois hoitoajasta ja lastenhoitajat, LTO:t valittavat että ne ei ehdi.

Vasukeskustelut pois, jos on jotain häikkää niin sitten yhteys vanhempiin. Muuten se on aivan turhaa.

Tässä onkin pelkistetysti syy siihen miksi lasten kehitykselliset ongelmat jatkuvasti kasvavat. Lapsi tarvitsee merkitsevien aikuisten tuen normaalille kasvulle. Kun vasut jääväät pinnalliselle, lapsen kannalta, merkitsemättömälle tasolle, kun aikuiset liikuttelevat lapsiryhmiä paikasta toiseen näkemättä riittävän hyvin missä kukin lapsi on menossa omassa kehityksessään silloin lapsen kehitys on vaarassa. Mitä pienemmästä lapsesta kyse sen suurempi on riski.

Minä ärsyynnyn vasuista, koska niissä näkee niin selvästi sen, ettei hoitaja oikeasti ole ajatellut sitä lasta ollenkaan ja vasta sitten kun vasu tulee, hän plärää läpi entiset vasut ja kekkaa sitten sieltä jonkun kehityskohteen. Meille on käynyt monta kertaa tässä niin, että uutta hoitajaa ei ole uudessa ryhmässä yhtään mikään huolettanut lapsesta  kunnes hän on juuri ennen vasua katsonut ne vanhat vasut läpi ja tuo sitten keskustelussa esille sieltä vanhasta vasusta napatun asian. Niinpä minä vasukeskustelun aikana yleensä mietin, että voi kun sinä hoitaja tämänkin ajan saisit käyttää joko muihin töihin tai ihan siihen että voisit pitää vähän pitemmän kahvitunnin. Sekin ois ajan tehokkaampaa käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Minä ärsyynnyn vasuista, koska niissä näkee niin selvästi sen, ettei hoitaja oikeasti ole ajatellut sitä lasta ollenkaan ja vasta sitten kun vasu tulee, hän plärää läpi entiset vasut ja kekkaa sitten sieltä jonkun kehityskohteen. Meille on käynyt monta kertaa tässä niin, että uutta hoitajaa ei ole uudessa ryhmässä yhtään mikään huolettanut lapsesta  kunnes hän on juuri ennen vasua katsonut ne vanhat vasut läpi ja tuo sitten keskustelussa esille sieltä vanhasta vasusta napatun asian. Niinpä minä vasukeskustelun aikana yleensä mietin, että voi kun sinä hoitaja tämänkin ajan saisit käyttää joko muihin töihin tai ihan siihen että voisit pitää vähän pitemmän kahvitunnin. Sekin ois ajan tehokkaampaa käyttöä.

Teillä on selkeästi olleet huonot vasujen vetäjät. Meidän lasten päiväkotiryhmässä on aivan mieletön lto, hänellä on paljon tosi osuvia huomioita lasten luonteesta ja toimimisesta ryhmässä. Eikä kyse ole mistään valitustilanteesta, yhtä hyvin saadaan positiivista palautetta. Ja minä taas mielelläni kerron hoitajille, jos on jotain tavallisuudesta poikkeavaa tai jos minulla on jotain toiveita hoitoon liittyen.

Ja minusta tuntuu kummalliselta ne vanhemmat, joilla ei ole mitään keskusteltavaa hoitajien kanssa. Onko teillä niin täydelliset lapset, että koskaan ei tule mitään asiaa, joka teitä mietityttäisi? Esim. huonosti syövien lasten vanhemmat varmaan mielellään kuulee ruokailusta, ummetuksesta kärsivissä kodeissa kakan tuleminen on ihan merkittävä uutinen. Meillä on poika, joka on aika rasavilli. Ihan mielelläni kuulen, jos on jotain sellaista käytöstä, josta olisi syytä keskustella kotonakin. Mutta niin kuin aiemmin kirjoitin, tämä yksi lto osaa tosi hyvin kuvailla lasta periaatteessa normaaleista asioista, mutta on ihanaa kuulla esim: "on alkanut innostua askartelusta" "jaksaa kuunnella jo pitkän sadun hiljaa paikallaan" "auttoi uutta ryhmän jäsentä" "leikit villen kanssa sujuivat tänään tosi hyvin"

Minä olen sellainen vanhempi, joka en oikein keksi mitään keskusteltavaa hoitajien kanssa. Oletan, että lapseni syö, pissaa, kakkaa, nukkuu, hengittää ja kävelee koska niinhän ne lapset tuppaa tekemään. Toisina päivinä ne syö ja kakkaa ja nukkuu vähän enemmän ja toisina vähemmän. Ja tunnen itse oman lapseni parhaiten, minulle ei toistaiseksi ole ollut mikään uutinen että lapseni tykkää leikkiä tietynlaisia leikkejä tai on tietynlainen. Kyllähän mulla nyt jonkinlainen käsitys sentään on omasta lapsestani, hitto vie. Ei se nyt mitään rakettitiedettä ole katsoa muutamaan tuntia päivässä leikki-ikäisen lapsen perään, enkä oikein ymmärrä miksi siitä yritetään sellaista vääntää. 

