Kysy mitä vaan parantuvalta syömishäiriöiseltä

Recovering

Lyhyesti: parantumisprosessi käynnissä, ikää 20v. Tylsää on ja yritän saada ajatuksia pois ruoasta.

Kommentit (11)

Vierailija

Mikä sh sulla on?

Miten pirussa pääsen pois tavasta oksentaa? Olen nyt oksentanut kahdesti ja se on pelottavan helppoa. En halua tuhota hampaitani!

Recovering

Mulla on ednos; anoreksiaa ahmimisella. Välillä on kausia ku kituutan vähillä kalorimäärillä ja liikun paljon, välillä vedän naamaani ihan järjyttävät määrät ruokaa,

Helpoiten pääset eroon oksentamisesta sillä että lopetat sen nyt. On kymmenentuhatta kertaa helpompaa lopettaa se nyt ku vaikka vuoden päästä, mitä nopeempaa katkaset kierteen nii sen parempi. Panosta täsmäsyömiseen: syö tasaisin ajoin ja tarpeeksi niin ettei tuu mielitekoja kauheesti. Salli päivässä yks herkku, jokin pieni suklaapatukka tms, helpottaa lopettaa se syöminen tuohon ku tietää et huomenna saa taas jotain hyvää. Tsemppiä sulle!

Vierailija

Vihaatko lihavuutta ?

Liittyyko vegaaniruokavalio syömishäiriöön ?

Tunnistaako syömishäiriöinen että kärsii syömishäiriöstä ?

Miksi syömishäiriöinen haluaa liikuntaa esim. haluaa kävellä melko pitkiäkin matkoja, kun on menossa jonnekkin niin menee kävellen ?

Valeheteleekpo syömishäiriöinen kuitenkin että kävelee ja säästä buussilipun hinnan ja samalla saa hengittää raikasta happea ja saa terveen punan poskille ?

Vierailija

Onnea paranemiseen.

Oletko tyytyväinen vartaloosi, vai voitko ajatella asiaa?

Oletko tyytyväinen elämääsi?

Mitä ajattelet nähdessäsi ylipainoisen naisen?

Mitä ajattelet nähdessäsi ylipainoisen miehen?

Opiskeletko? Oletko ajatellut opiskella vaikka jotain ravitsemustiedettä (jos et ole vielä keksinyt omaa alaa?)

Miten sinulla menee muuten? Hyvin, huonosti vai jotain siltä väliltä?

Onko ednos harvinainen?

Vierailija

Mistä sun syömishäiriö sai alkunsa/mitkä syyt siihen johti?
Kun sanoit että yrität saada ajatuksia pois ruoasta, niin millaisia nämä ajatukset on?

Recovering

Vierailija kirjoitti:
Vihaatko lihavuutta ?

Liittyyko vegaaniruokavalio syömishäiriöön ?

Tunnistaako syömishäiriöinen että kärsii syömishäiriöstä ?

Miksi syömishäiriöinen haluaa liikuntaa esim. haluaa kävellä melko pitkiäkin matkoja, kun on menossa jonnekkin niin menee kävellen ?

Valeheteleekpo syömishäiriöinen kuitenkin että kävelee ja säästä buussilipun hinnan ja samalla saa hengittää raikasta happea ja saa terveen punan poskille ?

En vihaa lihavuutta. Koko mun syömishäiriöhistorian aikana oon ajatellut lähinnä niin että muut voivat syödä normaalisti lihomatta mutta minä en - niin absurdilta kuin se kuulostaakin. En siis vihaa lihavuutta jos kyse ei ole minusta itsestäni.

Vegaaniruokavalio voi liittyä syömishäiriöön, mutta ei välttämättä. Useasti syömishäiriöiset siirtyvät kasvisruokavalioon tai vegaaniruokavalioon siksi, että se on hyvä tekosyy kieltäytyä normaaliruuasta tai useimmista leivonnaista. Kasvisruoasta saa myös hyvin kevyttä jos tahtoo. Tietysti jos kyse on puhtaasti eettisestä valinnasta niin silloin syömishäiriöt tuskin liittyvät tähän mitenkään.

Mun kokemuksen mukaan syömishäiriöinen tiedostaa olevansa syömishäiriöinen, ainakin useimmiten. Itse olen sen ainakin tiedostanut, enhän muuten osaisi peitellä syömiskäyttäytymistäni ja yrittää päällisinpäin näyttää normaalilta.

