Oon kirjailija, miten saan tämän pois "pystyn kirjoittaa vain öisin"

Vierailija

Mulla on ongelmana vuorokausirytmi. Kirjoitan kirjaa ja käyn osapäiväisesti töissä.

Jo nuoruudesta muistan, että piirsin aina vain öisin ja olin sitä mieltä, että luovuus on parasta yöllä.

En pysty kirjoittaa muulloin kuin yöllä. Miten saisin "asenteeni" muutettua?

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Miksi tuota pitäisi muuttaa? Et todennäköisesti pysty sitä mitenkään muuttamaan, se on sinun oma luonnollinen vuorokausirytmisi. Ei ole asennekysymys. Jos olisi kyse jostain käytännön työstä, voisit toki vaan pakottaa itsesi tekemään sitä eri aikaan, väsymyksestä tms huolimatta, mutta luovuutta ei pysty pakottamaan esiin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miksi tuota pitäisi muuttaa? Et todennäköisesti pysty sitä mitenkään muuttamaan, se on sinun oma luonnollinen vuorokausirytmisi. Ei ole asennekysymys. Jos olisi kyse jostain käytännön työstä, voisit toki vaan pakottaa itsesi tekemään sitä eri aikaan, väsymyksestä tms huolimatta, mutta luovuutta ei pysty pakottamaan esiin.

Valitettavasti en vielä elätä itseäni kirjoittamalla, vaan käyn myös töissä. Yövalvomiset haittaavat tätä työtä. En voi vielä lopettaakaan sitä.

No kai on pakko tottua vaan...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuota pitäisi muuttaa? Et todennäköisesti pysty sitä mitenkään muuttamaan, se on sinun oma luonnollinen vuorokausirytmisi. Ei ole asennekysymys. Jos olisi kyse jostain käytännön työstä, voisit toki vaan pakottaa itsesi tekemään sitä eri aikaan, väsymyksestä tms huolimatta, mutta luovuutta ei pysty pakottamaan esiin.

Valitettavasti en vielä elätä itseäni kirjoittamalla, vaan käyn myös töissä. Yövalvomiset haittaavat tätä työtä. En voi vielä lopettaakaan sitä.

No kai on pakko tottua vaan...

Väinö Linna kävi tehtaassa työssä ja kirjoitti kirjansa puolikuoliaana väsymyksestä.  Kuutena päivänä viikossa, pitkät, puuduttavat päivät eikä lomia juuri ollenkaan. Köyhyyttä, sydänoireita, luokkayhteiskunnan painetta. Mutta silti kirjoitti ja luki kuin hullu, kieltäytyi hyväksymästä ulkoa annettuja luokkayhteiskunnan ja vertaispaineen "realiteetteja".  Todelliset taitelijat ovat kuin timantti - syntyvät kovassa paineessa intohimon ja poikkeuksellisen lahjakkuuden voimasta. 

Vierailija

Minun käy kyllä tuota ap:ta kateeksi, vaikka ymmärränkin että valvomiset uuvuttaa. Käy kateeksi sitä, että edes johonkin aikaan vuorokaudesta saa tuntea luovuuden virtaavan käsiensä kautta... Itselläni ollut aina se ongelma, että vaikka sinänsä olen lahjakas kirjoittaja, niin teini-iän jälkeen ei ole ollut minkäänlaista luovuutta: en vaan keksi mitä kirjoittaa, pää on ihan tyhjä, ja vuorokaudenajasta riippumatta :(

Vierailija

Se, että luovuus on parasta öisin, on kyllä myytti. Vähän samanlaista kuin krapulan luova olotila. Itse kirjoitan jonkin verran ja olen havainnut, että teksti irtoaa sujuvimmin n. tunti heräämisen jälkeen, jolloin aivot ovat kirkkaimmillaan. Luovuuden "huippu" kestää siitä n. 2 - 3 tuntia, minkä jälkeen aivot väsyvät ja luovuus ehtyy. Tämän jälkeen voikin vaikka korjailla sitä kirjoitettua tekstiä teknisesti, mikäli tarve vaatii.

Saman ovat muuten todenneet monet tunnetut kirjailijat.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuota pitäisi muuttaa? Et todennäköisesti pysty sitä mitenkään muuttamaan, se on sinun oma luonnollinen vuorokausirytmisi. Ei ole asennekysymys. Jos olisi kyse jostain käytännön työstä, voisit toki vaan pakottaa itsesi tekemään sitä eri aikaan, väsymyksestä tms huolimatta, mutta luovuutta ei pysty pakottamaan esiin.

Valitettavasti en vielä elätä itseäni kirjoittamalla, vaan käyn myös töissä. Yövalvomiset haittaavat tätä työtä. En voi vielä lopettaakaan sitä.

No kai on pakko tottua vaan...

Väinö Linna kävi tehtaassa työssä ja kirjoitti kirjansa puolikuoliaana väsymyksestä.  Kuutena päivänä viikossa, pitkät, puuduttavat päivät eikä lomia juuri ollenkaan. Köyhyyttä, sydänoireita, luokkayhteiskunnan painetta. Mutta silti kirjoitti ja luki kuin hullu, kieltäytyi hyväksymästä ulkoa annettuja luokkayhteiskunnan ja vertaispaineen "realiteetteja".  Todelliset taitelijat ovat kuin timantti - syntyvät kovassa paineessa intohimon ja poikkeuksellisen lahjakkuuden voimasta. 

No näinhän sitä monet ajattelevat. Totuus on kuitenkin yleensä toinen. "Todelliset taiteilijat"... kuka todellisen taiteilijan määrittelee? Minä määrittelen "todellisen taiteilijan" pelkästään tuotannon - ja siinä ilmenevien taitojen, vision - perusteella, enkä sen, löytyykö häneltä jotain mystistä tahdonvoimaa.

Fakta on, että kautta aikojen suurin osa lahjakkuuksista on sortunut, jos elämässä on liikaa paineita. Toisaalta sitten taas sellaiset lahjakkaat ihmiset, joilla on turvatumpi elämä ja aikaa keskittyä taiteeseen ilman suuria ulkoisia paineita, saavat enemmän aikaiseksi. Ihan sama tuoko sen turvan helpohko päivätyö, peritty raha tai mesenaatin lahjoitus, kunhan sitä on. Tämähän on ihan loogista. Urheilijoistakin menestyvät ne, joilla on aikaa ja mahdollisuuksia treenata.

Tämä näkyy ihan yksittäisten kirjailijoidenkin tuotannossa: kun elämä on sujuvampaa rutiineineen, kirjallisuuskin syntyy sujuvammin. Kun kirjailija jumittaa ullakkohuoneessa kavereinaan vain masennus ja heroiini, voi hän saada aikaiseksi jonkin kulttimaineeseen yltävän "timantin", mutta todennäköisemmin hän ei saa aikaiseksi yhtään mitään muuta kuin sekavia lauseita sieltä täältä. Haaskatut lahjat ja haaskatun elämän.

Minusta on aika vastenmielistä, miten innokkaasti edelleenkin takerrutaan romantiikan ajan myyttiin kärsivästä jalosta taiteilijasta. Lisämausteena vielä Secret-tyylinen ajattelu: jos haluaa jotain, sitä pitää haluta tarpeeksi. Ja mielestäni on todella vastuutonta kannustaa ap:tä pilaamaan elämänsä ja terveytensä "taiteen" nimissä.

Ap:lle sanoisin, että vuorokausirytmi on mahdollista muuttaa, mutta se vie aikaa. Minulla oli ennen samanlainen tunne, että osaan olla luova vain öisin, mutta pääsin siitä yli. Se on pelkkä psyykkinen este, ei mitään muuta.

Tärkeintä on se, että kannat vihkoa mukanasi ja kirjoitat aina kun ehdit - ihan sama, mitä kirjoitat, kunhan kirjoitat. Opit vielä huomaamaan, että ei se luovuus missään pimeässä yössä elä. Luovuus on pohjimmiltaan vain virkeystasosta kiinni. Virkeystaso on se, joka vaihtelee pitkin päivää. Sinun pitää vain löytää ne ajat päivästä, kun virkeystasosi vastaa kirjoitusharrastuksesi vaativaa tasoa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Se, että luovuus on parasta öisin, on kyllä myytti. Vähän samanlaista kuin krapulan luova olotila. Itse kirjoitan jonkin verran ja olen havainnut, että teksti irtoaa sujuvimmin n. tunti heräämisen jälkeen, jolloin aivot ovat kirkkaimmillaan. Luovuuden "huippu" kestää siitä n. 2 - 3 tuntia, minkä jälkeen aivot väsyvät ja luovuus ehtyy. Tämän jälkeen voikin vaikka korjailla sitä kirjoitettua tekstiä teknisesti, mikäli tarve vaatii.

Saman ovat muuten todenneet monet tunnetut kirjailijat.

Eiköhän asia liene yksilöllinen. Sinulla asia on noin, itselläni ja monella muulla taas ihan täysin toisin. Olen äärimmäisen ilta/yövuorokausirytminen ihminen muutenkin. Lomilla kun ei ole pakko käydä töissä, valvon öisin 3-4:ään ja heräilen puolenpäivän jälkeen. Eniten saan aikaan klo 22-02 välillä, olipa kyse vaikka ihan siivoamisesta, tai luovasta toiminnasta tai leipätyöni tekemisestä. Siksi teenkin paljon etätyötä, että saan tehdä työtä silloin kun aivot toimii skarpisti, eikä väkisin puoliunessa klo 9 alkaen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Se, että luovuus on parasta öisin, on kyllä myytti. Vähän samanlaista kuin krapulan luova olotila. Itse kirjoitan jonkin verran ja olen havainnut, että teksti irtoaa sujuvimmin n. tunti heräämisen jälkeen, jolloin aivot ovat kirkkaimmillaan. Luovuuden "huippu" kestää siitä n. 2 - 3 tuntia, minkä jälkeen aivot väsyvät ja luovuus ehtyy. Tämän jälkeen voikin vaikka korjailla sitä kirjoitettua tekstiä teknisesti, mikäli tarve vaatii.