Toki mä nyt kiltisti kuuntelen kun hoitaja lukee paperilappusesta että mites on pottu ja soosi maistunut, mutta mieluummin olisin kuulematta ja lähtisin vaan lapsen kanssa kotiin kuulemaan lapselta, miten hänellä on päivä mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sellainen vanhempi, joka en oikein keksi mitään keskusteltavaa hoitajien kanssa. Oletan, että lapseni syö, pissaa, kakkaa, nukkuu, hengittää ja kävelee koska niinhän ne lapset tuppaa tekemään. Toisina päivinä ne syö ja kakkaa ja nukkuu vähän enemmän ja toisina vähemmän. Ja tunnen itse oman lapseni parhaiten, minulle ei toistaiseksi ole ollut mikään uutinen että lapseni tykkää leikkiä tietynlaisia leikkejä tai on tietynlainen. Kyllähän mulla nyt jonkinlainen käsitys sentään on omasta lapsestani, hitto vie. Ei se nyt mitään rakettitiedettä ole katsoa muutamaan tuntia päivässä leikki-ikäisen lapsen perään, enkä oikein ymmärrä miksi siitä yritetään sellaista vääntää. 

Toki mä nyt kiltisti kuuntelen kun hoitaja lukee paperilappusesta että mites on pottu ja soosi maistunut, mutta mieluummin olisin kuulematta ja lähtisin vaan lapsen kanssa kotiin kuulemaan lapselta, miten hänellä on päivä mennyt.

Reps.. Tämä oli hauska!!

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sellainen vanhempi, joka en oikein keksi mitään keskusteltavaa hoitajien kanssa. Oletan, että lapseni syö, pissaa, kakkaa, nukkuu, hengittää ja kävelee koska niinhän ne lapset tuppaa tekemään. Toisina päivinä ne syö ja kakkaa ja nukkuu vähän enemmän ja toisina vähemmän. Ja tunnen itse oman lapseni parhaiten, minulle ei toistaiseksi ole ollut mikään uutinen että lapseni tykkää leikkiä tietynlaisia leikkejä tai on tietynlainen. Kyllähän mulla nyt jonkinlainen käsitys sentään on omasta lapsestani, hitto vie. Ei se nyt mitään rakettitiedettä ole katsoa muutamaan tuntia päivässä leikki-ikäisen lapsen perään, enkä oikein ymmärrä miksi siitä yritetään sellaista vääntää. 

Toki mä nyt kiltisti kuuntelen kun hoitaja lukee paperilappusesta että mites on pottu ja soosi maistunut, mutta mieluummin olisin kuulematta ja lähtisin vaan lapsen kanssa kotiin kuulemaan lapselta, miten hänellä on päivä mennyt.

Joo, täysin samaa mieltä. Meillä ei myöskään viety lapsia päiväkotiin jos ei ihan pakko, varsinkin mies on sitä vastustanut. Nyt pojat on eskarissa ja just tänään oli vasukeskustelut. Mua ottaa päähän kun voisin töistä pitää ylityövapaan, mutta sitten pitää aamulla nousta viemään kersat eskariin... 

up

Samaa olen ihmetellyt. Tuntuu, että minua katsotaan pitkään siellä sun täällä, kun 5-vuotiaani ei ole päiväkodissa. (olen vauvan kanssa kotona, ja silloinkin kun en ollut hän oli päikkärissä vain 1-2 päivää viikossa maksimissaan). MInusta taas on päivänselvää, että minä olen lapselleni paras hoitaja. Plus tuntuisi idiootilta maksaa päivähoitomaksua ja viedä jonkun paikka, kun ei sitä tarvita..

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. En ole koskaan ymmärtänyt esim varhaiskasvatussuunnitelmaa. Koska muuten se on keksitty? Kun vein 3-v. lastani ensi kertaa hoitoon, en tiennyt semmosta olevankaan. Normaalisti kehittyvän lapsen kohdalla, mitä hyötyä siitä on? Mihin siinä pientä lasta valmennetaan? Mistä se lapsi jää vaille ilman niitä keskusteluja?

minä taas tykkäsin vasu-keskustelusta (meillä ollut siis vasta yksi sellainen), oikeastaan sen vuoksi koska minusta oli tosi kiva kuulla millainen lapsi on muiden kanssa/silmissä ja miten hän kehittyy ja oppii. toki näitä kehityksen kohteita näkee kotonakin, en sitä tarkoita, mutta kyllä ainakin minun taapero on hurjan erilainen toisinaan kaikkien muiden kui minun kanssani. ja se on hyvä, niinhän sen kuuluukin mennä, mutta juuri siksi on kiva kuulla millainen hän on hoidossa, miten sopeutunut, missä tarvitsee tukea ja niin edelleen.