Syömishäiriöinen useimmiten haluaa liikkua niin paljon kuin mahdollista siksi, että saisi liikuntaa. Itselleni on helpompaa ja niinsanotusti oikeutetumpaa syödä jos olen liikkunut.

Ja juu voi valehdella, miksipä ei? Itsekin tuota joskus harrastin.

Recovering

Vierailija kirjoitti:
Onnea paranemiseen.

Oletko tyytyväinen vartaloosi, vai voitko ajatella asiaa?

Oletko tyytyväinen elämääsi?

Mitä ajattelet nähdessäsi ylipainoisen naisen?

Mitä ajattelet nähdessäsi ylipainoisen miehen?

Opiskeletko? Oletko ajatellut opiskella vaikka jotain ravitsemustiedettä (jos et ole vielä keksinyt omaa alaa?)

Miten sinulla menee muuten? Hyvin, huonosti vai jotain siltä väliltä?

Onko ednos harvinainen?

En oo tyytyväinen mun vartaloon ja yritänkin olla ajattelematta painoani tai vartaloani että saisin syötyä ateriasuunnitelman mukaisesti. Päivä päivältä oon kuitenkin tyytyväisempi kun aivot alkaa toimia normaalisti eikä syömättömyys sumenna ajatuksia.

Oon tyytyväisempi elämääni kuin pitkään aikaan.

En ajattele mitään nähdessäni ylipainoisen ihmisen. Oikeastaan koko sairaushistorian aikana oon kohdistanut ilkeet ajatukset vaan itseeni.

Opiskelen fysioterapeutiksi ja suuntaudun liikunta-alaan. Ravitsemustiede oli kans yks mitä oisin halunnut opiskella, mutta tiedostin että se halu ei tuu siks että oisin oikeesti halunnut opiskella sitä vaan se kumpusi syömishäiriön sumentamista ajatuksista. Liikunta-ala ei huolestuta mua koska mun sairauteen ei oo kuulunut pakkoliikunta koskaan kovin merkittävästi.

Tällä hetkellä menee ihan hyvin. Joka päivä on tietysti enemmän tai vähemmän kamppailua syömisten kanssa, mutta kuten sanoin niin menee paremmin kuin pitkään aikaan. :)

Ednos ei oo kovin harvinainen, yleensä vaan lääkärit pyrkii diagnosoimaan joko bedin, anoreksian tai bulimian ja monesti nuo diagnoosit onkin virheellisiä.

Recovering

Vierailija kirjoitti:
Mistä sun syömishäiriö sai alkunsa/mitkä syyt siihen johti?
Kun sanoit että yrität saada ajatuksia pois ruoasta, niin millaisia nämä ajatukset on?

Syömishäiriöni sai alkunsa isöpuoleni kontrolloinnista ruokaa kohtaan. Olin pienestä pitäen tosi nirso, ja jos en syönyt jotain ruokaa koska en pitänyt siitä, en saanut mennä jääkaapille koko päivänä. En saanut myöskään herkutella tms. vaan kaikki herkut mitä taloon toin meni takavarikkoon.

Yleensä ajatukset alkavat pyöriä päässäni ruokailun jälkeen: söinkö liikaa, lihonko välittömästi jne. Mun elimistö on vielä aika sekaisin ja tietyt ruoka-aineet saavat aikaan järkyttävän turvotuksen joka tietysti ahdistaa. Pyrinkin aina saamaan ajatuksia pois ruoasta ruokailun jälkeen, ajan kuluessa olo helpottuu. :)

Vierailija

Meinasin aluksi tulla kirjoittamaan että suorastaan vituttaa kun joku jaksaa yrittää parantua, mutta mietin hetken (ja kirjoitin sen silti, anteeksi siitä!) ja nostan Sinulle hattua. Itsellä kuusi vuotta bulimiaa takana ja rehellisesti olen liian syvällä suossa eikä elämässäni ole mitään mistä olisi varaa karsia jotta jaksaisi keskittyä täysillä parantumiseen.. kuten varmasti olet huomannut niin tahto parantua ei riitä! Toivon Sinulle kaikkea hyvää, sait minut ajattelemaan omaa tilannettani, kiitos siitä!

N24

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat