Anoppien letkautuksia ja aivoituksia!
En kestä tätä pöyristyttävää oloa kun oma anoppini letkautti;
"Kyllä lapsella on oltava sekä isä ja äiti, kyllä sen nyt näkee ettei noista yksinhuoltajien lapsista tule yhtikäs mitään kun ei ole isänroolia kukaan pitämässä!", absurdi letkautus ihan sillä lisäyksellä että hänen omat 5 lastaan vihaavat ja ovat aina vihanneet (jo edesmennyttä!) väkivaltaista alkkis isäänsä. Juu, mitäs sillä lapsen turvallisuudella ja rauhallisella perhe-elämällä kunhan vaan perhe pysyy sellaisenaan kasassa vaikka mitä ongelmia olisi? :D
Kyllä en ymmärrä tuota 60- ja 70-lukujen perusperheideologiaa ollenkaan . Onneksi meno on nykyään eri ja ihmiset selkeästi viisaampia (edes osittain...)
Laittakaa tekin absurdeja letkautuksia anopeiltanne, kaipaan vertaistukea! Hyvinkin usein mietin että miten tuo mieheni voi olla muka juuri näiltä vanhemmilta, ihan eri maata.
Kommentit (44)
18, sinun anoppisi on ilkeä ja tyhmä.
Meillä anoppi ei puhu minulle. Miehen kanssa on oltu yhdessä jo 5 vuotta, mutta tervehtimistä enempä anoppi ei sano. Muille ihmisille on todella mukava, viereisessä huoneessa voi rupatella muiden kanssa vaikka miten, mutta minulle ei mitään. Kaikkien muiden mielestä anoppi on ihana ihminen, ei puhu selän takana pahaa, hoitaa iäkkäitä vanhempiaan, auttaa muita jne. Vai minulle on ihan hiljaa. Käly on sanonut, että loukkasin ensikäynnillä niin pahasti, että äitinsä katsoi parhaaksi siitä eteenpäin vaieta. Että minun kuuluu pyytää anteeksi jotain sellaista, mitä en edes tiedä tehneeni.
ensimmäisenä päivänä kun tapasimme, istuimme kahvipöydässä...
"niin tehän sitten tiedätte, että Tanjamamma* kovasti toivoo lapsenlapsia"
selvä....
Anoppi ihmetteli kun mies oli imuroimassa. Kun ei muidenkaan lastensa miehet tee kotitöitä, miksi oman pojan pitää. Eli suomeksi:tyttöjen pitää tehdä kotitöitä, pojan ei. Ja mä olin laiska vaimo.
Tyttärensä pettäessä miestään, anoppi oli sitä mieltä ettei tytär tehnyt mitään väärää kellekään kun taas toisen tyttärensä mies oli hirveä kusipää pettäessään. Uskaltauduin kysymään että eikö huomaa mitään yhtäläisyyksiä. Kuulemma eri asiat ja mä olen muutenkin tyhmä.
Kiitos ja hei.
Vierailija kirjoitti:
ensimmäisenä päivänä kun tapasimme, istuimme kahvipöydässä...
"niin tehän sitten tiedätte, että Tanjamamma* kovasti toivoo lapsenlapsia"
selvä....
Taisi anoppi tykästyä sinuun samantien.
Anoppi puhuu kanssani vain säästä, ei mistään muusta. Lisäksi kyseessä on vain sen paikkakunnan sen päivän sää, ei esimerkiksi kysele, millainen sää oli meidän kesälomallamme Portugalissa tms. Hankala loukkaantua, kun keskustelu pyörii aiheessa "tänään on ollut kovin pilvistä".
Tokan lapsen syntymän jälkeen piti mulle ehkäisyluennon, luuli kai että toka lapsi oli vahinko kun oli niin pieni ikäero lapsilla. Ei ollut. Enkä noudattanut anopin neuvoja, kolmas lapsikin näet tehtiin. Anoppikin kai tajusi, ettei näin tyhmää miniää kannata enää toiste neuvoa :)
Vierailija kirjoitti:
Poikaystäväni (olemme 24-vuotiaita) äiti ei ikinä kata minulle heillä käydessään kahvia/teetä yms, vaikka kaikille muille kaadetaan jopa kuppiinkin valmiiksi kahvit/teet/mehut. Ollaan kuitenkin seurusteltu jo useampi vuosi. Vähän on kummaa.
Poikaystäväni äiti ei myöskään minulle puhu vierailun aikana muuta kuin "moi" ja "heippa"
Rakkaudesta se mammakin pokkittelee ;)
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi ei puhu minulle. Miehen kanssa on oltu yhdessä jo 5 vuotta, mutta tervehtimistä enempä anoppi ei sano. Muille ihmisille on todella mukava, viereisessä huoneessa voi rupatella muiden kanssa vaikka miten, mutta minulle ei mitään. Kaikkien muiden mielestä anoppi on ihana ihminen, ei puhu selän takana pahaa, hoitaa iäkkäitä vanhempiaan, auttaa muita jne. Vai minulle on ihan hiljaa. Käly on sanonut, että loukkasin ensikäynnillä niin pahasti, että äitinsä katsoi parhaaksi siitä eteenpäin vaieta. Että minun kuuluu pyytää anteeksi jotain sellaista, mitä en edes tiedä tehneeni.
Ihan uteliaisuudesta: kun kerran käly tuon verran informoi, sattuiko myös mainitsemaan, miten sinä olit anoppia loukannut...? Ja miten miehesi asiaan suhtautuu?
Ei sillä, en ole ikinä käsittänyt tuollaista vallankäyttöä. Käytännössähän tuo on sitä pikkulapsen käytöstä, että ollaan niin kauan hengittämättä, kunnes saa tahtonsa läpi.
Onpas täällä taas näitä kultaisia ja ihania miniöitä.
"oletko sä harrastanut seksiä mun pojan kanssa" huusi anoppi kun ilmoitimme, että olen raskaana. 😅Lapsia oli ennestään jo kolme ja naimisissa ollaan oltu yhdeksän vuotta.
Vierailija kirjoitti:
"oletko sä harrastanut seksiä mun pojan kanssa" huusi anoppi kun ilmoitimme, että olen raskaana. 😅Lapsia oli ennestään jo kolme ja naimisissa ollaan oltu yhdeksän vuotta.
Onko ne kolme aikasempaa lasta miehesi?
Vierailija kirjoitti:
"oletko sä harrastanut seksiä mun pojan kanssa" huusi anoppi kun ilmoitimme, että olen raskaana. 😅Lapsia oli ennestään jo kolme ja naimisissa ollaan oltu yhdeksän vuotta.
Tämä on legendaarinen lause.
Joulupöydässä taannoin seurusteltiin ja keskusteltiin hyvissä merkeissä, kunnes appiukko totesi "PERSIISTÄ TULOO PASKOHOO!", vetäisi housut kinttuun ja ulosti keskelle pöytää. Anoppi totesi: "Siitä vaan jälkiruokaa lappaamaan NUUH NUUH!"
Myöhemmin olemme naureskelleet jouluisin kyseiselle episodille.
Vierailija kirjoitti:
Poikaystäväni (olemme 24-vuotiaita) äiti ei ikinä kata minulle heillä käydessään kahvia/teetä yms, vaikka kaikille muille kaadetaan jopa kuppiinkin valmiiksi kahvit/teet/mehut. Ollaan kuitenkin seurusteltu jo useampi vuosi. Vähän on kummaa.
Poikaystäväni äiti ei myöskään minulle puhu vierailun aikana muuta kuin "moi" ja "heippa"
Sinuna en enää menisi sinne ja/tai jättäisin kattamatta myös hänelle, jos joskus teille eksyy. Et ole tervetullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"oletko sä harrastanut seksiä mun pojan kanssa" huusi anoppi kun ilmoitimme, että olen raskaana. 😅Lapsia oli ennestään jo kolme ja naimisissa ollaan oltu yhdeksän vuotta.
Onko ne kolme aikasempaa lasta miehesi?
Kyllä on. Miehen kanssa naureskeltiin, että mitenköhän anoppi kuvittelee meidän ne edelliset tehneen.
Varmaan vieläkin pannaan omakuulemaa nöyryytystä kiertoon, sanasta sanaan, vaikkei niillä enää nykyajassa olisi samaa tehoa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi ei puhu minulle. Miehen kanssa on oltu yhdessä jo 5 vuotta, mutta tervehtimistä enempä anoppi ei sano. Muille ihmisille on todella mukava, viereisessä huoneessa voi rupatella muiden kanssa vaikka miten, mutta minulle ei mitään. Kaikkien muiden mielestä anoppi on ihana ihminen, ei puhu selän takana pahaa, hoitaa iäkkäitä vanhempiaan, auttaa muita jne. Vai minulle on ihan hiljaa. Käly on sanonut, että loukkasin ensikäynnillä niin pahasti, että äitinsä katsoi parhaaksi siitä eteenpäin vaieta. Että minun kuuluu pyytää anteeksi jotain sellaista, mitä en edes tiedä tehneeni.
Mikset siltä kälyltä kysy miten olet loukannut? Tai mieheltäsi tai itse anopilta? Itse en pystyisi olemaan, jos minun on väitetty tehneen jotain mitä en todellakaan tiedosta, vaan väkisin rutistaisin ko. tiedon pihalle.
Mun anoppi ei ole (vielä, ajan kysymys mieheni mukaan) päästellyt sammakoita suustaan, mutta oma äitini on kyllä ollut melkoinen anoppi miehelleni. Mm. vihjaillut että miehelläni taitaa olla murrosikä alkamassa (22-vuotiaana) ja että hänellä on selvästi ollut traumaattinen lapsuus, kun hän ei laula paljon (?! paitsi joka päivä, muttei äitini kuullen). Ei järjen hiventäkään välillä näissä jutuissa :D