Saman ovat muuten todenneet monet tunnetut kirjailijat.

Aijjaa.. Olen itse ajatellut myös kirjoittaa kirjan, sillä olen hyvin luova ihminen ja kirjan kirjoittamista minulle suositeltu.

En vain voi sitä nyt aloittaa, sillä päivätyö ja luovuus parhaimmillaan juuri yöllä.

Näin on ollut minulla aina, jo lapsena.

Mutta onhan sen oltava absoluuttinen totuus, kun kerran sinä niin sanot.

En tarkoita tätä henkilökohtaisesti. Inhoan vain yleisesti tuollaista asennetta, että "minä olen aina oikeassa".

"Todellisuuksia on tasan yhtä monta kuin on elävää olentoa".

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onko ap. oikea kirjailija? Tarkoitan, että onko teoksiasi julkaistu vai ovatko ne omakustanne/suunnitteluasteella? Joskus "taiteilijuus" otetaan identiteetiksi ennen kuin siitä on mitään konkreettisia näyttöjä. En tietysti tarkoita ap:ta, vaan ihan yleisellä tasolla totean. Erityisen suosittua tällainen taiteilijaksi itsensä mieltäminen ja nostaminen on mt-ongelmaisten ja erilaisten persoonallisuushäiriöisten keskuudessa. Ymmärrän, että ihmisiä pitää kannustaa, mutta jos lahjoja ei oikeasti ole, ei pitäisi ruokkia turhia kuvitelmiakaan.

Mitä tällä on väliä onko "oikea kirjailija"? Minä en ole ap, enkä oikea kirjailija, julkaisukriteerien mukaan, enkä sellaiseksi edes halua. Mutta minä nautin luovuuteni käyttämisestä, siksi että saan siitä suurta nautintoa. Onko siinä jotain pahaa että sitten ajattelee itsekseen olevansa taiteilija. Minä olen semmoinen pöytälaatikkotaiteilija, ja se on mukavaa kun ei joudu edes kriitikkojen kynsiin :D 

Vierailija

No ei ole ap oikea eikä väärä kirjailija, jos ei ole julkaissut mitään. Lisäksi vasta yhden kirjan julkaissutta ei autom. oteta esim. kirjailijaliiton jäseneksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap. oikea kirjailija? Tarkoitan, että onko teoksiasi julkaistu vai ovatko ne omakustanne/suunnitteluasteella? Joskus "taiteilijuus" otetaan identiteetiksi ennen kuin siitä on mitään konkreettisia näyttöjä. En tietysti tarkoita ap:ta, vaan ihan yleisellä tasolla totean. Erityisen suosittua tällainen taiteilijaksi itsensä mieltäminen ja nostaminen on mt-ongelmaisten ja erilaisten persoonallisuushäiriöisten keskuudessa. Ymmärrän, että ihmisiä pitää kannustaa, mutta jos lahjoja ei oikeasti ole, ei pitäisi ruokkia turhia kuvitelmiakaan.

Mitä tällä on väliä onko "oikea kirjailija"? Minä en ole ap, enkä oikea kirjailija, julkaisukriteerien mukaan, enkä sellaiseksi edes halua. Mutta minä nautin luovuuteni käyttämisestä, siksi että saan siitä suurta nautintoa. Onko siinä jotain pahaa että sitten ajattelee itsekseen olevansa taiteilija. Minä olen semmoinen pöytälaatikkotaiteilija, ja se on mukavaa kun ei joudu edes kriitikkojen kynsiin :D 

Jos tituleeraa itseään kirjailijaksi, antaa samalla muille julkisen oletuksen omasta lahjakkuudesta sekä ammattimaisuudestaan. Myös siitä, että kirjoja on julkaistu kustantajan toimesta. Tämä ymmärrettävästi nostaa kiinnostusta kirjoittajaa kohtaan, koska hänellä on todellista kykyä ja näyttöjä. Jos taas tykkää kirjoitella huvikseen, mutta ei ole (vielä) ammattimaisella tasolla, voi itsestään käyttää väärinkäsitysten välttämiseksi vaikkapa termejä harrastelijakirjoittaja tai skribentti. Eivät ne ole väheksyttäviä termejä. Sellainen olen esimerkiksi minä.

Vierailija

Englanniksi on helpompi selventää asia, author vs. writer. Tosin aika moni julkaistu kirjailijakin sanoo olevansa "writer", mutta ammattinimike on kuitenkin "author" (vrt. Authors Guild, Society of Authors). Täällä kai harva sanoo olevansa "kirjoittaja".

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat